Siirry pääsisältöön

Paula Hawkins: Nainen junassa

"Ihmisten kasvot tulevat tutuiksi, samalla vuorolla kulkevat viikko toisensa jälkeen samat naamat mennen tullen. Tunnistan heidät ja he luultavasti tunnistavat minut. En tiedä, näkevätkö he kuitenkaan, millainen minä oikeasti olen."
Paula Hawkins:
Nainen junassa (Otava 2015)
Alkuteos The Girl on the Train
Suomentanut Oona Timonen
302 sivua (e-kirja)
Nainen junassa on kirja naisista. Erityisesti se kertoo Rachelista, joka matkustaa päivittäin junalla Lontooseen: "Menen aamulla kello 8.04 lähtevään junaan ja tulen illalla takaisin kello 17.56 lähtevällä junalla. Ne ovat minun junani. Niillä minä aina kuljen. Niin se vain on."

Junamatkallaan Rachel kulkee jatkuvasti entisen kotinsa ohitse. Entinen puoliso Tom asuu siellä edelleen, mutta nyt hänen kanssaan asuntoa asuttavat Anna ja pariskunnan pieni tytär. Rachelille tilanne on edelleen vaikea, ja ohikulkiessaan hän tulee kiinnittäneeksi huomiota Tomin ja Annan naapurissa asuvaan pariskuntaan. Hän nimeää heidät Jessiksi ja Jasoniksi.
He ovat onnellisia, sen näkee. He ovat juuri sitä, mitä minäkin joskus olin, he ovat minä ja Tom viisi vuotta sitten. He ovat kaikkea sitä, minkä minä olen menettänyt, he ovat kaikkea sitä, mitä minä haluaisin olla.
Todellisuudessa Jess on Megan ja Jason on Scott. Nainen junassa on tarina myös Meganista, joka yllättäen katoaa. Naisen katoaminen ylittää uutiskynnyksen, ja Rachel haluaa omalta osaltaan auttaa selvittämään, mitä on tapahtunut. Miksi nainen, jonka elämä on Rachelin silmissä täydellinen, katoaa? Mitä tapahtui iltana, jona Megan katosi?

Rachelille tapahtumien selvittämisestä muodostuu pakkomielle. Aina ei ole varmaa, onko hänestä enemmän hyötyä vai haittaa, kun hän yrittää päästä perille siitä, mitä tapahtui hetkinä ennen Meganin katoamista. Tutkintakaan ei saa häntä pysymään erossa viinipulloista ja muista alkoholijuomista, eikä yletön juominen tietenkään auta häntä pienessä uskottavuusongelmassaan. Rachelin lisäksi ääneen pääsevät Anna ja Megan, eikä heitäkään voi ilman epäilyksen häivää kuunnella - ensin mainittu lieneekin henkilöistä lopulta vilpittömimmän oloinen. No, viimein asiat kuitenkin saavat selityksensä hieman pitkitetyn oloisessa loppuratkaisussa, eikä jälki ole kaunista.

Kaunis ei myöskään ole tarinan välittämä ihmiskuva. Romaanin henkilöistä ketään ei voi väittää järin miellyttäväksi: Rachel on upottanut pulloon elämänsä hallinnan eikä Meganiakaan voi pitää minään elämänhallintakonsulttina. Annan arvomaailma taas on suhteellisen vinksallaan. Niin keskeisillä naisilla kuin kaikilla muillakin tuntuu olevan jonkinlaisia haasteita, ja järjellisimpänä esiintyy Rachelin kämppäkaveri Cathy, joka profiloituu lähinnä äidilliseksi huolehtijaksi, jota harmittaa Rachelin toistuva lankeaminen.

Nainen junassa on vetävästi kirjoitettu, junan lailla etenevä trilleri, jonka lukee mielellään. Viimeinen jännityksen silaus jää puuttumaan - ehkä pieni tiivistäminen ei olisi tehnyt pahaa - mutta viihdyttävää luettavaa etsivälle kirjaa uskaltaa suositella ainakin, jos elämän rosot ja kaappien luurangot eivät pelota.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin TuijaKrista, Annika, IsaKatja, Annami, Kuutar, Kaisa Reetta ja bleue.

Kommentit

  1. Kyllä, Nainen junassa oli vetävä trilleri. Tykkäsin tästä. Yritin lukiessani 'aktiivisesti unohtaa' sen, kuinka suuren innostuksen aallon kirja on nostattanut Englannissa ja Yhdysvalloissa: Monestihan tuollaiset kohut saavat lukijan odottamaan kirjalta jotakin todella ihmeellistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: on vaarallista lähteä lukemaan kirjaa kohun nostattamin odotuksin. Monesti tulee odottaneeksi liikaa eikä silloin tee kirjalle oikeutta.

      Poista
  2. Tämä oli mukava lomaluettava vaikka jopa minä älysin lopun liian aikaisin!

    Kiitos linkistä (ja pseudonimen oikeinkirjoituksesta ;)!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhan helppo oli loppuratkaisua tosiaan ennalta arvata - jopa minun. ;) Mutta kuten sanot, kirja on mukavaa lomaluettavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on