Siirry pääsisältöön

Johanna Forss: Pidot

Keskellä salia on samppanjatorni, johon kireästi hymyilevä tarjoilija kaataa kuplivaa nestettä kullansävyisellä nahalla päällystetystä pullosta. Hänellä on kädessään valkoiset hanskat, enkä muista milloin olisin viimeksi nähnyt jotain niin yliampuvaa. Kännykät kuvaavat, laseja poimitaan, minäkin tartun laakeaan lasiin ja silmäilen tilaa. Mariannea ei näy ja hetken olen helpottunut. Minulla on aikaa tarkkailla hänen maailmaansa, niin kuin olen tehnyt jo pitkään etäältä.

Johanna Forss: Pidot
Tammi 2026
kansi Markko Taina
195 sivua

Maria ja Marianne. Parivaljakko, joka piti aikanaan yhtä mutta jonka vuodet ovat sittemmin erottaneet.

Nyt Maria saa keskelle perhearkea kutsun Mariannen juhliin. Pikkukaupungin tytöt ovat päätyneet eri suuntiin: Maria työskentelee museossa mutta häntä polttelee haave jostain muusta; Mariannesta on tullut laajalti verkostoitunut ja menestynyt vaikuttaja, joka osaa miehensä kanssa brändätä. Uteliaisuus ja kenties myös jonkinlainen kaipaus vetävät Mariaa juhliin, joissa voi törmätä milloin keneenkin julkkikseen ja joissa niin moni tuntuu kilpailevan Mariannen huomiosta. Mutta eikö Marialla ole jonkinlainen erityisasema, sillä hehän olivat toisilleen kaikki kaikessa?

Vähitellen käy Marian muistojen kautta ilmi, että kaksikon osat ovat kääntyneet. Yksinhuoltajaäidin tyttärestä on tullut menestyjä, kun taas hyväosaisen perheen lapsesta on kasvanut keskiluokkainen lapsiperheen äiti, joka kipuilee kadottamansa tulevaisuuden kanssa.

Olennaista onkin, mitä tapahtui siinä välissä, kun oli mahdollisuuksien täyttämä nuoruus ja nyt tämä hetki, kun ollaan aikuisia ja pidoissa. Salaisuudet alkavat vähitellen paljastua, ja syy epämukavuudelle selviää. Kun lukija haluaa tietää syitä ja taustoja, pitää romaani hyvin otteessaan samalla, kun vinksahtanut tunnelma kiehtoo sekin.

Pidot onkin erinomaisen kiinnostava romaani nykyhetkestä, jota menneisyys määrittää. Se on myös vahvasti visuaalinen kertomus kuvallisesta nykyajasta, jossa Instagram määrittää ihmistä monin tavoin – tai niin ainakin kuvitellaan. Samalla romaani rakentaa nykyihmisestä kuvaa, joka ei juuri mairittele mutta saa samalla sillä tavoin vinkeän sävyn, että ei siitä pahastuakaan voi. 

Helmet 2026 -lukuhaaste: 31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...