Siirry pääsisältöön

Sjón: Valaan suusta

"Tuo suopea todistajanlausunto sekä kuninkaan allekirjoittama kirje mukanani astuin laivaan Kööpenhaminassa viime keväänä, täysin varmana siitä, että kotona Islannin maaperällä oikeuteni palautettaisiin. Mutta se ilo oli lyhytikäistä. Kanssani samalla laivalla matkustivat tanskalaisten korvia niin pehmeästi edellisenä syksynä nuoleskelleen herjauskielen lähettiläät, jotka olivat siten saattaneet minut kiven sisään."

Sjón: Valaan suusta
(Like 2016)
Islanninkielinen alkuteos
Rökkurbýsnir - skádsaga 2008
Suomentanut Tuomas Kauko
272 sivua
Islantilaiskirjailija Sjón hurmasi minut teoksellaan Poika nimeltä Kuukivi, joten oli selvää, että myös tuorein suomennos, Valaan suusta, kuuluisi lukemistooni ennemmin tai myöhemmin. Kuukiven tapaan myös tämä teos on historiallinen romaani, mutta nyt matkataan ajassa kauemmas taaksepäin, aina 1600-luvulle saakka.

Romaanissa eletään vuotta 1635. Kirjailija ja parantaja Jonas Pálmason saa kokea, millaista on joutua yhteisön silmätikuksi: miestä syytetään harhaoppisuudesta ja hänet karkotetaan autiolle saarelle. Siellä seuralaisena on vain lintu, merisirri, jolle Pálmason kertoo elämästään ja kokemuksistaan. Kertomuksissa puhutaan niin perheestä kuin kovista menetyksistä, islantilaiselosta ja valaanpyynnistä. Keskiössä kuitenkin on Jonas, jolla on myös liikanimi Oppinut ja joka kokee tulleensa moneen kertaan kaltoin kohdelluksi.

Sjónille tuttu unenomaisuus, toden ja kuvitellun sekoittuminen, on läsnä tässäkin tarinassa. Mikä on todellisuutta ja mikä Jonas Pálmasonin unta, on välillä epäselvää. Epäselvää on tietenkin minäkertojan myötä sekin, mikä on päähenkilön omaa tulkintaa, mikä totista totta. Selvää on kuitenkin se, että Valaan suusta kuvaa mennyttä aikaa ja pientä islantilaisyhteisöä kiehtovasti. Millaisia me ihmiset olemme, se tuntuu kysyvän, eikä vastaus ole mairitteleva.

Vaikka romaanissa on kirjailijalta tuttuja elementtejä, kuten mystiikkaa, ei Valaan suusta onnistu aivan aiempien teosten tavoin hurmaamaan. Tarinan päähenkilö jää etäiseksi eikä kosketuspintaa oikein löydy. Silti ihailen jälleen kerran Sjónin tapaa kertoa tarinaa lyyrisen viehkosti. Julmuus ja kauneus limittyvät maagisesti keskellä muuttuvaa maisemaa ja maailmaa.

Islantilaisromaanin ovat lukeneet myös ainakin Mai ja Kaisa Reetta.

Kommentit

  1. Ihastuin Poikani kuukiveen tosi paljon, joten odotin tältä kirjalta paljon. Kirjahan on kirjailijan aiempaa tuotantoa. Tämä oli aika raadollista luettavaa ankarien rangaistusten vuoksi. Noitaepäilyt ym. ilman rikkaita auttajia, päähenkilö olisi kuollut paljon aikaisemmin. Luin mielenkiinnosta, sillä historiahan on kuin tulevaisuus, se täytyy kuvitella. Tässähän oli taustalla aito tarina, kuten Poikani kuukivessä, jota kirjailija lähti muovaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukivi oli minullekin niin suurta ihastusta, että odotukset tätä kohtaan olivat suuret. Kirjailijan ote on ajan mittaan siis parantunut, kun tämä ei vakuuttanut yhtä vahvasti kuin myöhemmin tullut Kuukivi. Kiehtova ja kiinnostava tämä silti on.

      Poista
  2. Ihan samoin ajattelin kuin näköjään moni muukin; hieno kirja, mutta ei ihan Poikani kuukiven veroinen. Minulla saattaa olla tietysti sekin, että kuukivi oli ensimmäinen teos jonka kirjailijalta luin. Usein tuntuu että sitä ensimmäistä löytämisen iloa on vaikea myöhemmin ylittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin Kuukivi oli ensimmäinen teos, jonka Sjønilta luin. Se oli niin yllättävän hieno, että sitä voi tosiaan olla vaikea ylittää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…