Siirry pääsisältöön

Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen

"Raapaisin tikun. Leimahdus sai rajun ravistuksen kulkemaan lävitseni, se meni luihin asti niin kuin pakkanen sinä yönä, jonka olin äsken muistanut. Suuri valkoinen hevonen. Oli astunut esiin Majakosken mutkassa vanhasta riihestä yhtenä yönä kun palasin tansseista. Liian suuri. Se hirnui, sen suusta löi pitkä raivoisa liekki."
Tuomo Jäntti:
Talven hallava hevonen
(Gummerus 2015)
272 sivua
Tuomo Jäntin esikoisteos Talven hallava hevonen lähtee liikkeelle lähitulevaisuudesta, vuodesta 2019. Keskiössä on pieni, hajonnut perhe, joka joutuu kummalliseen tilanteeseen: päiväkoti-ikäisellä Silja-tyttärellä on outoja voimia, jotka herättävät kummastusta. Isä Roni ajautuu outojen asioiden keskellä varsin hurjaan ratkaisuun halutessaan suojella tytärtään.

Vuodesta 2019 siirrytään asteittain taaksepäin aina vuoteen 1957 saakka. Ääripäiden välillä vuonna 2001 ja 1970- ja 1980-luvuilla tutustutaan ihmisiin, jotka kytkeytyvät toisiinsa jollain tavoin. Niinpä Talven hallavasta hevosesta muodostuu tarina sukupolvien jatkumosta ja siitä, miten menneisyys kulkee mukana vuosikymmenestä toiseen.

Romaanin rakenne koitui minulle hieman ongelmalliseksi. Jossain vaiheessa mietin, onko teos episodiromaani vai novellikokoelma, sillä eri osat nivoutuvat toisiinsa minun makuuni turhan ohuesti.  Ensimmäinen osa veti parhaiten, ja sen olisin lopulta toivonut jatkuvan pidempään. Nyt tuntui vaikealta uuden osan alkaessa päästä kiinni siihen, kenen näkökulmasta puhutaan ja miten hän on yhteydessä aiempiin osiin. Viimeinen osa jäi tyyliltään ja muutenkin irralliseksi, ja joidenkin elementtien merkityksen olisin toivonut avautuvan paremmin.

Silti Talven hallava hevonen on kiinnostava teos. Se sisältää hyvässä suhteessa mystiikkaa ja tavallista arkea. Jäntti osaa kyllä kirjoittaa, ja hänen teoksensa parissa viihtyi hyvin. Kiitän erityisesti romaanin kaunista nimeä, joka jo itsessään herätti kiinnostukseni kirjaa kohtaan.

Krista ja Satu odottavat saavansa lukea Jänttiä lisää, Jassu harmistui ja Kaisa Reetalle jäi kirjasta piirun verran ristiriitainen olo. "Kiehtova kirja", määrittelee Mikko ja "ihanan salaperäinen", sanoo Annika. Lilli jäi kaipaamaan selityksiä mutta Heidi suosittelee.

Kommentit

  1. Tämä kirja kannatti lukea: Jäntti kirjoittaa niin hyvin, että seuraavaa kirjaa jää mielellään odottamaan. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin suuntaan hän lähtee kirjailiuttaan viemään...

    Hieno bloggaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla odotan, mitä Jäntti tulevaisuudessa kirjoittaa. Kyllä hänellä selvästi on hyvin kynä kädessä. :)
      Kiitos, Kaisa Reetta! ❤️

      Poista
  2. Tämä kirja kannatti lukea: Jäntti kirjoittaa niin hyvin, että seuraavaa kirjaa jää mielellään odottamaan. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin suuntaan hän lähtee kirjailiuttaan viemään...

    Hieno bloggaus! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on