Siirry pääsisältöön

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet

"Eri puolilla Eurooppaa päivä matelee kohti iltapäivää. Kello on Tampereella puoli kolme ja kutosluokkalaiset ovat tulleet nuokkarille pelaamaan biljardia, he kuittaavat ohjaajan kopista mailat ja joutuvat nojaamaan pitkälle pöydän yli käyttäessään niitä jotta ylettyvät. --
Kosovossa kello on puoli kaksi, tietä pitkin kävelee peräkkäin kaksi nuorta miestä."
Emma Puikkonen:
Eurooppalaiset unet
(WSOY 2016)
179 sivua
Emma Puikkosen romaani Eurooppalaiset unet vie lukijan matkalle eri aikoihin ja eri puolille Eurooppaa. Romaanissa tavataan niin tšekkiläinen Toma kuin suomalainen Johannes, unkarilainen Andor ja albanialainen Edi. Vuodesta 1980 kuljetaan 2000-luvulle, tulevaisuuteenkin saakka.

Eurooppalaiset unet on episodiromaani, jonka intensiteetti on hämmästyttävä. Vuorollaan etualalle astuu uusi henkilö, aika on uusi, paikkakin. Silti Puikkonen onnistuu pitämään lukijan otteessaan niin, että kirja oli lopulta luettava aika tiiviillä tahdilla loppuun saakka.

Tänä päivänä Puikkosen romaani on erityisen tärkeä kirja. Se osoittaa, että ihmiset ovat lopulta samanlaisia ja kuitenkin omanlaisiaan kaikkialla. Kun tähän päivään kuuluu rajojen vetäminen, tuo Puikkonen romaaninsa henkilöt yhteen: he ovat kaikki osa maailmaa erilaisine kohtaloineen.

Paitsi että Eurooppalaiset unet osoittaa eurooppalaisen yhteisön, se osoittaa myös sekä eteen- että taaksepäin. Se muistuttaa, mistä olemme tulleet ja nostaa esille merkittäviä hetkiä maanosamme lähihistoriasta tavalla, joka vaikuttaa. Minkälaista vihaa epävakaa tilanne toi Balkanille? Mitä Itä-Saksan ja Länsi-Saksan välinen raja-aita merkitsi tavalliselle ihmiselle?

Emma Puikkosen teos on Finlandia-palkintoehdokkaana, ja siitä olen kovin ilahtunut. Romaani on ajantasainen, perusteltu ja vakuuttava kuvaus eurooppalaisista erilaisissa käännekohdissa. Se ehdottomasti ansaitsee saada näkyvyyttä!

Kirjasäätiö perustelee ehdokkuutta seuraavasti:

Emma Puikkosen romaani rakentuu toisiaan hipaisevista episodeista, joissa liikutaan Euroopan lähi historiassa. Yksittäiset ihmiskohtalot kytkeytyvät suuriin maailmantapahtumiin ja muistuttavat siitä, että mikään ei tapahdu ”jossain muualla”. Maailma on meille kaikille yhteinen. Tsekkiläisen rekkakuskin ja ruotsalaisen reppureissaajan kohtaaminen 1980-luvulla, Serbian ja Albanian välinen jalkapallo-ottelu Belgradissa, somalialaisen Fadumon elämä Tukholmassa ja hollantilaisen tosi-tv- sarjan kuvaukset Islannin tulivuorenpurkausten aikana punoutuvat maagisrealistikseksi tarinaksi, joka johtaa vuoteen 2027.
Eurooppalaiset unet ravistelee ja pitää lukijan tiiviisti otteessaan. 
Romaani muistuttaa onnistuneesti siitä, että teoillamme on merkitystä ja raja-aitojen pystyttäminen on keinotekoista. Siksi soisin tarinan ujuttautuvan myös heidän käsiinsä, jotka näkevät raja-aidat välttämättöminä.

Eurooppalaiset unet sisältää episodeja, jotka linkittyvät toisiinsa eri tavoin. Kaikki osat eivät onnistu toistensa tavalla, mutta sen antaa anteeksi varsinkin komean päätösosan ansiosta. Pidän siitä, että lukijalle jää tilaa täyttää aukkoja ja että mukana on pieni ripaus maagisuutta. Kokonaisuus on lopulta hurjan hieno.

Romaanista ovat kirjoittaneet myös Omppu, Linnea, Heidi, Suketus, Maisku, ArjaKatja, Riitta ja Tuija.

Kommentit

  1. En ole Finlandia ehdokkaista lukenut kuin Lopotin, mutta bloggauksia kylläkin, tämä voi hyvinkin pokata palkinnon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut ehdokkaista tämän lisäksi Lopotin, Akvarellit ja Laudaturin. Vaikea valinta on Lybeckillä tehtävänä, arvaan. Eurooppalaiset unet on hyvinkin voittaja-ainesta.

      Poista
  2. Tämä oli tavattoman vaikuttava, vieläkin sielussa tuntuu. Itselleni oli terveellistä palauttaa mieleen noita Euroopan lähihistorian karmaisevia tapahtumia. Jos ei omakohtaisesti ole ollut myrskyn silmässä, historiatieto unohtuu.

    Laudaturin olen lukenut myös, muita en. Vaikea valinta Lybeckillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tässä ajassa, kun kaikkea kauheaa tuntuu tapahtuvan "muualla" ja meillä on varaa sulkea ovet, on terveellistä palauttaa mieleen, miten lähelläkin on tapahtunut monenlaista.

      Poista
  3. "Siksi soisin tarinan ujuttautuvan myös heidän käsiinsä, jotka näkevät raja-aidat välttämättöminä." Hienosti sanottu! Mä luulen (ja toivon), että Finlandian pokkaa tämä tai Akvarelleja Engelin kaupungista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä tuosta F-palkinnosta. Laudaturkin tosin on hieno, mutta asetan tämän ja Akvarellit niiden edelle.
      Kiitos, Maisku!

      Poista
  4. Kyllä vaan olen samaa mieltä siitä, että Eurooppalaiset unet on tosi hieno. Olen tästä kirjasta hieman toitotellut turuilla ja toreilla ja toivon, että edes joku sen ansiosta on päätynyt lukemaan. Kirjallisuutta kaikille, tässä ja nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun toitotuksesi ansiosta kirjan luin, postauksesi jäi mieleen. Kiitos!

      Poista
  5. En ole lukenut tätä, mutta muiden juttuja lukeneena on kyllä vahva Finlandia-ehdokas. Tosin tänä vuonnahan taso on muutenkin oikein kova... Jäädään vielä jännäilemään. Parikin Finlandia-ehdokasta pitäisi lukea, tämä niiden joukossa.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kova on tosiaan taso, ihan jännittää kuulla, mitä Lybeck päättää!

      Poista
  6. Minua arveluttaa kirjan rakenne, sillä suhtaudun varauksella hyvin "pirstaleisiin" romaaneihin. Ehkä minulla esiintyyvähän samaa ennakkoluuloa kuin novelleihin liittyen. Ei siis perustu mihinkään ja usein jopa olen väärässä. Tiedostan sen itsekin. Tätä voisi globaalin teemansa takia kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirstaleisuus on minuakin aiemmin arveluttanut, mutta olen tällaisten hienosti rakennettujen romaanien myötä päässyt ylitse arvelujeni. :) Suosittelen tätä ainakin kokeilemaan: minut kirja onnistui koukuttamaan heti alusta lähtien.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok