Siirry pääsisältöön

Juhani Aho: Papin tytär

"Elli oli hänen nimensä.
     Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sieltä sitten katsella alaspäin keittiön rappusille, jossa kerjäläislapsia leikitteli, ja eteenpäin pihamaata pitkin, jonka keskellä Musti makasi käppyrässä."
"Juhani Ahon koski" - Huopanankoski Viitasaarella.
Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa on meneillään jo neljäs kierros, ja tällä kertaa haastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogi. Klassikkohaaste on siitä mukava, että siitä on tullut jo perinne, jota osaa odottaa. Lisäksi haaste ilahduttaa siinäkin mielessä, että valinnanvaraa riittää aina vain: lukemattomia klassikoita kun on edelleen nolostuttavan paljon.

Aiemmilla kierroksilla olen lukenut ulkomaisia klassikkoteoksia, joten tällä kertaa olikin hyvä tarttua kotimaiseen teokseen semminkin, kun meneillään on kotimaamme suuri juhlavuosi. Kotimaisissa klassikoissakin riittää vielä tutustuttavaa moneen, moneen haasteeseen, mutta tällä kertaa luettavakseni valikoitui muutaman mutkan kautta kirja ajalta ennen itsenäisyyttä.

Juhani Ahon pienoisromaani Papin tytär on Ellin kasvutarina. Romaanin aikana Elli kasvaa pikkutytöstä nuoreksi naiseksi, joka joutuu puntaroimaan, jääkö odottamaan todellista rakkautta vai tyytyykö siihen, mitä saa.

On hämmästyttävää, miten yli satavuotias kirja tarjoaa yhä edelleen jotain olennaista ihmisluonnosta. Aho tavoittaa vakuuttavasti nuoren tytön mielenmaisemaa, kun Elli kamppailee epävarmuuden ja huonommuudentunteensa kanssa. Vanhempien kömpelyys ja ympäröivän yhteisön odotukset kilpistyvät Elliin, joka etsii omaa paikkaansa ja kasvaa nuoreksi ajassa, jossa lapsen (varsinkaan tytön) kouluttaminen ei ole itsestäänselvyys ja tie kohti avioliittoa näyttää olevan valmiiksi määritelty. Ellin yritykset löytää itsensä ja saada osakseen arvostusta ovat aika ajoin nekin kömpelöitä, joskus kypsymättömiä, joskus ihastuttavia osoituksia mielen lujuudesta olkoonkin, että tyttö on epävarma ja kasvuiässä muiden arvioiville katseille altis. Ellin mieli kaipaa kauemmas kotipihasta, ja kiehtovasti tarinaan rakentuu vastakkainasettelua mielen lennon ja ympäröivien ihmisten asettamien rajojen välille - kun pitäisi olla tavallinen ja kunnollinen eikä haikailla ja unelmoida.

Tarinassa huomio kohdistuu vahvasti Elliin, joka on ympäröivän yhteisön jäsen, kiistatta, niin hyvässä kuin pahassa. Muiden odotukset ja käsitykset vaikuttavat vahvasti paitsi tarinan päähenkilöön, myös muihin - esimerkiksi sulhasehdokas Arthuriin - ja tuota sisäisen ja ulkoisen välistä ristiriitaa Aho kuvaa hyvin.

Nykylukijan silmiin Papin tytär on toki paikoin naiivi, mutta silti se on edelleen myös vakuuttava ja ajaton. Ei ihminen niin suuresti ole Ahon ajoista muuttunut, edelleen paineet tulla hyväksytyksi ja huomatuksi vaikuttavat niin nuoriin kuin vanhempiinkin. Kauniisti Aho kieltä käyttää ja sielukkain lausein luo tunnelmaa, joka vetoaa nykylukijaankin.

Papin tyttären tarinalle jatkoa tarjoaa Papin rouva - luulenpa, että se täytyy lukemistoon sisällyttää myöskin.

Aiemmat klassikkohaasteosallistumiseni:
  1. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
  2. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
  3. William Shakespeare: Kesäyön unelma

Kommentit

  1. Huikea tuo koskikuva, oikein jäätävän sinisenä se vyöryy eteenpäin!

    Minäkin olen ihan hullaantunut tähän klassikkohaasteeseen ja vaikka joskus lukeminen jää viime tippaan, niin silti se "kiire" on minulle ollut aina positiivista kiirettä. Tässä kun tunnustellaan, niin itse voin tunnustaa etten ole lukenut yhtäkään Juhani Ahon kirjaa. Että klassikonmentäviä aukkoja löytyisi aika monta sivistyksessäni.

