Siirry pääsisältöön

Mikko Kalajoki: Miesmuisti

"Minun muistojani ei ole kenelläkään muulla kuin minulla, ainakaan siinä muodossa ja siinä järjestyksessä kuin ne uniini tulevat."
Mikko Kalajoki: Miesmuisti
WSOY 2017
286 sivua
Mikko Kalajoen kolmas romaani Miesmuisti marssittaa eteemme Arto Tiensuun, jonka elämä voisi olla kauniisti mallillaan. On perhe, työpaikka, pian uusi kotikin. Mutta kun Tiensuun arkeen kurkistaa, alkaa pian hahmottua, mikä kaikki on pielessä. Esimerkiksi vaikka se, että vaimo pompottaa, vaikka mies tekee perheensä eteen sen, minkä ehtii. Tai vaikka se, että kives kipuilee. Eikä elämä kahden poikaviikarin kanssakaan aina aivan mutkatonta ole. Ja sitten pitäisi hoitaa vielä työ lapsuudenkaverin alaisuudessa.

Haasteita päähenkilöllä riittää, se on selvää. Haasteita kyllä riittää lukijallakin, joka ei välttämättä jaksa innostua siitä, miten Tiensuu vatvoo (miehisiä) vaivojaan ja kyttää nuorta ja nättiä päiväkodin työntekijää. Kärjistetty kouhotus ei oikein imaise mukaansa, ennen kuin tarina heittää lukijalle koukun:
Mietin, onko Suurpäällä jossain albumi, jonka väliin on kätketty sama lehtileike. Näkeekö Suurpää koskaan painajaisia elokuusta 1991, joutuuko se hukuttamaan muistonsa viinaan ja irtoseksiin?
Harmi vain, että koukku on niin huterasti kiinni, että se ei oikein kannattele. Muistaminen ja menneisyyden varjot ovat kiinnostavia teemoja, mutta ne jäävät ilmaan: olisin toivonut enemmän täkyjä ja vähemmän kohellusta.

Silti hyvääkin on. Mikko Kalajoen kynänjälki on vetävä ja sujuva. Arkisia tilanteita katsellaan pilke silmäkulmassa ja paikoin niissä on niin paljon tunnistettavaa, että nauru on herkässä. Kärjistetyt kuvat elämästä muotoutuvat satiiriksi yksilön (lähinnä miehen) kohtaamista paineista, jotka liian suuriksi kasautuessaan voivat johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

Helmet-haaste: 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan.

Kommentit

  1. Juuri tuo kärjistäminen ja satiiri kolahtivat minulla Miesmuistissa, Mikko Kalajoki on hurmaavalla tavalla hauska. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huumori onkin haastava laji, kun aina ei kolahda, vaikka perustat kunnossa olisivatkin. Arvaan, että tämä kyllä ystävänsä löytää, vaikken minä suuresti innostunutkaan. :)

      Poista
  2. Katselin tätä uutuuskirjalistoja selatessa, mutta jotenkin kirja ei vaan tunnu kuvauksenkaan perusteella omalta. En ehkä juuri nyt tässä elämäntilanteessa jaksa lukea keski-ikäisen miehen tilityksiä elämästään, jossain toisessa vaiheessa varmaan uppoaisi paremmin. Taitaa jäädä itseltä siis lukematta tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmaan olisi tätä lukemistooni valinnut, ellei kirja olisi postilaatikkoon kolahtanut. Suosittelisin tätä sellaiselle lukijalle, joka tykkää miesmeiningistä ja kohellushuumorista. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...