Siirry pääsisältöön

Alice Hoffman: Ihmeellisten asioiden museo

"Esityskausi alkoi seuraavalla viikolla. Katselin ikkunastani, kuinka isän ihmeolennot alkoivat kerääntyä pihaamme, missä Maureen tarjosi heille teetä ja kahvia. Joukossa oli vanhoja vetonauloja, jotka palasivat vuosi toisensa jälkeen, mutta myös päiväperhoja, joista osa esiintyi tuskin kokonaista kauttakaan."
Alice Hoffman:
Ihmeellisten asioiden museo
(Gummerus 2015)
Alkuteos The Museum of Extraordinary Things 2014
Suomentanut Raimo Salminen
447 sivua
Alice Hoffmanin romaani Ihmeellisten asioiden museo on nimeään tummempi ja rosoisempi. Se ei kuitenkaan ole kirjalle haitaksi, vaan tarinassa sekoittuvat ihmeelliset asiat ja arkisuus, luottamus ja petos, rakkaus ja viha.

Vuoden 1911 New Yorkiin sijoittuvaa tarinaa kerrotaan kahden päähenkilön kautta. Coralie Sardie on puoliorpo, jonka sormien väleissä on kalvomaiset ihopoimut. Tytön isä, Professori, haalii museoonsa "eläviä ihmeitä", ihmisiä, jotka poikkeavat jollain tapaa normaalista, ja hän hyödyntää myös tyttärensä poikkeavuuden osana kokoelmiaan.

Toinen päähenkilö on valokuvaaja Eddie Cohen, joka on jättänyt taakseen sekä isänsä että juutalaisen yhteisönsä ja etsii omaa paikkaansa. Hän etsii kadonneita ihmisiä ja törmää maailman nurjaan puoleen mutta kohtaa myös kauneutta. Coralien ja Eddien tiet kohtaavat, mutta heidän välissään on useita esteitä.

Isäsuhde määrittää paljolti sekä Coralien että Eddien elämää. Professori on lähes pakkomielteinen hankkiessaan museonsa vetonauloja, joilla elättää itsensä, eikä mikään tunnu olevan hänelle pyhää. Kasvavan tytön ja isän suhde muuttuu tarinan aikana voimallisesti varsinkin, kun tytär pääsee selville isänsä salaisuuksista. Eddie puolestaan jättää isänsä taakseen ja haluaa olla jotain aivan muuta, mutta kuitenkin isä kulkee ajatuksissa mukana. Isät mutta myös monet muut hahmot ovat läsnä, kun Coralie ja Eddie hakevat suuntaansa. Tarinassa taistelevat hyvä ja paha tunteita herättävällä tavalla.

Hoffman herättää hienosti eloon miljöön, vuoden 1911 New Yorkin. Kauniisti kirjailija kuvaa myös keskeisiä henkilöitään, joiden puolelle on helppo asettua. Ymmärtävän katseen alle asettuu erityisesti Coralie, jolle lukija haluaisi valaa uskoa itseen; kasvuympäristö ei ole erityisesti itsetuntoa vahvistava. Onneksi nuorella naisella on kuitenkin lähellään joku, joka edustaa hyvää, ja hänestä itsestään löytyy vahvuutta ja uskoa oikeudenmukaisuuteen.

Tarinan vahvuus onkin miljöössä ja tunnelmassa keskeisine henkilöineen. Juoni ei ole kovin erikoinen vaan suurilta osin ennalta arvattavissa, jos toki hyvää jännitettäkin löytyy. Kertoja vaihtelee romaanissa niin, että ulkopuolinen kertoja vaihtuu aika ajoin Coralien ja Eddien minäkerrontaan. Minäkertojan osuudet on painettu kursiivilla, mitä pidän vähän rasittavana varsinkin, kun kursiivia tarjoillaan sivukaupalla.

Viehättävää vanhan ajan lumoa kaipaavalle uskallan kuitenkin Ihmeellisten asioiden museota suositella, vaikka minun kohdallani lukukokemus ei keskinkertaisen yläpuolelle noussutkaan.

Ihmeellisten asioiden museosta ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Katja, Laura, Henna, Tiina, Reta Anna Maria, Kaisa Reetta, Jenni, bleue ja Suketus.

Kommentit

  1. Ihmeellisten asioiden museo oli minusta kelpo lukuromaani. Niin kuin sanotkin, sen kerronta osuu ehkä parhaiten heihin, jotka nauttivat silloin tällöin sellaisesta 'vanhan ajan tunnelmasta'. Tuohon joukkoon minäkin kuulun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma tässä onkin mielestäni vahvuus, ja menneen maailman kuvauksena tarina on onnistunut.

      Poista
  2. Minä kuin tätä kuin satua aikuisille ja sellaisena se toimi erinomaisesti. Tykkäsin kovasti :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taisin odottaa enemmänkin satumaisuutta, vaikka mukavaa lumoa tästä löysinkin.

      Poista
  3. Minuakin kursiivi ärsytti. Tarina kuitenkin oli mielenkiintoinen ja vetävä, vaikka ei ihan niin hyvä kuin odotin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika lailla samoin tiivistäisin minäkin ajatukseni tästä kirjasta.

      Poista
  4. Pidin muistaakseni aika paljon Hoffmanin Punainen puutarha -kirjasta, joten pitääpä laittaa muistiin, että tämänkin voisi lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen Hoffman, mutta en pidä mahdottomana, ettenkö voisi kirjailijan muuhunkin tuotantoon perehtyä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok