Siirry pääsisältöön

Leena Paasio: Meren koskettamat

Nouseva aurinko alkoi hiljalleen polttaa merenpinnalla leijuvaa usvaa tieltään. Ruohonkorsissa kimalteleva kaste tuntui päkiöissä viiltävän kylmältä, mutta en viitsinyt hakea kenkiä, sillä rakastin maan tuntua paljaiden jalkojen alla. Kello ei ollut seitsemääkään sunnuntaiaamuna, ja mummi ja vaari nukkuivat vielä. Olin noussut jo kuudelta kurjan yön jälkeen ja onnistunut hiipimään ulos herättämättä kumpaakaan. En ollut saanut unta, sillä olin miettinyt valkoisia ruusuja. Olin listannut mielessäni kaikki ihmiset, jotka tiesivät minun käyvän äidin haudalla aina lauantaisin: mummi ja vaari, Valon perhe ja muut kyläläiset.

Leena Paasio: Meren koskettamat
WSOY 2024
kansi Riikka Turkulainen
302 sivua

Louna on jäänyt lapsena orvoksi, sillä Milla-äiti on menehtynyt pian tyttärensä syntymän jälkeen. Isä ei ole kuvioissa ollutkaan, ja Louna on päätynyt kasvamaan adoptiovanhempiensa huostassa Utön saarella. Häntä kuitenkin vaivaa oma tausta, ja asia alkaa pohdituttaa entistä enemmän, kun äidin haudalle ilmestyy yllättäen kukkia. Kuka ne on tuonut? Onko saarella käynyt joku, joka tunsi äidin?

Lukijalle selviää, että Millan tausta on ollut traumaattinen. Jo alkukohtaus paljastaa, että hän oli mukana Estonian traagisella viimeisellä matkalla, eikä hänen elämänsä muutoinkaan ollut kovin sadunhohtoinen. Mutta kuka oli Lounan isä? Entä miksi Lounan äidinäiti ei ole pitänyt lainkaan yhteyttä lapsenlapseensa?

Salaisuuksia selvittäessään Lounan on jatkettava elämäänsä. Utö vaihtuu pääkaupungin sykkeeseen, kun Louna päättää aloittaa lukion Helsingissä. Aivan puhtaalta pöydältä hänen ei tarvitse aloittaa, sillä hän on ehtinyt kesällä Utössä tutustua ikäisiinsä nuoriin. Erityisesti hänen mielessään pyörii eräs Hannes, joka kuitenkin tuntuu saavuttamattomalta. Toisaalta kotisaarella on rakas ystävä, erityinen Valo, jonka jättäminen ei ole aivan helppoa.

Meren koskettamat on ihanan tunnelmallinen (ja merellinen) tarina Lounasta, joka on saariston tyttö jokaista soluaan myöten. Hän on elävän tuntuinen hahmo, jolle toivoo hyvää ja jonka toivoo pääsevän selville juuristaan. Muutenkin henkilögalleria on kiinnostava ja pysyy moninaisuudessaan mainiosti koossa.

Paikoin mietin, olisiko ainesten karsiminen ja ajoittain myös kerronnan yksityiskohdista nipistäminen tehnyt kokonaisuudelle hyvää. Mutta silti: Lounan tarina on erittäin toimiva ja tunteisiin vetoava. Loppua kohden jännitys tiivistyy niin, että kirjaa on vaikea laskea käsistä, ja kansien sulkeuduttua ajatukset jäävät teoksen maisemiin, erityisesti Suomenlinnaan ja Utölle.

Muualla: Kirjapöllön huhuiluja ja Lue meille äitikulta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii