Jens Andersen: Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä

"Vimmerbyssä toimii nykyisin Astrid Lindgrenille omistettu huvipuisto, jossa kävijä kohtaa miellyttävän ja lämminhenkisen tunnelman ja kirjoista tutut vahvat, hassut ja iloiset satuhahmot. Astird Lindgrens Världin välittämä kuva ei ole mitenkään väärä, muttei myöskään koko totuus kirjailijan tuotannosta, jossa juurettomuus, onnettomuus ja suru nousevat esiin siinä missä hyvä olo, elämänilo ja kermakakkukomiikkakin."

Jens Andersen:
Astrid Lindgren - Tämä päivä, yksi elämä
(WSOY 2016)
Alkuteos Denna dagen, ett liv. En biografi över Astrid Lindgren
Suomentanut Kari Koski
436 sivua

Jens Andersenin elämäkerta legendaarisesta ruotsalaiskirjailija Astrid Lindgrenistä (1907-2002) on viehättävää, elämänmakuista luettavaa. Kun lapsena Veljeni Leijonamieleen ja Ronja ryövärintyttäreen (muiden muassa) ihastunut ja rakastunut lukija tarttuu hienon kirjailijan elämäkertaan, ovat odotukset korkealla. Onneksi Andersen täyttää odotukset tuomalla lukijansa lähelle kirjailijan kaikessa moninaisuudessaan.

Teos etenee perinteiseen tapaan kronologisesti, ja se sopii kyllä hyvin. Lindgrenin laaja tuotanto kytkeytyy osaksi monivaiheista elämää, jonka kipukohtiin lukeutuvat niin oman lapsen jättäminen jo vauvana muiden hoiviin kuin puolison alkoholiongelma. Toisaalta iloa tuovat varmasti perhe-elämä ja lapset sekä menestys kirjailijana.

Lapsuuden rakkaiden lukukokemusten muistoihin nojaten on ilahduttavaa lukea siitä, miten Astrid Lindgren suhtautui lapsiin. Hän oli omille lapsilleen äiti, jolla riitti mielikuvitusta ja rakkautta, ja valtaville määrille maailman lapsia hän on ollut satutäti, joka on onnistunut mielikuvituksellaan ja tarkkanäköisyydellään koskettamaan. Lindgrenin toive lasten kohtaamisesta oli varmasti aikanaan poikkeuksellinen mutta on edelleenkin tärkeä:

Minä tosiaankin toivoisin, että me aikuiset oppisimme mitä pikimmin kunnioittamaan lapsia, ymmärtäisimme tosissamme, että "pikkulapsetkin ovat ihmisiä" ja tekisimme siitä omat johtopäätöksemme.

Kirjailijan usko tulevaisuuteen kytkeytyy vahvasti uskoon lapsuuden ja lasten voimasta:

Tarvitaan onnellisempia ihmisiä luomaan elämisen arvoinen maailma. On varmasti montakin hyvää syytä suhtautua tulevaisuuteen epäluuloisesti, mutta ainakaan minä en voi olla tuntematta hienoista optimismin pilkahdusta, kun katselen huomispäivän ihmisiä, lapsia ja nuoria, jotka varttuvat juuri nyt. He ovat iloisia ja vilpittömiä ja varmoja itsestään aivan eri tavalla kuin mikään aiemmista sukupolvista.

Andersenin teoksen sivuilta muotoutuu kuva kirjailijasta, joka on lempeä ja rakastava mutta samalla kunnianhimoinen liikenainen, joka asettaa oman rimansa korkealle. Hän on myös aktiivinen eräissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä ja osallistuu voimakkaasti ainakin poliittiseen ja eläintensuojelua koskevaan keskusteluun. Itseään tarkastellessaan hän toteaa olevansa "niin tavallinen kuin olla voi" ja taipuvainen surumielisyyteen.

Tämä surumielisyys on kai seurannut minua nuoruudesta asti. Tosi iloinen olin vain lapsena, ja ehkä minusta sen vuoksi onkin ihanaa kirjoittaa kirjoja, joissa saan elää uudelleen siinä ihmeellisessä tilassa.

Silti kirjan sivuilta välittyy voimakkaasti kuva naisesta, joka katselee maailmaa pilke silmäkulmassa ja omaa merkittävän määrän mielikuvitusta. Andersen ohittaa jotkut kirjailijan teokset lyhyellä maininnalla, mutta monesta teoksesta kerrotaan laajemmin. Kokonaisuutena elämäkerta on monipuolinen, mielenkiintoinen ja inspiroiva.

Maija jäi toivomaan läheisempää näkökulmaa, mutta Mai antaa kirjalle viisi tähteä. "Kelpo elämäkerta", toteaa Liisa ja Ulla kiittelee kirjan eleettömyyttä.

Helmet 2016 -listalla teos sijoittuu kohtaan 20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan.