On kysymys haaveissasi. / On kysymys rohkeudesta olla lapsellinen / rakastaa satuja. Ilman mielikuvitusta ei pärjäile / tarvitsemme näkyjä.
Vilja-Tuulia Huotarisen kuudes runokokoelma Menettämisestä, säilyttämisestä tuli vastaan kirjasomessa ja herätti mielenkiintoni. Kokoelma on jaettu kahteen osaan – menettämiseen ja säilyttämiseen – ja ensimmäisessä osassa korostuvat muistot, mennyt, myös kuolema, ja samalla yhteydet ihmisiin – siskoon, sukuun.
Huomaan, että toinen osa – Säilyttämisestä – puhuttelee minua enemmän kuin ensimmäinen. Ehkä osin siksi, että se todella puhuttelee: ”Sinä näet / meistä unia, uskot uniin, et siihen että ne ovat sinä / vaan siihen että ne ovat me kaikki. – –” Mutta myös siksi, että osassa on kenties alkua enemmän tarttumapintaa, jotain joka herättää ajatuksia.
Runoissa on vahvaa yhteiskunnallisuutta. Niissä otetaan kantaa kirjallisuuden ja kulttuurin puolesta, tuodaan esille näkemystä siitä, mihin olemme päätyneet. ”– – täällä kiinnostavat numerot ja kantokyky – –”. Vaikka maailma ei näytä kovin kauniilta, välittyy runoista jonkinlaista pilkettä, joka keventää kokonaisuutta juuri sopivasti hälventämättä vahvaa sanomaa.
Menettämisestä, säilyttämisestä on kiinnostava runokokoelma, jonka äärellä viihdyin hyvin. Se on ajankohtainen mutta muistuttaa samalla kulttuurin historiasta, joka ei toivottavasti ole katkeamassa näihin päiviin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.