Siirry pääsisältöön

Hugh Howey: Kohtalo

"Miles nauroi, ja hänen äänensä kaikui rappukäytävässä, mutta Juliettelle tuli murheellinen olo. Ei vain siksi, että kaikki hänen tuntemansa ihmiset kuolisivat ennen kaukaista päivämäärää, vaan myös siksi, että tämän tiedon takia oli helpompi sulattaa kauhea ja iljettävä totuus: heidän päivänsä olivat luetut. Ajatus jonkin pelastamisesta oli mieletön, etenkin elämän pelastamisesta."
Hugh Howey: Kohtalo
(Like 2015)
Alkuteos Dust 2013
Suomentanut Einari Aaltonen
392 sivua
Kohtalo on Hugh Howeyn Siilo-trilogian varsin komea päätös. Teoksessa palataan sarjan avausosan tunnelmiin: toinen osa Siirros tarjosi tervetulleen hengähdystauon Siilon ja Kohtalon vahvan ristiaallokon välissä. Kohtalo nivoo edelliset osat luontevasti yhteen, ja parhaiten trilogia mielestäni toimii, jos kaikki osat lukee melko lyhyen ajan sisällä. Nyt minua vaivasi ajoittain se, että en kyennyt muistamaan kaikkia henkilöitä edellisistä osista.

Kohtalon päähenkilö on Siilon tapaan Juliette, joka on nyttemmin oman siilonsa pormestari. Aiempien seikkailujensa myötä hän on saanut maailmasta selville jotain merkittävää, mutta kun hän yrittää välittää tietonsa väelleen, hän törmää ennakkoluuloihin ja epäuskoon. Eikä se ole mikään ihme: vuosien propagandan tulosta on vaikea muuttaa sanoilla hetkessä.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat myös kahteen muuhun siiloon, eivätkä kaikki selviä vaurioitta, kun eri suuntiin vetävät voimat taistelevat. Tieto, usko ja luottamus nousevat suureen merkitykseen, kun tunnetun maailman perustukset tutisevat.

Howey rakentaa taitavasti teoksensa juonta, mutta en voinut lukiessani välttyä pohtimasta, olisiko vähemmän ollut lopulta enemmän. Hieman pitkitetyn oloiseksi seikkailu paikoin äityi, enkä ollut kaikkien käänteiden tarpeellisuudesta aivan vakuuttunut.

Hugh Howey luo teoksessaan kuvan maailmasta, joka on murheellinen. Kuva ihmisestä ei ole järin mairitteleva: vaikka ihmiskunta on kokenut käsittämättömän mullistuksen, eivät vallanhimo, kostonhalu ja kontrollintarve ole hävinneet mihinkään. Kammottavissa olosuhteissa moni on valmis lähes mihin tahansa selviytyäkseen hengissä.

Silti Kohtalossa on kauniisti myös toivoa ja valoa. Niitä molempia tarvitaan.

Dystopiatrilogian päätösosasta muualla:

Kommentit

  1. Siilon olen lukenut,ja olin autuaan tietämätön, että siitä sikisi trilogia. Valoa ja toivoa: hyvä!

    Käväise blogissani. Saat Älyttömät joululahjat -haasteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoa ja toivoa tänä(kin) aikana tarvitaan.

      Kiitos haasteesta, tulen piakkoin vierailulle blogiisi!

      Poista
  2. Hyvin samoin ajatuksin luin tätä kirjaa. On karmiva ajatus, että ihmiskunta voitaisiin nollata ja aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä- ja muuttuisiko siltikään mikään, onko itsekkyys ja vallanhalu niin syvällä meissä. Jotenkin olisin kaivannut vielä syvällisyyttä kirjaan enemmän, vaikka toisaalta olin mielissäni, että tässä osassa tapahtui enemmän kuin trilogian keskiosassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ahdistavia ajatuksia trilogia herättää, eikä usko ihmiseen ole kovin korkealla. Minäkin pidin kuitenkin siitä, että tämä päätösosa oli vahvempi kuin keskiosa, joka oli aika suvantomainen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on