Max ja Alexis tuijottivat hetken toisiaan kykenemättä saamaan sanaakaan suustaan. Alexis oli lopettanut soiton. Max oli täysin pöllämystynyt siitä, ettei luukun takaa ollutkaan auennut näkymä tyhjälle ullakolle vaan ullakkohuoneeseen, jossa seisoi hänen ikäisensä pyjama-asuinen poika viulunkaltainen soitin kädessään!
On kolmikerroksinen, vihreä puutalo. On kaksi poikaa, Max ja Alexis, joita talo yhdistää heidän tiedostamattaan. Molemmat pojat ovat kymmenvuotiaita ja heille entuudestaan vieras talo tarkoittaa heille erikoista seikkailua.
Alexis muuttaa uuteen kotiin leipuri-äitinsä ja unienkerääjä-isänsä kanssa. Maxin perhe on paljon suurempi, sillä Maxilla on vanhempien lisäksi kaksi vanhempaa ja kaksi nuorempaa sisarusta. Max on perheen lapsista ”pariton”, ja niinpä hänelle sopii paremmin kuin hyvin tutustua Alexiin, jonka olemassaolo tosin on ensin täysi mysteeri.
Alexis ja Max nimittäin elävät erilaisissa maailmoissa, vaikka he jakavatkin saman kotitalon. Talossa on erikoinen ovi, joka johtaa välillä vain kaappiin mutta välillä portaikkoon. Oven kautta pääsee tiettyinä aikoina kurkistamaan toiseen maailmaan, sen pojat pian hoksaavat. Mutta heidän täytyy hoksata jotain muutakin, jotta heidän painajaisensa eivät käy toteen.
Poika ullakolla, poika kellarissa on viehättävä ja viihdyttävä tarina erilaisten maailmojen kohtaamisesta. Siinä on sopivasti jännitystä niin, että lukuinto pysyy hyvin yllä. Miljöö on rakennettu huolella niin, että sekin pitää kiinnostusta yllä, sopivasti erikoisista tapahtumista puhumattakaan. JP Ahosen taidokas kuvitus vie sekin osaltaan kertomusta hienosti eteenpäin. Finlandia-ehdokkaaksikin valittu teos sopii mainiosti noin kymmenvuotiaille ja vanhemmillekin lukijoille.
Muualla: Kirjojen keskellä ja Yöpöydän kirjat.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.