Siirry pääsisältöön

Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö

"Äiti halusi neljä tytärtä. Siitä hän aina puhuu.
Neljä täydellisen kaunista tytärtä.
Neljä tytärtä, jotka pääsisivät tanssitunneille ja soittotunneille ja parhaisiin kouluihin ja parhaisiin työpaikkoihin ja ihan minne tahansa."
Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö
(Into 2016)
329 sivua
Maailman kaunein tyttö kertoo eräästä perheestä. Perheessä on neljä tytärtä: Aliisa, Ada, Anni ja Alma. Vanhempineen tytöt muodostavat täydelliseltä vaikuttavan ydinperheen, joka viettää kesää saaressa. Kesä kuitenkin muuttaa kaiken dramaattisella tavalla, ja vuosia myöhemmin siskoista nuorin, Alma, pyrkii selvittämään, mitä oikein tapahtui silloin, kun hän oli pieni tyttö, taapero vasta.

Romaanin kertojina toimivat vuorotellen siskot, heistä kolme. Kaiken yllä on kuitenkin jollain tapaa Aliisa, jonka ääntä ei kuulla kuin vähän satunnaisten päiväkirjasivujen kautta. Aliisa on läsnä vaikkei olekaan, hän on varjo, joka nähdään silloinkin, kun hän ei paikalla ole. Neljätoistavuotias huikean viehättävä teinisensaatio Aliisa muuttuu toiseksi, tuntemattomaksi. Hänen tuoksunsa, hengityksen raskas ääni, nysiksi järsityt peukalonkynnet. Miksi Aliisa muuttuu, käsitykset siitä vaihtelevat. Onko lopullista totuutta edes olemassa?

Keskeiseksi asiaksi romaanissa nousee mielessäni se, mitä on pinnan alla ja miltä asiat näyttävät. Kauniit tyttäret, kaunis perhe, kaunis elämä? Tuoko kauneus onnea vai onko se taakka?
Vittu miten kaunis nainen.
He huutavat toisilleen. He ihmettelevät minua. Sillä. Kaunis nainen on kaikkien omaisuutta. Kauneus on salaisuus. Lupaus onnesta. Ilman sitä ei ole mitään, vaikka se on suuri turhuus. Tyhjä arpa. Ja kuitenkin. Kauneus on ainoa aseemme kuolemaa vastaan. Korkein Jumalan kaltainen korvike, mitä näiltä leveysasteilta on tavattavissa. Katoavaista, vaikka hetken olemassa, ja sitä voi melkein koskettaa.
Kauniiden tytärten perheen kauniin pinnan alla lymyää paljon. Paljon on pinnan alla jo silloin, kun saaressa kaikki on näennäisesti hyvin. Myöhemmin piilotettu muuttuu niin suureksi, ettei sitä enää voi kokonaan peittää, se pyrkii väkisin esiin, ihmisen puheissa ja katseissa. Näkyväksi muuttuneesta voidaan silti vaieta monin tavoin.

Paljon on kysymys myös perheestä, omaan pieneen yhteisöön kohdistuvista odotuksista ja ennen kaikkea sisaruudesta. Entä kun oma yhteisö haavoittaa? Entä kun odotukset eivät toteudu?
Minusta piti tulla jotain suurta.
Maailman kaunein tyttö on raastava, raju, intensiivinen ja kaunis. Aino Kivi kirjoittaa persoonallisesti ja sujuvasti: kirja on helppolukuinen kaikessa kauheudessaan ja kauneudessaan. Tarina on traaginen ja samalla hyvin onnistunut kokonaisuus. Täydellisenä en romaania pidä, sillä minun makuuni joitain rönsyjä on liikaa ja paikoin intensiteetti notkahtaa. Onnistuneena ja vakuuttavana esikoisromaanina Maailman kauneinta tyttöä kuitenkin pidän.

"Suuri kirjallinen rakkauteni", sanoo Annika. "Kertakaikkiaan ihana", määrittelee Krista. Susa kiittää, että kirjan kansi kuvaa upeasti kirjan maailmaa. Mai piti kirjaa raskaana, Ulla puolestaan hehkuvana. "Tyttöydestä tietäville, tyttöjä kannustaville, tytärten vanhemmille ja sukulaisille, tämän ajan perhetarinoiden ystäville, aikuisille", suosittelee Arja. Mahtavaakin mahtavampi, ylistää Jassu.

Kommentit

  1. Haluan lukea tämän, mutta kirjaston jono etenee tuskastuttavan hitaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilahduttavaa kuitenkin, että esikoisteos kiinnostaa lainaajia. Toivottavasti saat kirjan pian käsiisi!

      Poista
  2. Aihe oli todella raskas ja kun luin sen marraskuussa, kirja imi vaikeaan aiheeseen syvälle.
    Nyt oltiin myös kirjassa, jossa ei ollut tarttumapintaa, sillä minulla ei ole siskoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tarinassa kuitenkin on myös valoa, vaikka aihe tosiaan raskas onkin.

      Poista
  3. Aino Kiven Maailman kaunein tyttö teki minuun vaikutuksen. En täydellinen kirja, mutta hyvä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on