Siirry pääsisältöön

Ari Räty: Syyskuun viimeinen

"Mies seisoo valtatiesillan kupeeseen rakennettua levähdyspaikkaa reunustavan kaiteen takana ehkä viide- tai kuudensadan metrin päässä ja tuijottaa hievahtamatta. Syyskuu tuijottaa takaisin. Pelko muuttuu irralliseksi, epäolennaiseksi tunteeksi."
Ari Räty: Syyskuun viimeinen
(Tammi 2017)
311 sivua
Ari Rädyn esikoisdekkari Syyskuun viimeinen kattaa pitkän ajanjakson. Kuinka pitkän, se ei täysin selviä. Tarina kuitenkin saa alkusysäyksensä, kun koulupojat löytävät kesken liikuntatunnin heinikosta kuolleen tytön. Tyttö on surmattu, mutta rikos jää selvittämättä, vaikka tappajaehdokkaita poliisi vuosien mittaan esitteleekin.

Paljon myöhemmin koulupoikajoukon yksi jäsen, Tomi Ristimäki joka tunnetaan lempinimellä Syyskuu, ei ole vieläkään näkemäänsä unohtanut. Hän on päättänyt, että vielä joskus hän löytää erikoisella tavalla liikkuvan miehen, joka tappoi nuoren Elinan.
Tarunhohtoinen Etsijä, yksinäinen moottoripyörämies. Vaikka hän ei ollut koskaan arvostellut poliiseja, ei edes yksityisesti saati julkisesti, lehti antoi ymmärtää että Ristimäen retket olivat nimenomaan vastalause poliisin tehottomuudelle.
Kun käy ilmi, että Syyskuun löytämä Elina saattaa olla vain yksi murhaketjun osanen, lähtevät pyörät liikkeelle. Surmien tekijä alkaa kiinnostaa myös Eskelistä, josta muotoutuu tarinan hyvä poliisi. Vastaparikseen hän saa Hagmanin, pahan poliisin, joka puolestaan pyrkii keinoja kaihtamatta estämään rikoksen tai rikossarjan selvittämisen.

Kun Eskelinen mokaa ja antaa vastapuolelleen riittävän hyvän lyömäaseen, ei hänestä ole sankarin viittaa kantamaan. Niinpä valokeilaan asettuu Syyskuu, joka onkin hahmona kiinnostava kaikessa rosoisuudessaan. Jännitettäkin tarinaan rakentuu kiitettävästi, kun uhkaukset, etsiminen, löytäminen ja tavallisen elämän haasteet kohtaavat.

Syyskuun viimeinen on tummasävyinen, ajoittain lohdutonkin tarina, jonka henkilöille ei liikaa ole onnea suotu. Henkilöiden motiivit jäivät mielestäni liiaksi ilmaan, kun esimerkiksi Hagmanin syitä haluun peitellä rikoksia ei oikein avata. Pienesti kyllä, mutta ei riittävästi. Syyskuun viimeinen on kuitenkin kaiken kaikkiaan toimiva jännäri, jota lukiessa tulee pohtineeksi muun muassa koston tematiikkaa. Vetävää kotimaista dekkaria etsivälle uskallan Syyskuuhun tutustumista suositella.

Helmet 2017: 24. Kirjassa selvitetään rikos.

Muualla: Rakkaudesta kirjoihin, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Lukutoukan kulttuuriblogi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…