Siirry pääsisältöön

Juhani Aho: Papin tytär

"Elli oli hänen nimensä.
     Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sieltä sitten katsella alaspäin keittiön rappusille, jossa kerjäläislapsia leikitteli, ja eteenpäin pihamaata pitkin, jonka keskellä Musti makasi käppyrässä."
"Juhani Ahon koski" - Huopanankoski Viitasaarella.
Kirjabloggaajien klassikkohaasteessa on meneillään jo neljäs kierros, ja tällä kertaa haastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogi. Klassikkohaaste on siitä mukava, että siitä on tullut jo perinne, jota osaa odottaa. Lisäksi haaste ilahduttaa siinäkin mielessä, että valinnanvaraa riittää aina vain: lukemattomia klassikoita kun on edelleen nolostuttavan paljon.

Aiemmilla kierroksilla olen lukenut ulkomaisia klassikkoteoksia, joten tällä kertaa olikin hyvä tarttua kotimaiseen teokseen semminkin, kun meneillään on kotimaamme suuri juhlavuosi. Kotimaisissa klassikoissakin riittää vielä tutustuttavaa moneen, moneen haasteeseen, mutta tällä kertaa luettavakseni valikoitui muutaman mutkan kautta kirja ajalta ennen itsenäisyyttä.

Juhani Ahon pienoisromaani Papin tytär on Ellin kasvutarina. Romaanin aikana Elli kasvaa pikkutytöstä nuoreksi naiseksi, joka joutuu puntaroimaan, jääkö odottamaan todellista rakkautta vai tyytyykö siihen, mitä saa.

On hämmästyttävää, miten yli satavuotias kirja tarjoaa yhä edelleen jotain olennaista ihmisluonnosta. Aho tavoittaa vakuuttavasti nuoren tytön mielenmaisemaa, kun Elli kamppailee epävarmuuden ja huonommuudentunteensa kanssa. Vanhempien kömpelyys ja ympäröivän yhteisön odotukset kilpistyvät Elliin, joka etsii omaa paikkaansa ja kasvaa nuoreksi ajassa, jossa lapsen (varsinkaan tytön) kouluttaminen ei ole itsestäänselvyys ja tie kohti avioliittoa näyttää olevan valmiiksi määritelty. Ellin yritykset löytää itsensä ja saada osakseen arvostusta ovat aika ajoin nekin kömpelöitä, joskus kypsymättömiä, joskus ihastuttavia osoituksia mielen lujuudesta olkoonkin, että tyttö on epävarma ja kasvuiässä muiden arvioiville katseille altis. Ellin mieli kaipaa kauemmas kotipihasta, ja kiehtovasti tarinaan rakentuu vastakkainasettelua mielen lennon ja ympäröivien ihmisten asettamien rajojen välille - kun pitäisi olla tavallinen ja kunnollinen eikä haikailla ja unelmoida.

Tarinassa huomio kohdistuu vahvasti Elliin, joka on ympäröivän yhteisön jäsen, kiistatta, niin hyvässä kuin pahassa. Muiden odotukset ja käsitykset vaikuttavat vahvasti paitsi tarinan päähenkilöön, myös muihin - esimerkiksi sulhasehdokas Arthuriin - ja tuota sisäisen ja ulkoisen välistä ristiriitaa Aho kuvaa hyvin.

Nykylukijan silmiin Papin tytär on toki paikoin naiivi, mutta silti se on edelleen myös vakuuttava ja ajaton. Ei ihminen niin suuresti ole Ahon ajoista muuttunut, edelleen paineet tulla hyväksytyksi ja huomatuksi vaikuttavat niin nuoriin kuin vanhempiinkin. Kauniisti Aho kieltä käyttää ja sielukkain lausein luo tunnelmaa, joka vetoaa nykylukijaankin.

Papin tyttären tarinalle jatkoa tarjoaa Papin rouva - luulenpa, että se täytyy lukemistoon sisällyttää myöskin.

Aiemmat klassikkohaasteosallistumiseni:
  1. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
  2. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
  3. William Shakespeare: Kesäyön unelma

Kommentit

  1. Huikea tuo koskikuva, oikein jäätävän sinisenä se vyöryy eteenpäin!

    Minäkin olen ihan hullaantunut tähän klassikkohaasteeseen ja vaikka joskus lukeminen jää viime tippaan, niin silti se "kiire" on minulle ollut aina positiivista kiirettä. Tässä kun tunnustellaan, niin itse voin tunnustaa etten ole lukenut yhtäkään Juhani Ahon kirjaa. Että klassikonmentäviä aukkoja löytyisi aika monta sivistyksessäni.

    Tämä Papin tytär vaikuttaa sellaiselta, että voisi lukaista kun mahdollisesti pääsen kesällä suomalaisen kirjaston hyllyjä tonkimaan. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikea oli tuo päivä, kun kosken partaalle pysähdyin. Pakkasta parikymmentä astetta mutta pakko oli mennä kuvaamaan. :)

      Klassikkohaaste on kyllä niin innoittava! Se innostaa pohtimaan, mitä kaikkea vielä onkaan lukematta - lista on loputon - ja lisäksi on kivaa miettiä, mitä voisikaan lukea seuraavaan haasteeseen. Eihän siihen ole kuin puoli vuotta! Ja lisäksi on tietysti hauskaa lukea postauksia klassikoista.

      Poista
  2. Minäkin olen lukenut tähän asti vain ulkomaalaisia klassikoita, joten kesällä pitää varmaankin lukea kotimaista. :) Täytyy laittaa tämä korvan taakse, sillä kuulostaa hyvin samantyyppiseltä kuin Minna Canthin kirjat - ajaton ja oivaltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nythän onkin erityisen hyvä vuosi perehtyä kotimaisiin teoksiin. Jos Canthista pidät, tätä uskaltaa kyllä suositella!

      Poista
  3. Hienon kirjan valitsit klassikkohaasteeseen. Papin tytär on yksi suosikkini kotimaisista kirjoista. Luin sen nuorena tyttönä eli yli 30 vuotta sitten ja se teki vaikutuksen. Silloin hienoinen naiivisuus ei haitannut. Aho on terävä kuvaaja ja yllättävän hyvin pääsi nuoren tytön ja naisen sisimpään. Muistan, että loppu - viimeinen lause oli mykistävä.

    Papin rouva ei sitten niinkään tehnyt vaikutusta, vaikka luettava sekin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, saapa nähdä millaisia ajatuksia Papin rouva minussa herättää. Aion sen kyllä jossain vaiheessa lukea, sen verran jäi Ellin kohtalo kutkuttamaan.
      Aho on tosiaan niin terävä kuvailuissaan, että ei pidä antaa häiritä, vaikka jotkut asiat nykylukijan silmiin saattavat pienoisesti pistää.

      Poista
  4. Kiitos hienosta arviosta <3
    Joskus on nämäkin tullut luettua ja voipi olla, että löytyvät jostakin ullakon laatikosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mai. <3 Minä muuten luin tämän e-kirjana, kun en ennättänyt saada perinteistä muotoa mistään käsiini.

      Poista
  5. Mulla on nämä kotimaiset melko hyvin luettuna, mutta ulkomaisissa on järkyttäviä aukkoja. TBR-listalleni keräsin lähinnä ulkomaisia kirjahyllyni teoksia.

    Papin tytär ja Papin rouva tekivät suuren vaikutuksen opiskeluaikoinani. Ellin mielenliikkeet oli kuvattu hyvin asioiksi. Aho on taituri nykymittapuullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minullakin tuo ulkomainen kirjallisuus painottuu, kun sivistyksen aukoista puhutaan. Siellä on sarkaa kynnettävänä!

      Aho on tosiaan taituri. Juhan olen lukenut useampaan kertaan, ja aina se kiehtoo. Tuo Papin rouva pitää vielä joskus lukea.

      Poista
  6. Juhani Aho on mun suosikki näistä kotimaisista klassikkokirjailijoista. Joitakin kirjoja on vielä lukematta häneltä, niin voisin ottaa jonkun niistä seuraavaan klassikkohaasteeseen jossen muuta keksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aho on kyllä upea! Voisin minäkin hänen tuotantoonsa perehtymistä jatkaa, paljon on vielä lukematta.

      Poista
  7. Minulla tämä oli ensimmäinen lukemani Juhani Ahon kirja, ja olin heti myyty. Sekä kieli että kirjailijan eläytyminen Ellin sielunelämään tekivät suuren vaikutuksen. Papin rouvassakin on samaa hienoa kieltä ja kuvausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kovin vaikuttunut siitä, kuinka hienosti Aho Ellin mieltä kuvaa. Innolla alan jo odottaa, että ennätän Papin rouvan pariin.

      Poista
  8. Juhani Aho voisikin olla minunkin seuraava klassikkohaastekirjailija, kun vuorottelen kotimainen mieskirjailija, ulkomainen naiskirjailija, kotimainen naiskirjalija, ulkomainen mieskirjailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Ahoa, hänen tuotantoonsa kannattaa tutustua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…