Markku Pääskynen: Sielut

"Aivan kuin joku olisi poiminut Maijan tieltä autoonsa. Koulusta oli siis soitettu heti aamusta, sitten Aino ja Kristian olivat soitelleet ystäville, sukulaisille ja tutuille. Ei mitään. Noin kello yhdeksän he soittivat poliisille."

Markku Pääskynen: Sielut
(Tammi 2015)
254 sivua

Markku Pääskysen romaani vie lukijan muutaman vuosikymmenen takaiseen Suomeen, aikaan ennen kännyköitä. Teos on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on pieni Maija-tyttö, joka on koulumatkallaan kadonnut. Tarina kertoo kauniisti ja koskettavasti siitä, mitä tapahtuu perheessä, jonka lapsi on poissa. Hätä, pelko ja epätietoisuus ovat vahvasti läsnä, kun aika käy painavaksi ja melkein pysähtyy mutta kulkee kuitenkin koko ajan eteenpäin vieden Maijan hetki hetkeltä kauemmaksi vanhemmiltaan.

Painava ja melkein pysähtynyt on Pääskysen tarina, niin kuin on tarinan aikakin. Paljon ei tapahdu, vaikka ulkopuolinen maailma menoaan jatkaakin piittaamatta siitä, että yhden perheen elämä on järkkynyt sijoiltaan uudenlaiseen aikaan.

Ja sitten Maija, aika Maijan jälkeen, aika joka tänään oli pysähtynyt. Maijan nauru rannalla, Maija simpukat ja pyöreät kivet kädessään, lastenhaavi johon Maija oli pyydystänyt erakkoravun ja sinijuovaisen kalan ja hyräillyt

Kerro se merelle ja lintuselle

ettei kevät tule eikä tarvitse...

mutta nyt aika oli kerta kaikkiaan pysähtynyt, pysähtynyt toukokuiseen hetkeen ja tiistaipäivään jolloin Maija katosi.

Naapuruston pojat Taito ja Ilari seuraavat sivusta aikuisten toimia tytön kadottua mutta touhuavat samalla omiaan. He tuovat eloa tarinaan, ettei kaikki kilpisty vain Ainon ja Kristianin pahaan oloon ja pelkoon. Pojat katselevat maailmaa toisella tavalla kuin aikuiset, joiden painajaiset kasvavat liian suuriksi, ymmärrettävästi toki.

Toukokuinen päivä keskittyy pieneen naapurustoon ja sen ihmisiin - omanlaisiinsa, originelleihinkin -  mutta samalla, jonkinlaisena sivujuonteena, järkkyy maailma muuallakin, kun pankkiryöstäjä pakenee Helsingistä Volkswagen Passatilla kohti Maijan kotikaupunkia panttivankeja kyydissään. Ja vaikka toisten maailma vapisee, on hämmästyttävää miten suuret rattaat pyörivät pyörimistään, elämä jatkuu.

Rantatehtaan savu pyrki etelään puiden latvojen tasalla. Linja-auto kaarsi pysäkille, pysähtyi ja jatkoi matkaa. Koira haukkui toista koiraa. Ilma järven yllä ei ollut yhtä utuinen kuin aiemmin, veneet jo näkyivät, silta ja kaupunki, joka sijaitsi Saimaan läntisimmän sisälahden rannalla, lukuisten sisäjärvien ja niistä virtaavien jokien välisellä, ylenevällä, havumetsien ympäröimällä hiekkaharjanteella.

On arkea ja on poikkeamia arjessa. Vasta poikkeama, joka jättää väliin sydämenlyönnin, muistuttaa siitä, miten tavallinen arki on parasta. Sen viestin Pääskynen välittää lukijalleen kauniisti, pysähtyneesti mutta valoisan lyyrisesti.

Pääskysen romaanista muualla: Sinisen linnan kirjasto, Sivutiellä, Villasukka kirjahyllyssä ja Annelin kirjoissa.