"Ihmisten kasvot tulevat tutuiksi, samalla vuorolla kulkevat viikko toisensa jälkeen samat naamat mennen tullen. Tunnistan heidät ja he luultavasti tunnistavat minut. En tiedä, näkevätkö he kuitenkaan, millainen minä oikeasti olen."
Nainen junassa on kirja naisista. Erityisesti se kertoo Rachelista, joka matkustaa päivittäin junalla Lontooseen: "Menen aamulla kello 8.04 lähtevään junaan ja tulen illalla takaisin kello 17.56 lähtevällä junalla. Ne ovat minun junani. Niillä minä aina kuljen. Niin se vain on."
Junamatkallaan Rachel kulkee jatkuvasti entisen kotinsa ohitse. Entinen puoliso Tom asuu siellä edelleen, mutta nyt hänen kanssaan asuntoa asuttavat Anna ja pariskunnan pieni tytär. Rachelille tilanne on edelleen vaikea, ja ohikulkiessaan hän tulee kiinnittäneeksi huomiota Tomin ja Annan naapurissa asuvaan pariskuntaan. Hän nimeää heidät Jessiksi ja Jasoniksi.
Rachelille tapahtumien selvittämisestä muodostuu pakkomielle. Aina ei ole varmaa, onko hänestä enemmän hyötyä vai haittaa, kun hän yrittää päästä perille siitä, mitä tapahtui hetkinä ennen Meganin katoamista. Tutkintakaan ei saa häntä pysymään erossa viinipulloista ja muista alkoholijuomista, eikä yletön juominen tietenkään auta häntä pienessä uskottavuusongelmassaan. Rachelin lisäksi ääneen pääsevät Anna ja Megan, eikä heitäkään voi ilman epäilyksen häivää kuunnella - ensin mainittu lieneekin henkilöistä lopulta vilpittömimmän oloinen. No, viimein asiat kuitenkin saavat selityksensä hieman pitkitetyn oloisessa loppuratkaisussa, eikä jälki ole kaunista.
Kaunis ei myöskään ole tarinan välittämä ihmiskuva. Romaanin henkilöistä ketään ei voi väittää järin miellyttäväksi: Rachel on upottanut pulloon elämänsä hallinnan eikä Meganiakaan voi pitää minään elämänhallintakonsulttina. Annan arvomaailma taas on suhteellisen vinksallaan. Niin keskeisillä naisilla kuin kaikilla muillakin tuntuu olevan jonkinlaisia haasteita, ja järjellisimpänä esiintyy Rachelin kämppäkaveri Cathy, joka profiloituu lähinnä äidilliseksi huolehtijaksi, jota harmittaa Rachelin toistuva lankeaminen.
Nainen junassa on vetävästi kirjoitettu, junan lailla etenevä trilleri, jonka lukee mielellään. Viimeinen jännityksen silaus jää puuttumaan - ehkä pieni tiivistäminen ei olisi tehnyt pahaa - mutta viihdyttävää luettavaa etsivälle kirjaa uskaltaa suositella ainakin, jos elämän rosot ja kaappien luurangot eivät pelota.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Tuija, Krista, Annika, Isa, Katja, Annami, Kuutar, Kaisa Reetta ja bleue.
 |
| Paula Hawkins: Nainen junassa (Otava 2015) Alkuteos The Girl on the Train Suomentanut Oona Timonen 302 sivua (e-kirja) |
Junamatkallaan Rachel kulkee jatkuvasti entisen kotinsa ohitse. Entinen puoliso Tom asuu siellä edelleen, mutta nyt hänen kanssaan asuntoa asuttavat Anna ja pariskunnan pieni tytär. Rachelille tilanne on edelleen vaikea, ja ohikulkiessaan hän tulee kiinnittäneeksi huomiota Tomin ja Annan naapurissa asuvaan pariskuntaan. Hän nimeää heidät Jessiksi ja Jasoniksi.
He ovat onnellisia, sen näkee. He ovat juuri sitä, mitä minäkin joskus olin, he ovat minä ja Tom viisi vuotta sitten. He ovat kaikkea sitä, minkä minä olen menettänyt, he ovat kaikkea sitä, mitä minä haluaisin olla.Todellisuudessa Jess on Megan ja Jason on Scott. Nainen junassa on tarina myös Meganista, joka yllättäen katoaa. Naisen katoaminen ylittää uutiskynnyksen, ja Rachel haluaa omalta osaltaan auttaa selvittämään, mitä on tapahtunut. Miksi nainen, jonka elämä on Rachelin silmissä täydellinen, katoaa? Mitä tapahtui iltana, jona Megan katosi?
Rachelille tapahtumien selvittämisestä muodostuu pakkomielle. Aina ei ole varmaa, onko hänestä enemmän hyötyä vai haittaa, kun hän yrittää päästä perille siitä, mitä tapahtui hetkinä ennen Meganin katoamista. Tutkintakaan ei saa häntä pysymään erossa viinipulloista ja muista alkoholijuomista, eikä yletön juominen tietenkään auta häntä pienessä uskottavuusongelmassaan. Rachelin lisäksi ääneen pääsevät Anna ja Megan, eikä heitäkään voi ilman epäilyksen häivää kuunnella - ensin mainittu lieneekin henkilöistä lopulta vilpittömimmän oloinen. No, viimein asiat kuitenkin saavat selityksensä hieman pitkitetyn oloisessa loppuratkaisussa, eikä jälki ole kaunista.
Kaunis ei myöskään ole tarinan välittämä ihmiskuva. Romaanin henkilöistä ketään ei voi väittää järin miellyttäväksi: Rachel on upottanut pulloon elämänsä hallinnan eikä Meganiakaan voi pitää minään elämänhallintakonsulttina. Annan arvomaailma taas on suhteellisen vinksallaan. Niin keskeisillä naisilla kuin kaikilla muillakin tuntuu olevan jonkinlaisia haasteita, ja järjellisimpänä esiintyy Rachelin kämppäkaveri Cathy, joka profiloituu lähinnä äidilliseksi huolehtijaksi, jota harmittaa Rachelin toistuva lankeaminen.
Nainen junassa on vetävästi kirjoitettu, junan lailla etenevä trilleri, jonka lukee mielellään. Viimeinen jännityksen silaus jää puuttumaan - ehkä pieni tiivistäminen ei olisi tehnyt pahaa - mutta viihdyttävää luettavaa etsivälle kirjaa uskaltaa suositella ainakin, jos elämän rosot ja kaappien luurangot eivät pelota.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin Tuija, Krista, Annika, Isa, Katja, Annami, Kuutar, Kaisa Reetta ja bleue.
Kyllä, Nainen junassa oli vetävä trilleri. Tykkäsin tästä. Yritin lukiessani 'aktiivisesti unohtaa' sen, kuinka suuren innostuksen aallon kirja on nostattanut Englannissa ja Yhdysvalloissa: Monestihan tuollaiset kohut saavat lukijan odottamaan kirjalta jotakin todella ihmeellistä...
VastaaPoistaTotta: on vaarallista lähteä lukemaan kirjaa kohun nostattamin odotuksin. Monesti tulee odottaneeksi liikaa eikä silloin tee kirjalle oikeutta.
PoistaTämä oli mukava lomaluettava vaikka jopa minä älysin lopun liian aikaisin!
VastaaPoistaKiitos linkistä (ja pseudonimen oikeinkirjoituksesta ;)!)
Turhan helppo oli loppuratkaisua tosiaan ennalta arvata - jopa minun. ;) Mutta kuten sanot, kirja on mukavaa lomaluettavaa.
Poista