Kirjakaapin kummitus

Vaikka olen asettanut itselleni kirjanostokieltoja, oli minun pakko vastata kyllä MarikaOksan kutsuun: Oksan hyllyltä -blogin emäntä haastoi kirjabloggaajat kirjaostoksille . On totta, että kirja omassa kirjahyllyssä on kiva asia, ja minunkin hyllyssäni majailee monia kirjoja, joiden pariin haluan palata yhä uudelleen. Jostain syystä syyskuu oli kuitenkin niin kiireinen, että ennätin kirjaostoksille vasta eilen. Marssin kotikaupunkini Suomalaiseen kirjakauppaan ostamaan kirjan, joka on itse asiassa määritelty aikakauskirjaksi. Olin jo ennen Grantan  kolmannen kotimaisen numeron julkaisemista päättänyt, että ostan kappaleen itselleni täydentämään hyllystäni löytyvien aikaisempien numeroiden sarjaa. Niinpä kotikirjastossani majailee nyt aikakauskirjan erikoisnumero Parhaat suomalaiset kertojat , josta tulen blogissani varmasti myöhemmin kertomaan ajatuksiani. Vaikka olin kirjaostokseni vakaasti päättänyt jo ennen kauppaan astumista, olin joutua ostomanian valtaan. Pitkään h...

"Seurailimme Moikan rantamia pitkien merikasarmien luo, missä katukiveys vaihtui puulankuiksi ja askelet kumisivat syvinä. Pysähdyimme syömään aina samaan pieneen stolovajaan, jonka ikkunat olivat huurun peittämät ja jossa valkohattuinen myyjä paiskasi lautasemme tiskiin niin että borssi tai kaalikeitto loiskui. Kun lusikoimme soppaamme, halusin kysyä Lavrilta, jonka punatähtinen lakki lepäsi pöydällä välissämme, oliko hänellä täällä mitään, mistä ottaa kiinni." Sirpa Kähkönen: Graniittimies (Otava 2014) 332 sivua Kevättalvella 1922 Petrogradiin hiihtävät Ilja ja Klara Tuomi, jotka lähtevät aatteen perässä etsimään parempaa elämää rajan takaa. Taakse jäävät sukulaiset, ystävät, äidinkieli ja vanhat etunimet sekä kotimaa, joka oli kääntänyt selkänsä. Edessä näkyy tulevaisuus, jonka rakentamiseen työläinen voi osallistua. Voi sanoa, että niin vähäpätöiset seikat kuin neula ja lanka ovat muuttaneet elämäni suuntaa melkein yhtä paljon kuin rakkaus mieheen ja päätös lähte...

Annamin Vive la France! -haaste  vei matkalle ranskalaiseen kirjallisuuteen. Ehdin saada Ranskan lipusta kokoon kaksi raitaa, punainen raita jäi yhtä kirjaa vajaaksi. Uudemmasta ranskalaisesta kirjallisuudesta luin seuraavat teokset: Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema Tatiana de Rosuay: Mokka Michèle Lesbre: Punainen sohva Cyril Pedrosa: Kolme varjoa Nobel-palkittu klassikko puolestaan oli   Victor Hugon Kurjat , joka oli pitkään roikkunut lukulistallani ja johon vihdoin sain haasteen ansiosta tartuttua. Onneksi tartuin, sillä romaani on todella hieno. Uudemmasta kirjallisuudesta mieleen jäivät erityisesti Michèle Lesbren Punainen sohva  ja Cyril Pedrosan sarjakuvaromaani Kolme varjoa.  Upeita kirjoja molemmat! Kiitos Annamille kivasta haasteesta! Cannes, Ranska.

Dekkarit kuuluvat ehdottomasti kesään, ja niinpä olikin mukavaa, kun MarikaOksa ideoi Rikoksen jäljillä -haasteen toukokuussa. Tavallisesti luen dekkareita melko vähän, mutta haasteen myötä innostuin niiden pariin ja päädyin lukemaan kuusi kiinnostavaa rikoskertomusta. Haasteeseen lukemani kirjat ovat: Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä Vera Vala: Villa Sibyllan kirous Jari Järvelä: Tyttö ja pommi Taavi Soininvaara, Toinen peto Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun Kirjoista on vaikea nostaa yhtä ylitse muiden, sillä täydellisiä pettymyksiä ei lukemieni teosten joukkoon mahtunut, mutta hyviä lukuelämyksiä oli useita. Baskervillen koira on klassikko, jonka lukemista olin suunnitellut pitkään ja jonka parissa pääsin ihastelemaan brittiläistä nummimaisemaa. Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä  avaa uuden sarjan, jonka seuraaviin osiin aion ehdottomasti tutustua. Villa Sibyllan kirous  taas tutustutti minut sarjaan, jost...

