Siirry pääsisältöön

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

"Joinain tulvaöinä katselen kukkulalta alas kaupunkiin. Seuraan vesiä, jotka kohoavat korkeina ja kesyttöminä, paisuvat pihojen poikki, työntävät tieltään tuoleja ja pöytiä, joita ihmiset ovat turhaan latoneet hauraiksi, pettäviksi silloiksi. Meri ei kuitenkaan koskaan yllä Seittien Taloon asti. Kutojat kääntävät kylkeä kellojen soidessa, eivätkä suo asialle monta ajatusta.
Emmi Itäranta:
Kudottujen kujien kaupunki
(Teos 2015)
335 sivua
Kudottujen kujien kaupunki on Emmi Itärannan toinen romaani. Teemestarin kirja (2012) oli niin vahva avaus kirjailijan uralle, että odotukset toista romaania kohtaan ovat olleet korkealla. Hienosti Itäranta odotukset lunastaa: käsillä on vivahteikas fantasiatarina, joka pitää otteessaan.

Romaanin päähenkilö on Eliana, nuori kutojanainen, joka asuu Seittien Talossa. Hän kuuluu toistuvien tulvien uhkaaman saariyhteisön parempiosaisiin ja pitää itseään varsin onnekkaana, vaikka lukijan mielessä väkisin käy, onko Seittien Talossa asumisessa kysymys vapaudesta laisinkaan. Elianan tasainen, kudonnan täyttämä elämä muuttuu, kun talon pihasta löytyy pahoinpidelty nainen, joka ei kykene puhumaan. Naisen käteen on kuitenkin tatuoitu Elianan harvinainen nimi, ja siten kytkös heidän välilleen on syntynyt jo ennen heidän tapaamistaan. Valerian kohtalo ei jätä Elianaa rauhaan, vaan hänen on lähdettävä tutkimusmatkalle, joka on vaarallinen.

Elianan kotisaari on Neuvoston vallassa, eikä Neuvosto epäile valtaansa käyttää. Hallitsijat vainoavat Unennäkijöitä, sillä uneksiminen on kielletty. Yöllä unta nähneet viedään Tahrattujen Taloon, joka on käytännössä vankila ja pakkotyölaitos. Eikä siinä kaikki: tuomitut merkitään loppuiäkseen niin, että heidän tarinansa on kaikkien nähtävillä. Niinpä kirjaan muotoutuu tarinaa vallankäytöstä, julmuudesta, tiukasta kontrollista ja suoranaisesta propagandasta ja diktatuurista. Vastapainona löytyy ystävyttä, rakkautta, oikeudenmukaisuudentajua ja mielikuvituksen voimaa.

Kudottujen kujien kaupunki on kaunis kirja. Emmi Itäranta kirjoittaa hengästyttävän kauniisti mutta välttää hienosti liiallisen koukeroisuuden tulvan, joka voisi tukahduttaa lukijan alleen. Kauniisti jäi mieleen ajatus, että pimeydessäkin täytyy aika ajoin kulkea, jotta pääsee kohti valoa.

Katjan tavoin kiitän romaanin kaunista loppua, joka piti lukea yhä uudelleen. Saralle romaani oli vahvasti musiikillinen lukukokemus ja teos lukeutuu Kirsin kirjavuoden huippuihin, mutta Tuija ei täysin lumoutunut. "Olen totaalisen myyty", sanoo Katri ja Krista määrittelee teoksen viiden tähden paketiksi. Heidi ei pettynyt mutta bleuen lukukokemus jäi ohueksi. "Mestariteos", toteaa Suketus.

Kommentit

  1. Olis varmaan korkea aika minunkin tutustua Itärannan kirjoihin. Terveisin Nolo noviisi

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja odottelee täällä vielä lukijaansa. Odotukset ovat suht korkealla, tätä pn kehuttu niin paljon! Pidin Itärannan esikoisesta, joskaan en rakastunut siihen täysillä. Ehkä siksi tämäkin kirja on jäänyt n.s. odottelemaan sopivaa hetkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin tästä esikoista enemmän, vaikka ei Teemestarin kirjakaan huono lukukokemus ollut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on