Siirry pääsisältöön

Vuokko Sajaniemi: Pedot

"Maria sytyttää tulitikun ja kurottaa kohti lampukkaa, se on kohotettu korkealle eikä siihen tahdo ylettää, on vaikeaa osua lampukan ohueen sydämeen. Kun kurottaa liian ylös alkaa käsi täristä: tikku palaa, tuli nuolee jo melkein sormia ja Marian on pakko puhaltaa se sammuksiin, ettei polttaisi kättään."
Vuokko Sajaniemi: Pedot
(Tammi 2015)
308 sivua
Vuokko Sajaniemen romaani Pedot sijoittuu itärajan seudulle, pieneen kylään keskelle suuria metsiä. Päähenkilö on Maria, äiditön tyttö. Isä on ortodoksiseurakunnan pappi, ja siten elämää värittää vahvasti uskonto: vuodenkierto määrittyy kirkollisen kalenterin mukaan.

Pienen maalaispitäjän elämä voisi olla rauhallista ja jatkaa tasaista menoaan, mutta niin kylän kuin myös Marian rauhaa horjuttaa lopulta melkoisen moni asia. Lasse-isän tärkeiden asioiden lista laajenee kodista ja työstä kolmanteen. Kylän liepeillä liikkuvat sudet, eivätkä ne suinkaan ole kirjan ainoita petoja. Maria kokee jotain niin traagista, että hänen uskonsa horjuu pahan kerran: kirkon kynnyksestä tulee liian korkea, kun tapahtuu liian suuria.

Pedot ei ole mikään vetäväjuoninen tarina, ennemminkin se on hidas ja viipyilevyydessään painava. Enemmän tapahtuu mielessä kuin silmien edessä. Hitauteen tuo vastapainoa tekstilajien vaihtelu: kylän susipelkoa ja -ongelmaa tuodaan esille esimerkiksi mielipidekirjoituksin.

Romaanin vahvuus on kaunis kieli, jota pysähtyy mielellään tunnustelemaan. Marian etsikkotie jää mieleen.

Myös Ulla ja Villis ovat lukeneet Vuokko Sajaniemen esikoisteoksen.

Kommentit

  1. Mulla on Pedot lainassa, mutta en ole vielä päättänyt, luenko sitä. Lueskelin vähän jostain keskivaiheilta ja pistin takaisin hyllyyn. Jotakin siinä oli, joka vei teoksesta pois päin. Ihan hirveän suurta innostusta en sinunkaan tekstistäsi löydä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa on paljon hyvää mutta en hurmaantunut kuitenkaan. Ehkä jonkinlainen tiivistäminen olisi tehnyt hyvää, en tiedä. Silti Maria jäi mieleen.

      Poista
  2. Sajaniemen kieli on kyllä hurjan hienoa. Minua kiinnosti myös tarina, ja se, miten uskonto tuotiin kirjassa esiin. Tykkäsin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli on tosiaan tämän tarinan vahvuus. Kiva kuulla, että tykkäsit. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on