"Isa istuu pitkän pöydän ääressä selkä suorana, jalkojaan heilutellen, räpyttelee silmiään ja kuuntelee muiden keskustelua, seuraa käsien liikkeitä ja kasvojen vaihtuvia ilmeitä, liikuttaa huuliaan puheen tahdissa, joskus painaa kätensä Hannelen leukaa vasten. Imee itseensä jokaisen sanan ja lauseen, kuin ottaisi ne talteen joitain toisia aikoja varten." Helmi Kekkonen: Suojaton (Siltala 2014) 160 sivua Helmi Kekkosen romaani Suojaton  on kaunis kertomus perheestä, tyttärestä, äidistä, ihmissuhteista ja suvaitsevaisuudesta. Tarinan keskiössä on Isa, joka on erillinen ja erityinen. Isa on vaativa vauva, josta kasvaa puhelias lapsi, joka vuosien mittaan mykistyy. Hän kavahtaa kosketusta ja on pitkiä aikoja vaiti, saavuttamattomissa. Isan rinnalla tärkeäksi henkilöksi nousee hänen äitinsä Hannele, jonka näkökulmasta kerrotaan paljon. Isan syntyessä Hannelella on ikää jo yli neljäkymmentä vuotta, toista lasta on toivottu ja toivosta on ehditty jo luopua. Hannelen näkökul...

"Hän olisi halunnut kuulustella Lauria, ottaa tämän kasvot käsiensä väliin. Anne ei hakisi Laurin silmistä sitä, mitä sataprosenttisella varmuudella oli tapahtunut - hän hakisi vilpittömyyttä. Hän kysyisi: jos jonkun henki olisi kiinni siitä, mitä muistat, muistatko yhä kaiken juuri noin? Niin hän itse teki, kun jokin muistikuva vaihtoi paikkaa paholaismaisin loikin ja kätkeytyi." Pirjo Hassinen: Sauna Paradis (Otava 2014) 253 sivua Pirjo Hassinen kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden teoksia odotan aina innolla. Tällä kertaa Hassinen puhuu romaanissaan muistoista ja muistamisesta, ja teeman ympärille muotoutuu vahvasti kiinnostava ja hyvin otteessaan pitävä tarina. Romaanin päähenkilö on kirjailija Anne Horni, joka elää avioliitossa Martin kanssa ja kirjoittaa uutta kirjaansa. Hän menee vierailemaan lapsuutensa kotikaupungin kirjastossa, jossa hänen puheilleen saapuu Lauri Kovanen. Laurin isä on kuollut 1960-luvulla epäselvissä olosuhteissa, eikä tapaus jätä Lauria r...

"Dorotean täytyi kääntää katseensa. Hän näki Lahjan ja hänen olonsa keveni heti. Kun hän katsoi sohvalla lepäävää viatonta lasta, hän ajatteli: eikö pahinkin ihminen voinut hyvittää tekonsa? Ansaita anteeksiannon? Eikö hän ansainnut tilaisuuden näyttää, että tällä kertaa osaisi toimia oikein?" Tanja Pohjola: Lintu pieni (Atena 2014) 285 sivua Tanja Pohjolan esikoisromaanissa  Lintu pieni  liikutaan kahdessa ajassa ja paikassa: vuoden 1944 Viipurissa ja yhdeksän vuotta myöhemmin Helsingissä. Päähenkilö on Dora, joka on myöhemmin muuttanut nimensä Doroteaksi ja yrittänyt muuttaa myös menneisyytensä toiseksi. 1940-luvulla Dora elää äitinsä ja Mari-sisarensa kanssa rapistuneessa huvilassa. Arkea rikkovat sodan viimeiset pommitukset, mutta eniten sisarusten elämään vaikuttaa arvovieras, joka tulee tapaamaan tyttöjen äitiä. Arvovieraan aikana tyttöjen on oltava äänettömiä ja näkymättömiä, ja Doran tehtäväksi jää pitää huolta Marista. Mari haluaa kuulla uudelleen ja uudelle...