Siirry pääsisältöön

Helmi Kekkonen: LIV!

Liv pudistaa päätään, he molemmat naurahtavat, ampiainen lennähtää Ellenin ohi ja Liv tuntee ajatustensa karkaavan takaisin kalliolle, mieheen, tämän ääneen ja puhtaalta tuoksuvaan paitaan, käteen, joka oli hipaissut hänen säärtään, ja miten siinä, juuri silloin, epävarmuus oli väistynyt halun tieltä. 

Helmi Kekkonen: LIV!
Siltala 2024
182 sivua

Liv on perheen pienimmäinen, on ollut aina, mutta hän ei halua ”kuulla siskojensa järkeviä mielipiteitä tai varoituksia, hän ei tarvitse niitä, ei enää”. Miksi tarvitsisikaan, onhan hän aikuinen jo, ja nuoren aikuisen lailla hän viettää viimeistä lomaviikkoaan ilman suuria velvoitteita, hitaissa kesäpäivissä lojuen.

Eräänä loma-aamuna Liv kohtaa rannalla miehen, jossa on samaan aikaan jotain häiritsevää ja kiehtovaa. Kohtaaminen synnyttää Livin sisällä ihmeellisen keveyden, eikä hän halua kertoa miehestä siskoilleen, vaikka yleensä he tietävät toisistaan niin paljon. Hän haluaa pitää miehen ja mahdollisen tulevankin kohtaamisen vain itsellään.

Eivätkä siskot tai äiti tiedä, että Liv lähtee kesäpaikasta kohdatakseen miehen uudestaan. Jokainen on omassa maailmassaan sillä hetkellä, kun jokin nytkähtää pois paikaltaan.

Asioilla on aina ollut Liviin sellainen vaikutus. Ne ottavat kiinni, tarrautuvat ja pysyvät.

Helmi Kekkosen LIV! on romaani, joka imee mukaansa heti alusta lähtien. Henkilöt, joiden näkökulmasta nimihenkilö Livin tarinaa kerrotaan, vaihtelevat. Se ei haittaa lainkaan, sillä ensi sivuilta saakka romaanissa vallitsee outo lumo, joka vetää luokseen vastustamattomalla voimalla. Kekkonen rakentaa kertomukseen jännitettä taitavasti antamalla vihjeitä ja samalla lukijalle tilaa tehdä omia päätelmiä, ja koko ajan läsnä on pakko saada tietää lisää, saada lukea lisää.

LIV! on romaani, joka ottaa saarnaamatta mutta painavasti kantaa väkivaltaan ja erityisesti siihen, kuka on – ja kenen pitäisi olla – vastuussa silloin, kun on tehty väärin. Sen äärellä tulee miettineeksi myös sitä, miten väkivalta jättää jälkensä useisiin ihmisiin. Kiinnostavaa on sekin, millä tavoin odottamattoman äärellä kukin toimii. Livin läheiset suhtautuvat kukin eri tavoin, ja väistämättä sitä ajautuu pohtimaan, miten itse toimisi. Sillä tavalla sopivasti ilmaa romaaniin jää, että lukijalla on tilaa arvioida eri ratkaisutapoja ilman musta-valkoisia raameja.

Olen aiemminkin suorastaan lumoutunut Helmi Kekkosen romaaneista, ja niin kävi tälläkin kertaa. LIV!  on hieno, kokoaan suurempi romaani, jonka lukeminen oli minulle elämys.

Muualla: Mitä luimme kerran.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu.


Kommentit

  1. Kekkonen oli Ylen Kulttuuricocktail Kirjat -ohjelmassa vähän aikaa sitten. Heräsi kyllä kiinnostus tähän romaaniin, vaikka aihe kyllä huolettaakin raskaudellaan.

    VastaaPoista
  2. Minulle tämä kirja oli ensimmäinen Helmi Kekkosen tuotannosta. Pidin valtavasti saaristoon sijoittuvista kesäpäivistä. Loppu oli sitten kurja.

    VastaaPoista
  3. No nyt heräsi kiinnostus. Olen tästä romaanista ollut tietoinen, mutta lähinnä nimitasolla. Kirjoituksesi perusteella tämä voisi olla minulle sopivaa luettavaa eli lisäänpä Suomi-lukulistalle.

    VastaaPoista
  4. Tämä kiinnostaa minua. Taidan säästellä kesälukemiseksi.
    Kansikin on muuten hyvin kaunis!

    VastaaPoista
  5. Liv! vaikuttaa esittelysi perusteella erittäin kiinnostavalta. Nythän en tiedä, mutta tekstisi perusteella aavistelen, että Liville käy miehen seurassa jotain. Nämä tarinat ovat tärkeitä.

    VastaaPoista
  6. Muistan, että mulla oli Vieraat lainassa kun se ilmestyi (näköjään 8 v sitten), mutta se palautui lukematta kirjastoon, enkä ole siis mitään Kekkoselta vielä lukenut. Tämän olen kyllä tallettanut äänikirjasovelluksen listalle. Sillä on muuten järkyttävät vähän päälle 700 kirjaa 🙈

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...