Siirry pääsisältöön

Ihmisiä käännekohdissa

Äänikirjakoosteessa on tällä kertaa erilaisia henkilöitä jonkinlaisessa elämänsä taitekohdassa tai eräänlaisella tilinpäätöshetkellä. Kun yksi tietää olevansa maallisen taipaleensa ehtoopuolella, on toiselle avautumassa tervehtymisen myötä uudenlainen näkymä edessä odottaviin vuosiin. Yksi taas joutuu yllättäen keskelle parisuhdekriisiä, kun toinen on ehtinyt hautoa eropäätöstä jo jonkin aikaa.


Jouduin lopulta lähtemään tälle matkalle yksin. Se saattoi hyvinkin johtua siitä, etten kyennyt pyytämään Äpärältä anteeksi. Tai ehkä hän vain oli päättänyt olla leppymättä, mistä sen tietää. Joillekin kiistan ja nykyhetken väliin mahtuvilla vuosilla kun ei näköjään ole mitään merkitystä. Kymmenen, kolmekymmentä, neljäkymmentäviisi vuotta... enpä minä tästä lähtien enää anelekaan. En anteeksiantoa enkä matkakumppaniksi.

Pirjo Hassinen: Päiväretki varjojen maahan
Otava 2024
kansi Piia Aho
äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
kesto 6 t 58 min

Pirjo Hassisen Päiväretki varjojen maahan kuvaa lähes yhdeksänkymppisen Eevan elämän yhtä päivää. Yhdestä päivästä lähtee kuitenkin lankoja eri suuntiin menneisyyteen, ja nyt on aika katsoa taaksepäin. Miten lapsuudesta köyhyydessä kasvoi se nainen, joka nyt seisoo tuulivoimalan juurella ja näkee, mihin menneisyyden valinnat ovat johtaneet?

Vuorokauteen sisältyy retki kotiseudulle – ollaan siis päiväretkellä kirjan nimen mukaisesti. Retkiseuran Eeva haluaisi kenties valita toisin, sillä Marianne, jota Eeva kutsuu Äpäräksi, ei ole erityisen mieluisaa seuraa. Onhan hän saanut aikanaan sattumoisin, adoption myötä hyvinkin onnenkantamoisena, varsin erilaiset lähtökohdat kuin Eeva.

Eeva onkin katkera ja kitkerä, kaukana vanhuuden myötä viisastuneesta kiiltokuvavanhuksesta. Mutta hän on myös ymmärrettävä ja hahmona sellainen, jollaisen voisi kuvitella olevan olemassa myös todellisuudessa.

Jos joku on saanut minun ikäpolvestani kuvan, että edustaisimme jo ikämme puolesta henkisiä arvoja, joita voitiin yleistäen nimittää humanismiksi, ja että se humanismi olisi pitkän elämämme aikana imeytynyt meihin kuin kastike huokoiseen leipäpalaan, niin hän on kyllä raskaasti väärässä. Kaiken ­nähneiksi ja kokeneiksi kesyyntyneilläkin saattoi olla kuonaiset hetkensä.

Päiväretki varjojen maahan on vauhdikas, runsas, kiukkuinenkin romaani nykyajasta mutta myös siitä, minkälaisia polkuja nykyaikaan on kuljettu. En voi olla miettimättä, onko teos aineksiltaan hitusen liiankin runsas, olisiko vähempikin riittänyt. Toisaalta Pirjo Hassinen osaa pitää kaikki langat käsissään, ja painokkaasti kertomuksessa ovat läsnä niin luokkaerot kuin yksilöiden unelmat ja murheet. Taitavasti luotu kokonaisuus saa kiinnostumaan henkilöistään, vaikkeivät he järin miellyttäviä olekaan – elämänmakua on tarjolla kokonaisen aterian verran, ja pöydästä saa poistua paitsi kylläisenä myös mietteliäänä.

Muualla: Tuijata.


**********


Unet ovat laskeutuneet niin lähelle maata, ettei niitä poimiessa tarvitse edes kurottaa. Kaikki portit ja lukot ovat räpsähtäneet kerralla auki ja vesi virtaa esteettä sydämestä läpi. Taivaan kajosta ei voi tietää, onko aamu vai ilta, valo ei näytä väsymyksen merkkejä, eikä vedeltä lopu lämpö ja liike. Me nostelemme pohjasta yhä uusia kiviä, ne ovat kaikki veden sileiksi hiomia, sileitä sekunteja, äkkiä on kulunut tunteja. Olemme maahisten viettelemiksi joutuneita, havahdumme satavuotisesta unesta sormenpäät ryppyisinä.

Salli Kari: Vedestä ja surusta
Siltala 2024
kansi Pauliina Nykänen
äänikirjan lukija Hannamaija Nikander
kesto 4 t 18 min

Olen seurannut luvattoman huonosti kirjasyksyn satoa, ja Salli Karin esikoisromaani Vedestä ja surusta oli vähällä mennä kokonaan ohitseni. Onneksi se osui silmiini sattumalta Storytelin vinkeistä, ja klikkasin kahteen aikaan ja paikkaan sijoittuvan kertomuksen kuunneltavakseni.

Romaanin päähenkilön on määrä viettää Islannissa pari kuukautta. Hänen on määrä asua pienen kylän taiteilijaresidenssissä tuntemattomien kanssa ja kirjoittaa. Matka on kuitenkin samalla myös matka muistoihin ja siihen aikaan, kun nainen oli vakavasti sairas, keskellä syöpähoitoja ja epävarmuutta.

Loppuelämä. Sellaista sanaa käytetään, kun on tapahtunut jotain niin suurta, että elämä halkeaa aikaan ennen ja jälkeen. Yksi kahdeksan kuukauden pätkä kulki jääkautena elämäni ylitse, jätti jälkeensä railon, jonka äärellä seison, vaikka voisin jo jatkaa matkaa. Bussissa nojaan päätä ikkunaan, minä ja vanha luurankonaama aina vain otsa otsaa vasten, luupää hymyää hampaattomalla suulla.

Vedestä ja surusta on vaikuttava romaani, jossa matka ja sairaus limittyvät yhteen. On hetkiä, kun ollaan Islannissa ja uidaan elävässä vedessä, ja on hetkiä, kun ollaan keskellä syöpähoitojen kivuliasta ja raastavaa arkea. On hetkiä, kun koko maailmaa joutuu katsomaan uusin silmin, ja on hetkiä, jolloin saa katsella uutta maisemaa.

Muualla: Mitä luimme kerran.


**********

 

Näen eteisestä, miten Tyttö seisoo keittiössä pidellen molemmin käsin kuohuviinilasia ja kääntää arastelemattoman katseen mieheeni. Tyttö on toimittaja. Hän haastatteli viime talvena miestä paikallislehteen. Mekon spiraalit turkoosit ja sähkönsiniset kuviot pyörryttävät minua. Loiseläin valtaa alaa ja kaivertaa aivoihini kraatterimaisia haavaumia.

Sanna Vainio: Tyttö
Atena 2024
kansi Elina Warsta
äänikirjan lukija Pirjo Heikkilä
kesto 3 t 10 min

Friida tajuaa, että jokin on vialla hänen parisuhteessaan. Mies on ärtynyt vaimoonsa, puhelimessa puhuessaan hän madaltaa ääntään, kun Friida tulee huoneeseen. Pian käy ilmi, että mies on ihastunut Tyttöön. Seuraa ajanjakso, jolloin molemmat joutuvat puntaroimaan, mitä he oikeastaan haluavat. Seuraa aika, jolloin totutusta on väistämättä luovuttava, jotta voi antaa tilaa uudelle. Ja Friidan on annettava tilaa Tytölle, Liljalle, halusi tai ei.

Tyttö on hyvin rakennettu ja luontevasti etenevä eräästä parisuhdekarikosta. Minäkertojan kautta rakentuu oivalluksia tarjoava kuva siitä, minkälaista on päätyä tahtomattaan eroon ja miten prosessi etenee monenlaisten tunnekuohujen keskellä. Kiehtovaa on sekin, miten Friida tutkiskelee itseään ja asemaansa perheessä, joka hajoaa. Eräänlaisena peilinä toimii Tyttö, joka on Friidaa nuorempi ja muutenkin kovin erilainen.

Tyttö on lahjakas, nuori ja kaunis. Minä olen vanha ja peloissani.

Oman ulottuvuutensa uuteen elämäntilanteeseen tuo pariskunnan yhteinen seitsemänvuotias lapsi. Miten huolehtia, että asiat järjestyvät lapsen kannalta parhain päin, kun itse ei tiedä, miten päin olla?

Sanna Vainion esikoisteos on vahva ja harkittu. Se on erittäin kiinnostava tutkielma aiheesta, joka monia koskettaa. Romaani onnistuukin herättämään tunteita ja tarjonnee myös tärkeää vertaistukea sellaista tarvitseville.

Muualla: Sivumerkkejä.

**********


KASPERI: No ootko ite puhunu Sinin kanssa, et sua vituttaa kuinka se AINA muistuttaa suolan vaarallisuudesta, ku sä otat sipsin. Tai ku se heitti sun koko bisselasikokoelman menee, ku te muutitte yhteen?

Tatiana Elf: Erokeskusteluja
Into Kustannus 2023
kansi Sanna-Reeta Meilahti
äänikirjan lukijat Eero Ritala, Alina Tomnikov,
Deogracias Masomi, Tatiana Elf, Lotta Kaihua
kesto 3 t 19 min

Näköjään on viime vuonnakin jäänyt jotain huomaamatta, sillä törmäsin Tatiana Elfin Erokeskusteluja-dialogiromaaniin vasta nyt. Tämäkin kirja osui silmiini sattumalta Storytelin valikoimista, ja päädyin klikkaamaan teoksen kuunneltavaksi, vaikken ole erityisen kiinnostunut erotarinoista. Jokin tässä kuitenkin kiinnosti, ja hyvä niin.

Erokeskusteluja on nimittäin mainio romaani! Se etenee sujuvasti vuoropuhelun varassa, ja erityisesti äänikirjana teos tuntuu toimivan erittäin hyvin – lukijat todella saavat tarinan eloon niin, että keskusteluja olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin.

Erokeskustelujen lähtökohtana on mökkiviikonloppu. Laura, Kasperi, Sini ja Jesse kokoontuvat viettämään yhteistä aikaa mökille, ja aika pian selviää, että pariskunnilla on paljonkin keskusteltavaa.

Laura ja Kasperi ovat eron partaalla. Sini ja Jesse sen sijaan ovat varsinainen unelmapari, suoranainen esikuva muille hyvästä parisuhteesta haaveileville. Vai onko kaikki sittenkään niin kuin päällepäin näyttää?

Pidin paljon sujuvasta dialogista ja siitä, miten rivien väliin jäi sopivasti niin, että kuuntelija sai itse tehdä henkilöistä päätelmiään. Henkilöt myös erottuivat riittävästi toisistaan: kuunnellessa hahmottui eläviä mielikuvia hahmoista, joiden on aika pohtia elämänsä suuntia.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostetta...