Siirry pääsisältöön

Miina Supinen: Mantelimaa

"Mantelimaa, hän tajusi, oli takaperoismaa. Se mikä oli muualla pahaa, se oli täällä hyvää. Lapset söivät karkkia pääruoaksi ja aikuiset leikkivät työkseen."
Miina Supinen: Mantelimaa
(WSOY 2015)
317 sivua
Kylläpäs sopi mainiosti joulun alla luettavaksi tämä Miina Supisen Mantelimaa. Suloista, perinteistä joulutunnelmaa tarinasta saa tosin löytämättä hakea, mutta joulua on tarjolla yllin kyllin.

Kertomuksen ytimessä on Mantelimaa, "suuri sisähuvipuisto/ostoskeskus/yökerho/kylpylä-kompleksi, jossa vallitsi ikuinen joulu" ja jonka keskellä on Ikuisen Joulun Aukio. Kompleksia pyörittää Jonne J. Halkio, joka haluaa jouluparatiisinsa - tai -helvettinsä, miten kukin asian näkee - uuteen nousuun. Avukseen hän haluaa taitelija Molli Niemisen, entisen poptähden ja nykyisen joulunvihaajan. Mantelimaan toimitusjohtajalla ja Mollilla on yhteinen menneisyys neljännesvuosisadan takaa, eikä Molli ole työtarjouksesta lainkaan innoissaan. Toimeen on kuitenkin pakko tarttua, kun kaksilapsisen perheen toinen elättäjä joutuu onnettomuuden myötä sairaalaan.

Molli Nieminen asettuu osaksi Mantelimaan moninaista joukkiota, jota Jonne J. Halkio johtaa. Salaisuus kuitenkin on, että Halkion takana on eräs, joka on vallankahvassa vielä tiukemmin kiinni. Lisäksi Mantelimaan alla on jotain mystistä ja uhkaavaa, kuin laavaa, joka uhkaa purkautua.

Mantelimaa on kuin joulun Las Vegas. Se on värikäs, yltäkylläinen ja yliampuva. Miina Supinen luo miljööstään niin elävän kuvan, että värikylläisyys mekaanisine tonttuineen on helppo nähdä mielessään, ja tarinaa lukiessa tuntuu välillä, kuin katselisi elokuvaa. Mantelimaan joulussa ei ole mitään pyhää, päinvastoin: tuntuu, että mikään ei ole Jonne J. Haukiolle joulunvietossa pyhää, kaikki on muutettavissa rahaksi, ja jos ei ole, ainakin täytyy yrittää. Kaikki on falskia, suureellista ja tolkutonta.
"Täällä ei ole mikään aitoa", Felix sanoi. "Ei tatuoinnit eikä joulu."
"No olipas helvetin viiltävän tarkka analyysi."
Aitoa on kuitenkin se, miten Mantelimaankin väki tekee työtään ja elää arkea. Molli Niemisen arkeen sattuu kerralla aika paljon: vastuullinen tehtävä suuren esityksen johdossa, yhtäkkinen kahden lapsen yksinhuoltajuus, vakavasti sairastunut mies Make ja hössöttävät sukulaiset. Uusi työ tuo eteen uusia ihmisiä, kuten Kissin ja Felixin, ja lapset Lila ja Rosa joutuvat äidin työn myötä huomaamaan, miten äkkiä erikoisesta ja juhlasta tulee arkea.

Mantelimaa on yltäkylläinen sekoitus joulua, elämän arvaamattomuutta ja ihmissuhteita, realismia ja fantasiaa. Värikkään pintansa alla tarina sisältää monenlaisia teemoja joulun kaupallisuudesta nuorten syrjäytymiseen. Mantelimaa on vaivattomasti etenevä ja viihdyttävä tarina, jota voi joululukemiseksi suositella, jollei karnevaalimeininki pelota. Minä viihdyin romaanin parissa mainiosti!
"Oletko sinä kunnon jouluihminen?"
"Ilman muuta. Joulu on ihmisen parasta aikaa."
Mari ei tarinalle oikein syttynyt, Amma kiittelee soljuvaa tekstiä ja Lilli suosittelee kirjaa vuoden pimeimmän ajan viihdykkeeksi. "Vänkä", määrittelee Kirjankanssa, "Ihana lukukokemus!" kiittelee Kini ja Kaisa Reetta toteaa, että Supinen tekee joulusta vähän enemmän ihmisen kokoisen. Lopetus oli Kirjahillan mielestä keskeneräisen oloinen mutta Morren mielestä onnistunut.

Kommentit

  1. Mantelimaa onkin selvästi jakanut lukijoidensa mielipiteitä. Minä aloittelin, mutta kirja jotenkin jäi. Ehkä ensi vuonna joulun alla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä sopi hienosti luettavaksi juuri tähän aikaan. Ehkä kirja löytää sinunkin kohdallasi hetkensä. :)

      Poista
  2. Minä luin tämän juuri loppuun ja tykkäsin. Kieli ja kuvaukset ovat toimivia, kirjan huumori ja anti-joulumeininki kutkuttavia. Pidin myös siitä, että tarinasta löytyy kaiken hileen, suklaan ja sirkustemppujen alta niitä sinunkin mainitsemiasi yhteiskunnallisesti kantaaottavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit. Tiivistät hyvin kirjan ydinasioita.

      Poista
  3. Aloittelin tämän juuri tänä iltana. Taitaa vain olla sen verran nopsasti luettu kirja, että pitänee aattoa ajatellen hankkia vielä jokin toinen joulukirja. Vaikuttaa olevan ihan... ok. Tosiaan vähän elokuvamaista kerrontaa kohtauksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämän parissa mitenkään saa koko joulua kulutettua, aika nopeasti sivut kääntyvät. Elokuvamaista tosiaan on. Toivottavasti pääsen lukemaan ajatuksiasi, jos ja kun luet kirjan loppuun.

      Poista
  4. Minulle tämä oli just hyvä joulunpyhien kirja, koukuttava eikä liian viihteellinen vaikka sen seurassa viihtyikin. Ja mulla meni tämän kanssa enemmän kuin ne 3 joulupäivää 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulun aikaan tämä on todella mainiota luettavaa. Toivottavasti moni löytää Mantelimaan ensi jouluna, jos nyt jäi lukematta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on