    Tämä Papin tytär vaikuttaa sellaiselta, että voisi lukaista kun mahdollisesti pääsen kesällä suomalaisen kirjaston hyllyjä tonkimaan. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikea oli tuo päivä, kun kosken partaalle pysähdyin. Pakkasta parikymmentä astetta mutta pakko oli mennä kuvaamaan. :)

      Klassikkohaaste on kyllä niin innoittava! Se innostaa pohtimaan, mitä kaikkea vielä onkaan lukematta - lista on loputon - ja lisäksi on kivaa miettiä, mitä voisikaan lukea seuraavaan haasteeseen. Eihän siihen ole kuin puoli vuotta! Ja lisäksi on tietysti hauskaa lukea postauksia klassikoista.

      Poista
  2. Minäkin olen lukenut tähän asti vain ulkomaalaisia klassikoita, joten kesällä pitää varmaankin lukea kotimaista. :) Täytyy laittaa tämä korvan taakse, sillä kuulostaa hyvin samantyyppiseltä kuin Minna Canthin kirjat - ajaton ja oivaltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän onkin erityisen hyvä vuosi perehtyä kotimaisiin teoksiin. Jos Canthista pidät, tätä uskaltaa kyllä suositella!

      Poista
  3. Hienon kirjan valitsit klassikkohaasteeseen. Papin tytär on yksi suosikkini kotimaisista kirjoista. Luin sen nuorena tyttönä eli yli 30 vuotta sitten ja se teki vaikutuksen. Silloin hienoinen naiivisuus ei haitannut. Aho on terävä kuvaaja ja yllättävän hyvin pääsi nuoren tytön ja naisen sisimpään. Muistan, että loppu - viimeinen lause oli mykistävä.

    Papin rouva ei sitten niinkään tehnyt vaikutusta, vaikka luettava sekin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, saapa nähdä millaisia ajatuksia Papin rouva minussa herättää. Aion sen kyllä jossain vaiheessa lukea, sen verran jäi Ellin kohtalo kutkuttamaan.
      Aho on tosiaan niin terävä kuvailuissaan, että ei pidä antaa häiritä, vaikka jotkut asiat nykylukijan silmiin saattavat pienoisesti pistää.

      Poista
  4. Kiitos hienosta arviosta <3
    Joskus on nämäkin tullut luettua ja voipi olla, että löytyvät jostakin ullakon laatikosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai. <3 Minä muuten luin tämän e-kirjana, kun en ennättänyt saada perinteistä muotoa mistään käsiini.

      Poista
  5. Mulla on nämä kotimaiset melko hyvin luettuna, mutta ulkomaisissa on järkyttäviä aukkoja. TBR-listalleni keräsin lähinnä ulkomaisia kirjahyllyni teoksia.

    Papin tytär ja Papin rouva tekivät suuren vaikutuksen opiskeluaikoinani. Ellin mielenliikkeet oli kuvattu hyvin asioiksi. Aho on taituri nykymittapuullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minullakin tuo ulkomainen kirjallisuus painottuu, kun sivistyksen aukoista puhutaan. Siellä on sarkaa kynnettävänä!

      Aho on tosiaan taituri. Juhan olen lukenut useampaan kertaan, ja aina se kiehtoo. Tuo Papin rouva pitää vielä joskus lukea.

      Poista
  6. Juhani Aho on mun suosikki näistä kotimaisista klassikkokirjailijoista. Joitakin kirjoja on vielä lukematta häneltä, niin voisin ottaa jonkun niistä seuraavaan klassikkohaasteeseen jossen muuta keksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aho on kyllä upea! Voisin minäkin hänen tuotantoonsa perehtymistä jatkaa, paljon on vielä lukematta.

      Poista
  7. Minulla tämä oli ensimmäinen lukemani Juhani Ahon kirja, ja olin heti myyty. Sekä kieli että kirjailijan eläytyminen Ellin sielunelämään tekivät suuren vaikutuksen. Papin rouvassakin on samaa hienoa kieltä ja kuvausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kovin vaikuttunut siitä, kuinka hienosti Aho Ellin mieltä kuvaa. Innolla alan jo odottaa, että ennätän Papin rouvan pariin.

      Poista
  8. Juhani Aho voisikin olla minunkin seuraava klassikkohaastekirjailija, kun vuorottelen kotimainen mieskirjailija, ulkomainen naiskirjailija, kotimainen naiskirjalija, ulkomainen mieskirjailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Ahoa, hänen tuotantoonsa kannattaa tutustua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on