"Joinain tulvaöinä katselen kukkulalta alas kaupunkiin. Seuraan vesiä, jotka kohoavat korkeina ja kesyttöminä, paisuvat pihojen poikki, työntävät tieltään tuoleja ja pöytiä, joita ihmiset ovat turhaan latoneet hauraiksi, pettäviksi silloiksi. Meri ei kuitenkaan koskaan yllä Seittien Taloon asti. Kutojat kääntävät kylkeä kellojen soidessa, eivätkä suo asialle monta ajatusta.
Kudottujen kujien kaupunki on Emmi Itärannan toinen romaani. Teemestarin kirja (2012) oli niin vahva avaus kirjailijan uralle, että odotukset toista romaania kohtaan ovat olleet korkealla. Hienosti Itäranta odotukset lunastaa: käsillä on vivahteikas fantasiatarina, joka pitää otteessaan.
Romaanin päähenkilö on Eliana, nuori kutojanainen, joka asuu Seittien Talossa. Hän kuuluu toistuvien tulvien uhkaaman saariyhteisön parempiosaisiin ja pitää itseään varsin onnekkaana, vaikka lukijan mielessä väkisin käy, onko Seittien Talossa asumisessa kysymys vapaudesta laisinkaan. Elianan tasainen, kudonnan täyttämä elämä muuttuu, kun talon pihasta löytyy pahoinpidelty nainen, joka ei kykene puhumaan. Naisen käteen on kuitenkin tatuoitu Elianan harvinainen nimi, ja siten kytkös heidän välilleen on syntynyt jo ennen heidän tapaamistaan. Valerian kohtalo ei jätä Elianaa rauhaan, vaan hänen on lähdettävä tutkimusmatkalle, joka on vaarallinen.
Elianan kotisaari on Neuvoston vallassa, eikä Neuvosto epäile valtaansa käyttää. Hallitsijat vainoavat Unennäkijöitä, sillä uneksiminen on kielletty. Yöllä unta nähneet viedään Tahrattujen Taloon, joka on käytännössä vankila ja pakkotyölaitos. Eikä siinä kaikki: tuomitut merkitään loppuiäkseen niin, että heidän tarinansa on kaikkien nähtävillä. Niinpä kirjaan muotoutuu tarinaa vallankäytöstä, julmuudesta, tiukasta kontrollista ja suoranaisesta propagandasta ja diktatuurista. Vastapainona löytyy ystävyttä, rakkautta, oikeudenmukaisuudentajua ja mielikuvituksen voimaa.
Kudottujen kujien kaupunki on kaunis kirja. Emmi Itäranta kirjoittaa hengästyttävän kauniisti mutta välttää hienosti liiallisen koukeroisuuden tulvan, joka voisi tukahduttaa lukijan alleen. Kauniisti jäi mieleen ajatus, että pimeydessäkin täytyy aika ajoin kulkea, jotta pääsee kohti valoa.
Katjan tavoin kiitän romaanin kaunista loppua, joka piti lukea yhä uudelleen. Saralle romaani oli vahvasti musiikillinen lukukokemus ja teos lukeutuu Kirsin kirjavuoden huippuihin, mutta Tuija ei täysin lumoutunut. "Olen totaalisen myyty", sanoo Katri ja Krista määrittelee teoksen viiden tähden paketiksi. Heidi ei pettynyt mutta bleuen lukukokemus jäi ohueksi. "Mestariteos", toteaa Suketus.
 |
| Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (Teos 2015) 335 sivua |
Romaanin päähenkilö on Eliana, nuori kutojanainen, joka asuu Seittien Talossa. Hän kuuluu toistuvien tulvien uhkaaman saariyhteisön parempiosaisiin ja pitää itseään varsin onnekkaana, vaikka lukijan mielessä väkisin käy, onko Seittien Talossa asumisessa kysymys vapaudesta laisinkaan. Elianan tasainen, kudonnan täyttämä elämä muuttuu, kun talon pihasta löytyy pahoinpidelty nainen, joka ei kykene puhumaan. Naisen käteen on kuitenkin tatuoitu Elianan harvinainen nimi, ja siten kytkös heidän välilleen on syntynyt jo ennen heidän tapaamistaan. Valerian kohtalo ei jätä Elianaa rauhaan, vaan hänen on lähdettävä tutkimusmatkalle, joka on vaarallinen.
Elianan kotisaari on Neuvoston vallassa, eikä Neuvosto epäile valtaansa käyttää. Hallitsijat vainoavat Unennäkijöitä, sillä uneksiminen on kielletty. Yöllä unta nähneet viedään Tahrattujen Taloon, joka on käytännössä vankila ja pakkotyölaitos. Eikä siinä kaikki: tuomitut merkitään loppuiäkseen niin, että heidän tarinansa on kaikkien nähtävillä. Niinpä kirjaan muotoutuu tarinaa vallankäytöstä, julmuudesta, tiukasta kontrollista ja suoranaisesta propagandasta ja diktatuurista. Vastapainona löytyy ystävyttä, rakkautta, oikeudenmukaisuudentajua ja mielikuvituksen voimaa.
Kudottujen kujien kaupunki on kaunis kirja. Emmi Itäranta kirjoittaa hengästyttävän kauniisti mutta välttää hienosti liiallisen koukeroisuuden tulvan, joka voisi tukahduttaa lukijan alleen. Kauniisti jäi mieleen ajatus, että pimeydessäkin täytyy aika ajoin kulkea, jotta pääsee kohti valoa.
Katjan tavoin kiitän romaanin kaunista loppua, joka piti lukea yhä uudelleen. Saralle romaani oli vahvasti musiikillinen lukukokemus ja teos lukeutuu Kirsin kirjavuoden huippuihin, mutta Tuija ei täysin lumoutunut. "Olen totaalisen myyty", sanoo Katri ja Krista määrittelee teoksen viiden tähden paketiksi. Heidi ei pettynyt mutta bleuen lukukokemus jäi ohueksi. "Mestariteos", toteaa Suketus.
Olis varmaan korkea aika minunkin tutustua Itärannan kirjoihin. Terveisin Nolo noviisi
VastaaPoistaKannattaa antaa mahdollisuus. :)
PoistaTämä kirja odottelee täällä vielä lukijaansa. Odotukset ovat suht korkealla, tätä pn kehuttu niin paljon! Pidin Itärannan esikoisesta, joskaan en rakastunut siihen täysillä. Ehkä siksi tämäkin kirja on jäänyt n.s. odottelemaan sopivaa hetkeä.
VastaaPoistaMinä pidin tästä esikoista enemmän, vaikka ei Teemestarin kirjakaan huono lukukokemus ollut.
Poista