Siirry pääsisältöön

Kirjabloggaajien joulukalenterin 7. luukku


Kuva: Niina / Yöpöydän kirjat -blogi
Ja niin joulu joutuu taas, sitten on jokaisen mieli hyvä, lämmin, hellä. Vai onko? Jouluun sisältyy myös kosolti melankoliaa, mikä joululauluistakin usein välittyy: monessa joululaulussa on kaihoa kauas pois, on surua, on kynttilöiden viemistä läheisen haudalle ja yksinäisyyttä. "Ei saavu lapset, ehtineekö enkelit?"

Eikä melankolia rajoitu vain lauluihin, vaan monelle joulumieli on todellisuudessakin vain haave, jonkinlainen aavistus siitä, mitä voisi olla. Turhan usein joulu saattaa jäädä kovin kauas katalogimaisesta unelmasta kynttilöineen, tavarapaljouksineen ja lämpimine yhdessäolon hetkineen. Ei ole sikaa sähköuunissa eikä käydä joulun viettohon. Jouluun liittyy paljon odotuksia ja toiveita, mutta suurten odotusten kääntöpuolella saattavat majailla myös pettymykset.

Eriarvoistuvassa yhteiskunnassamme on heitä, joiden odotukset eivät edes ole suurensuuria mutta saattavat silti jäädä täyttymättä. Jollei jouluna ole lunta - se voi olla lopulta aika pieni murhe. Kun lapsen samassa luokassa istuva kaveri saattaa joulun jälkeen esitellä uutuuttaan kiiltävää tietokonetta puraistuine omenoineen, voi lapsi tajuta, että mitään esiteltävää ei ole. Joulu ei kotona näkynyt ehkä mitenkään muuten kuin hieman koreampana ruokapöytänä, jos sinäkään. Pahemmassa tapauksessa joulu kyllä kotona näkyi, paljonkin, mutta näkymässä ei ole ollut mitään sellaista, mistä voisi koulukavereille puhua. "Kilisee, kilisee kassissa" -irvailu ei naurata, kun se osuu liian lähelle.

Tavarapaljouden keskellä on helppo kritisoida kulutushysteriaa ja päättää olla ostamatta joululahjoja tai ainakin vähentää hankintojen määrää. Maassamme on kuitenkin heitä, joilla ei ole varaa valita. Lahjat jäävät kauppaan, koska niitä ei pystytä hankkimaan. Sydämeensä voi toki joulun tehdä jokainen, mutta miten sen selittää viisivuotiaalle, jonka tarhakaverilla on legioona uusia legoja, tai 14-vuotiaalle, jonka kaverit päivittävät Instagramiin kuvia lahjavuoristaan.

Onneksi on kuitenkin niin, että omasta hyvästään voi jokainen jakaa. Keinoja on monia, mutta erityisesti haluan nostaa esille yhden tavan: kotimaan lapsia ja nuoria voi muistaa Joulupuu-keräyksen avulla. Keräyksen ideana on antaa lastensuojelun piirissä olevalle alle 18-vuotiaalle lapselle tai nuorelle joululahja, jonka tulee olla käyttämätön mutta joka saa olla itse tehty tai ostettu. Voisiko lahjapakettiin sujahtaa vaikkapa jokin kirja?

Eilen kirjabloggaajien joulukalenteriin pääsi kurkistamaan Tuijan blogissa, huomenna luukun pääsee avaamaan Hemulin kirjahyllyssä. Kaikki osallistuvat blogit löytyvät täältä.

Kommentit

  1. Hyvä Jonna! Tuot ansiokkaasti esiin, että joulu ei kaikille ole pelkkää kultaa ja mirhamia.

    VastaaPoista
  2. HYVÄ Jonna!
    On hyvä muistaa, että liika joulun ylellisyystavaroiden ja tunnelman hehkutus lisäävät monille vain osattomuuden tunnetta. Voisimme kaiken kaikkiaan siirtyä vaatimattomampaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, eihän joulun perimmäinen sanoma kuitenkaan sisällä kulutusjuhlaa.

      Poista
  3. Olen osallistunut Joulupuu-keräykseen siitä asti, kun kuulin, että sellainen on olemassa. Hienoa, että nostit sen esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muista, milloin ensimmäisen kerran keräykseen osallistuin, mutta vuosia siitä joka tapauksessa on.

      Poista
  4. Jonna, hienoa että kirjoitat tästä. Yhteiskunnan eriarvoisuus koskee liian usein kipeästi juuri lapsiin, ja on niin eri asia valita kohtuus ja vaatimattomuus kuin joutua pakon edessä tyytymään osattomuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos: tiivistät hienosti sen, mitä halusin tekstilläni sanoa.

      Poista
  5. Hieno ja tärkeä asia, kiitos tästä luukusta!

    VastaaPoista
  6. Tämä oli ajatuksia herättävä luukku. Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
  7. Tärkeä luukku, Jonna.

    Hyvää joulunalusaikaa, lämmintä joulumieltä!

    T.Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
  8. Todella hyvin kirjoitettu teksti - ja tärkeä aihe.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Minusta ansiokasta pohdiskelua, ja on köyhiä ja rikkaita, niitä on minusta aina ollut. Minusta yhteiskunnassamme on varsin hyvät tulonsiirrot, joten todellisten käytettävissä olevien tulojen mukainen jakauma on sangen tasainen ja ostamalla joululahjat ennakkoon alemyynnistä pääsee halvalla.

    Minusta lapsella ei tarvitse olla instagram-tiliä, johon pitää päivittää mitään. Suhtaudun skeptisesti alaikäisten someiluihin noin ylipäätään. Toisekseen, eikö ole helppo päivittää mahdolliseen ilmaiseen some-tiliin feikki-lahjakuvat, tai kertoa mitä on saanut, jos haluaa elää valheessa.

    Minusta joulu on perhejuhla, joten miksi pitää röyhistellä omppukoneilla tai lahjavuorilla, eikö tosiaan kannata puhaltaa perheen yhteen hiileen.

    Lapsuuskin menee äkkiä, joten liiasta tavarasta tulee pelkkä riesa. Itse en ainakaan osta itselleni enkä muille tavaraa jota ei tarvita tai haluta, eikä olisi kyllä varaakaan.

    Monelle paras joulu olisi rauhallinen joulu, jossa riidoista huolimatta voidaan viettää yhteistä aikaa. Minusta kaikenlaiset keräykset ovat hienoja, ja kannatan niitä, ruokaa, paketteja ja muuta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhteiskunnan pitää huolehtia, että köyhiä ei tulisi.

    Ymmärrän, ettätämä on osin asiatonta ja kaikki tarkoittavat hyvää (jopa minä), minusta ei ole häpeää tunnustaa että ei ole varaa tai ei halua jotain tavaraa, tunnustaminen vapauttaa energiaa vaikkapa johonkin hyödylliseen esim. lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos monipuolisesta pohdinnassa, Jokke. Olen samaa mieltä, että yhteiskunnan pitäisi huolehtia siitä, että köyhiä ei tule. Meillä Suomessa ei onneksi absoluuttista köyhyyttä ole, mutta suhteellista valitettavasti on. Tuntuu, että nykypäivänä edes koulutus ei enää takaa sitä, että töitä riittää.

      Rauhallinen joulu olisi tosiaan paras, ja parasta on, jos on aikaa paitsi olla läheisten kanssa, myös uppoutua hyvään kirjaan.

      Poista
  11. Hyvä aihe, hyvä että tällaista järjestetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttamisen kynnys on tällaisissa keräyksissä melko matala, ja se toivottavasti rohkaisee osallistumaan.

      Poista
  12. Hieno joulukalenteriluukku, erittäin tärkeä aihe. Kiitos tästä Jonna! <3

    VastaaPoista
  13. Hieno luukku! <3

    Meillä on tyttären kanssa tapana ostaa joka joulu ainakin yksi tällainen "lahja tuntemattomalle lapselle". Otan tyttären mukaan ja hän saa miettiä mistä joku toinen hänen ikäisensä tyttö voisi tykätä. Mun mielestä on tärkeää ottaa lapsi tähän mukaan, niin hän oppii pienestä asti sekä sen, etteivät joululahjat ole kaikille itsestäänselvyys ja toisaalta sen, että toisia on myös mahdollista auttaa ja erityisesti jouluun liittyy auttamisen ja lahjojen ANTAMISEN sanoma. Lapsen päiväkodissa kerättiin aikoinaan myös tällaisia lahjoja ja mun mielestä se oli tosi hieno ele päiväkodilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Reeta! <3

      Kun lapseni olivat pienempiä, heille oli tosi tärkeää olla mukana valitsemassa lahjaa tuntemattomalle saajalle. Antamisen iloa todella löytyi, ja asia kiinnostaa edelleenkin.
      Olisipa kivaa, jos päiväkodeissa harrastettaisiin vastaavaa enemmänkin. Hieno ele tosiaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on