Siirry pääsisältöön

Markku Pääskynen: Sielut

"Aivan kuin joku olisi poiminut Maijan tieltä autoonsa. Koulusta oli siis soitettu heti aamusta, sitten Aino ja Kristian olivat soitelleet ystäville, sukulaisille ja tutuille. Ei mitään. Noin kello yhdeksän he soittivat poliisille."
Markku Pääskynen: Sielut
(Tammi 2015)
254 sivua
Markku Pääskysen romaani vie lukijan muutaman vuosikymmenen takaiseen Suomeen, aikaan ennen kännyköitä. Teos on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on pieni Maija-tyttö, joka on koulumatkallaan kadonnut. Tarina kertoo kauniisti ja koskettavasti siitä, mitä tapahtuu perheessä, jonka lapsi on poissa. Hätä, pelko ja epätietoisuus ovat vahvasti läsnä, kun aika käy painavaksi ja melkein pysähtyy mutta kulkee kuitenkin koko ajan eteenpäin vieden Maijan hetki hetkeltä kauemmaksi vanhemmiltaan.

Painava ja melkein pysähtynyt on Pääskysen tarina, niin kuin on tarinan aikakin. Paljon ei tapahdu, vaikka ulkopuolinen maailma menoaan jatkaakin piittaamatta siitä, että yhden perheen elämä on järkkynyt sijoiltaan uudenlaiseen aikaan.
Ja sitten Maija, aika Maijan jälkeen, aika joka tänään oli pysähtynyt. Maijan nauru rannalla, Maija simpukat ja pyöreät kivet kädessään, lastenhaavi johon Maija oli pyydystänyt erakkoravun ja sinijuovaisen kalan ja hyräillyt
Kerro se merelle ja lintuselle
ettei kevät tule eikä tarvitse...
mutta nyt aika oli kerta kaikkiaan pysähtynyt, pysähtynyt toukokuiseen hetkeen ja tiistaipäivään jolloin Maija katosi.
Naapuruston pojat Taito ja Ilari seuraavat sivusta aikuisten toimia tytön kadottua mutta touhuavat samalla omiaan. He tuovat eloa tarinaan, ettei kaikki kilpisty vain Ainon ja Kristianin pahaan oloon ja pelkoon. Pojat katselevat maailmaa toisella tavalla kuin aikuiset, joiden painajaiset kasvavat liian suuriksi, ymmärrettävästi toki.

Toukokuinen päivä keskittyy pieneen naapurustoon ja sen ihmisiin - omanlaisiinsa, originelleihinkin -  mutta samalla, jonkinlaisena sivujuonteena, järkkyy maailma muuallakin, kun pankkiryöstäjä pakenee Helsingistä Volkswagen Passatilla kohti Maijan kotikaupunkia panttivankeja kyydissään. Ja vaikka toisten maailma vapisee, on hämmästyttävää miten suuret rattaat pyörivät pyörimistään, elämä jatkuu.
Rantatehtaan savu pyrki etelään puiden latvojen tasalla. Linja-auto kaarsi pysäkille, pysähtyi ja jatkoi matkaa. Koira haukkui toista koiraa. Ilma järven yllä ei ollut yhtä utuinen kuin aiemmin, veneet jo näkyivät, silta ja kaupunki, joka sijaitsi Saimaan läntisimmän sisälahden rannalla, lukuisten sisäjärvien ja niistä virtaavien jokien välisellä, ylenevällä, havumetsien ympäröimällä hiekkaharjanteella.
On arkea ja on poikkeamia arjessa. Vasta poikkeama, joka jättää väliin sydämenlyönnin, muistuttaa siitä, miten tavallinen arki on parasta. Sen viestin Pääskynen välittää lukijalleen kauniisti, pysähtyneesti mutta valoisan lyyrisesti.

Pääskysen romaanista muualla: Sinisen linnan kirjasto, Sivutiellä, Villasukka kirjahyllyssä ja Annelin kirjoissa.

Kommentit

  1. En ole tähän tarttunut, kun tuo aihe on niin ahdistava. Tosin tästä ovat muutkin kuin sinä sanoneet, että tämä kaikesta huolimatta on jollakin tapaa valoisa kirja. Silti kauhistuttaa. Olin jo kirjaston varausjonossa melkein saamassa tämän kirjan, mutta poistin varaukseni. Ehkä sitten joskus myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pelkäsin aihetta etukäteen, sillä ajatus lapsen katoamisesta on jo itsessään niin kammottava. Tarina ei kuitenkaan ollut niin ahdistava kuin pelkäsin.

      Poista
  2. Minä tilasin tämän, mutta ei ole vielä kuulunut. Postin nyt jo onneksi ohitettu lakko sotki jonkin verran lukemisiani. Tilasin tämän just tuon rankan aiheen takia, sillä haluaiisn ymmärtää, miten tuosta voi ikinä selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan pian kotiin. Täytyykin yrittää pitää silmällä blogiasi, jos tästä jossain vaiheessa kirjoitat.

      Poista
  3. Tämä pitäisikin lukea. Pääskysellä on taito kirjoittaa hurjista asioista kauniisti, vaikutuksen tekevästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli toinen Pääskysen teos, jonka luin. Kauniisti hän kirjoittaa, monien ajatusten pariin haluaa palata uudelleen.

      Poista
  4. Tämä kirja on lukulaitteella odotelemassa joulun aikaa. Palajan tähän postaukseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä seurailen blogiasi, josko tästä postaat mietteitäsi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...