Siirry pääsisältöön

Toinen tuntematon

"Mikäpä tässä väsyttäisi. Paitsi talvisota, evakkoonlähtö, toisten nurkissa eläminen, kotiinpaluu, kivijalkaan palaneen talon löytäminen, uuden rakentaminen, talon työt, lasten kaitsimiset, kahden synnyttäminen, uusi lähtö, uuden paikan paska akka ja ymmärrys siitä, että turhaa oli kaikki."
Antti Heikkinen: Jauhot
Johanna Catani ja Lari Mäkelä (toim.):
Toinen tuntematon
(WSOY 2017)
376 sivua

Kyllä täytyy heti alkuun todeta, että ilolla tervehdin ideaa, jonka Toinen tuntematon toteuttaa: Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen kätkeytyvät naishahmot pääsevät nykykirjailijoiden kautta esille kokoelmassa, joka sisältää 22 novellia. Kokoelmassa ovat mukana seuraavat kirjailijat: Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen, Venla Hiidensalo, Mikko Kalajoki, Katja Kettu
Tommi Kinnunen, Tapio Koivukari, Juha-Pekka Koskinen, Tuomas Kyrö, Sirpa Kähkönen, Taina Latvala,
Jenni Linturi, Laura Lähteenmäki, Mooses Mentula, Inka Nousiainen, Riikka Pulkkinen, Niina Repo, 
Minna Rytisalo, Petri Tamminen, Tuula-Liina Varis ja Hanna Weselius. Projektista löytyy lisätietoa täältä.

Iloinen olen myös siitä, että idea toimii. Toinen tuntematon on mielestäni mainio lisä Linnan klassikkoromaanin rinnalle. Novellikokoelma kunnioittaa vanhaa mutta myös uudistaa sitä klassikolle kunniaa tehden. Jokaisen novellin alussa on sitaatti Tuntemattomasta sotilaasta. Novellit kytkeytyvät sitaatteihin ohuemmin tai tiukemmin, mutta yhtä kaikki, katkelmat tarjoavat lukijalle mahdollisuuden orientoitua tulevaan ja saada mukaan lukumatkalle henkäyksiä Linnan teoksen maailmasta.
Vera oli tyttö, jonka edessä melkein jokainen mies olisi tuntenut itsensä hieman epävarmaksi.
Väinö Linna, Tuntematon sotilas 
Naishahmot novelleissa ovat moninaisia. On äitiä, lottaa, sisarta, rakastettua ja tytärtä. Ollaan kotona kaipaamassa, rintamalla auttamassa tai kokonaan toisessa ajassa katsomassa menneeseen. Tavat kertoa vaihtelevat, näkökulmat muuttuvat, ja siten kokoelmasta syntyy antoisa ja rikas sukellus Tuntemattoman sotilaan maailmaan.

Välttämätöntä ei ole tuntea Linnan romaania, kun novellikokoelmaan tarttuu. Syvyyttä lukukokemukseen kuitenkin saa, jos Tuntematon sotilas on jollain tasolla tuttu.

Väistämättä käy niin, että joku novelli tulee ohitettua kohtuullisen nopeasti, kun taas toinen jää mieleen pidemmäksi aikaa. Novellihaasteessa peukutan seuraavia tekstejä: Hanna Weseliuksen Carola Mäkisen isoisä on raikas avaus kokoelmalle ja saa peukutuksen sävynsä ansiosta, Tommi Kinnusen Nuku nurmelle hyvälle taas sykähdyttää, raastaakin, kun äiti suree poikansa traagista kohtaloa - peukku henkilöhahmolle eli äidille. Hienovaraisesti lotan mielenmaisemaan pureutuu puolestaan Laura Lähteenmäki novellissaan Tummuva vihreys. Lähteenmäen novellista peukutan konfliktia, joka ajaa Railia eristäytymään muista. Katja Kettu taas lunastaa odotukset hienosti novellillaan Juro ja Rukka ja saa minut kiittämään tapahtumapaikkaansa.

Kovin olen iloinen siitäkin, että tulin Toisen tuntemattoman omaan kirjahyllyyn ostaneeksi. Kokoelmassa riittää ammennettavaa monelle lukukerralle.

Toisen tuntemattoman ovat lukeneet myös ainakin Tuija, Marjatta ja Kirjaluotsi.

Kommentit

  1. Olet aloittanut tosi hyvällä lainauksella Lyyti Rokan ajatuksista. Tämä kirja pitää laittaa hyllyyn Tuntemattoman sotilaan kumppaniksi.
    Odotan kovasti myös Aku Louhimiehen Tuntematon-leffan näkemistä, jossa Paula Vesala esittää Lyytiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heikkiseltä lainaamani ote sykähdytti: se on samaan aikaan hupaisa ja murheellinen.
      Elokuvan olen menossa katsomaan torstaina. Innolla odotan - ja voi olla, että sen jälkeen palaan Toisen tuntemattoman pariin.

      Poista
  2. Tämä kirja on minulla jo lainassa, mutta en ole vielä ehtinyt tutustumaan. Aion kyllä tarttua tähän mahdollisimman pian, sillä alkuun valitsemasi sitaatti vangitsi huomioni siinä määrin, että tämä kiilaa nyt lukujonossani kärkipäähän!

    VastaaPoista
  3. Olen parhaillaan kuuntelemassa tätä äänikirjana. Olen samaa mieltä, että kokonaisuus toimii (ja on oivallinen ideakin koko tämä kirja!), mutta toiset jäävät paremmin mieleen kuin toiset. Se kuuluu tällaisen kirjoituskokoelman luonteeseen. Mietin juuri, että joihinkin voisin palata uudelleenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskisuomalaisen arvostelussa moitittiin teosta lievästä epätasaisuudesta. Minusta juuri epätasaisuus kuuluu tällaiseen antologiaan, ja varmaan lukijasta riippuu, mikä novelli vetoaa ja mikä ei.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…