Siirry pääsisältöön

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

Kuvittelin ennen, että paratiisi on paikka, jossa on kauneuesta huolimatta jotaki ahistavaa ja pelokasta. Täälä ei kuitenkaan kenenkään tarvihte lymytä eikä peljätä mitään, ei ees sielunvihollista. Paitsi ehkä mun ihteni.

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha
Atena 2023
kansi Tuuli Juusela
228 sivua

Maaru on lestadiolaisperheestä, ja niin on myös Eliisa, Maarun ”syjänystävä” ja kesärakkaus. Hehkuvan kesän lumo ei kuitenkaan kanna pitkälle 1990-luvun Pohjanmaalla, siellä naisten välinen rakkaus on mahdoton. Molemmat nuoret naiset tekevät omat valintansa: Eliisa menee naimisiin ja on pian raskaana; Maaru lähtee Helsinkiin. Siellä hänenlaiselleen on enemmän tilaa.

Mutta meneepä Maaru minne tahansa, on jokin jotenkin vinossa. Hän on rakastanut väärin, hän on vääränlainen, ja silti hän aavistaa, että ei kaikki voi olla väärin vaan toisinkin voisi olla. Helsingissä hän saakin nähdä, ettei ole aavistuksissaan väärässä.

Eliisa on Maarulle kuin peili, josta heijastuvat toisenlaiset uskomukset, toisenlainen päätös. Kun Maaru ravistelee itsensä irti etsiäkseen näköistään elämää, Eliisa jää elääkseen normien mukaan.

Oranssi puutarha on kaunis romaani, joka tulee erityisellä tavalla liki. Se on tunnelmaltaan rauhallinen ja malttaa avata sopivan lempeästi päähenkilönsä ajatuksia ja niiden kehittymistä. Vaikka keskeiset henkilöt ajautuvat eri suuntiin, on heitä mahdollista ymmärtää. Puolia ei ole pakko valita, sillä niin Maarua kuin Eliisaa katsellaan lämpimästi.

Kuulen sen. Kohinan virran ko valutan hiekkaa sormien välistä Eliisan käsivarsille ja kaulalle ja ko hopeinen risti luiskahtaa kaulalta. Taputtelen hellästi hiekkaa Eliisan pään ympärille, ja vain sen valosa loistavat kasvot jää näkyviin.

Olen usein kokenut murteen käytön kirjoissa hieman hankalaksi. Vaikka Oranssi puutarha on kieleltään murteellinen, se soljuu eteenpäin mukavan sujuvasti eikä murteen lukeminen tuota vaikeuksia. 

Tämä viehättävä esikoisromaani oli myös Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokkaana. 

Kiitos kustantajalle lukukappaleesta!

Kommentit

  1. Aihe on kyllä mielenkiintoinen ja lähelle tuleva taustojeni vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin kiva kuulla ajatuksiasi tästä, jos päädyt tämän lukemaan.

      Poista
  2. Tämä on ollut minulla lukulistalla, mutta en ole selvinnyt sen kimppuun. Minua murteet kiehtovat, tykkään erityisesti Oulun seudun murretta lukea jostain syystä ja aihe kiinnostaa myös.

    VastaaPoista
  3. Tämä on minunkin kiinnostuslistallani. Tykkään usein nuoren tai lapsen näkökulmasta ja vieraat kulttuurit joihin voi laskea tietyllä tavalla eri uskonlahkotkin, kiinnostavat kyllä. Kiva tietää että murre on tässä toimivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on jotain hyvin viehättävää vaikka myös painavaa. murre tosiaan toimii hienosti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...