Siirry pääsisältöön

Juha Mäntylä: Audrey, rakkaani

"Ja kaikki tämä tapahtui omassa kylässä, Tuorilassa, paikassa josta muutetaan pois. Minä olin kuitenkin jäänyt Tuorilaan, vaikka monesti olin miettinyt, että mitä minä tein tässä pienessä kylässä. Kylässä, jossa ei oikeastaan ollut minulle mitään. Olin vain juurtunut paikoilleni; ehkä kohtalonani oli olla ikuinen tuorilalainen."
Juha Mäntylä:
Audrey, rakkaani
(Reuna 2015)
143 sivua
Juha Mäntylän pienoisromaani Audrey, rakkaani vie lukijan pienestä suomalaiskylästä Tuorilasta jazzia sykähtelevään New Orleansiin ja takaisin. Päähenkilö ja minäkertoja on tuorilalainen mies, jonka elämään kytkeytyy oikeastaan kaksi tarinalinjaa, jotka risteävät vain osittain: Miehen elämään astuu salaperäinen nainen, jota mies alkaa kutsua Audreyksi - yhdennäköisyys kuuluisan nimenkantajan kanssa on huomattava. Naisen lisäksi miehen ajatuksia sotkee erikoinen Nestori, jonka tausta on tumma ja joka omaa erityisiä voimia.

Ja niin käy, että miljööt vaihtuvat pienestä Tuorilasta isoon New Orleansiin, hämyiseltä jazzklubilta maan alle. Yhdistävänä tekijänä toimii miehen lisäksi jazz, jota soitetaan niin kotimaassa kuin ulkomailla ja joka luo tarinaan viehättävää tunnelmaa. Tunnelmaan tuo oman erityisen lisänsä mystisyys voodoo- ja unielementteineen.

Vaikka kerronnasta en kaikilta osin innostunut, viehätyin Mäntylän tavasta kuvata ihmisiään ja näiden ympäristöjä ymmärtäen, pehmeästi.
New Orleansissa syntynyt mies kaipaa ympärilleen hetken rauhaa, suistomaita ja muistoja. Neworleansilainen mies rakastaa vaimoaan, lapsiaan, kotiaan ja jazzia ja katsoo aina taaksepäin. Hän miettii, miten palata eiliseen, miten tuoda vanhaa nykypäivään ja miten selvitä huomiseen.
Krista ihastui kirjaan ja Marja-Liisan tarina nappasi mukaansa. Kaimani vaikuttui ja Kaisa Reetalle jäi kirjasta hyvä mieli.

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Kuulostaa hienolta kirjalta, menee lukulistalle heti!

    VastaaPoista
  2. Tämä vaikuttaa siinä määrin sympaattiselta kirjalta, että aion lukea.

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon, näitä on mukava lueskella ja auttaa pyrkimään aina eteenpäin ja kohti uusia kirjallisia seikkailuja :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis kirja, mukava tarina

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on