Siirry pääsisältöön

Jamaica Kincaid: Annie John

Eräänä iltapäivänä, kun olin keksinyt jälleen jonkin omituisen vaatimuksen, joka liittyi koulutehtävieni täyttämiseen, sanoin äidilleni, että olin menossa tarkkailemaan tai keräämään – samantekevää mitä naurettavaa asiaa. Tietenkin olin matkalla tapaamaan Punaista Tyttöä ja olin erityisen onnellinen juuri sinä päivänä, sillä lahjani hänelle oli uskomattoman kaunis marmorikuula – sinistä posliinia. Milloinkaan en ollut nähnyt mitään sen kaltaista ja heti sen huomattuani halusin sen omakseni.

Jamaica Kincaid: Annie John
S&S 2023
alkuteos Annie John 1983
suomentanut Sinikka Buckley
kansi Elina Warsta/solmu.nu
187 sivua

Annie John elää 1950-luvulla Antiguan kauniilla saarella ainokaisen lapsen hyvää elämää. Hän on vanhempiensa rakastama ja hellimä, hän menestyy koulussa, hänellä on ystäviä. Antiguan aurinko paistaa. 

Paratiisi kuitenkin muuttuu, kun tyttö kasvaa. Viattomasta ja uteliaasta lapsesta alkaa muovautua varhaisteini, joka haluaa itsenäistyä ja kapinoida. Kahnauksia syntyy niin koulussa kuin kotona, ja Annie alkaa löytää nokkelia keinoja tehdäkseen asioita omalla tavallaan, ei siten kuin aikuiset ympärillä toivovat.

Samalla Annie kokee vierautta suhteessa niin itseensä kuin muihin. Jokin muuttuu, kun lapsuus jää taakse. 

Romaanin antoisin elementti on äiti–tytär-suhteen eläminen: huolenpito ja hellyys muuttuvat vähitellen valvonnaksi ja erilleen kasvamiseksi. Niinhän sen kuuluukin mennä, mutta helppoa kasvaminen ei ole, sen romaani osoittaa nuoren ihmisen äänellä.

Vaikka Annie Johnin tematiikka ja miljöö ovat kiehtovia, en saa romaanista niin vahvaa otetta kuin ennakkoon monien kehujen myötä odotin. Ehkä rakenne ja toisaalta myös varsin toteava ja jopa virallinen tyyli pitävät yllä jonkinlaista etäisyyttä, enkä pääse niin lähelle nuorta päähenkilöä kuin toivoisin. Samankaltaisia kokemuksia oli muuten myös Kirjavinkkien Mikolla.

Jamaica Kincaidin esikoisromaanista muualla: Kirjaluotsi.

Sadan vuoden lukuhaasteessa Annie John kuittaa 1980-luvun.


Kommentit

  1. Jostain muustakin blogista luin tästä kirjasta ja alkoi kiinnostaa. Sittemmin asia unohtui, joten mukava kun Kincaid tuli sinun blogissasi esille. Äiti-tytärsuhde aikuistumisen kynnyksellä erityisesti kiinnostaa ja myös miljöö ja aika. Tykkään lukea vanhempaa kirjallisuutta ajalta ennen kännyköitä. Niissä on jotain niin “huoletonta” ja “selkeää”. Kaipa se osin on nostalgian kaipuuta myös. Täytyypä katsella löytyykö kirjastostamme mitään Jamaica Kincaidilta (olen hieman epäileväinen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua jäi kuitenkin kiinnostamaan Kincaidin muukin tuotanto, vaikka en tästä ihan niin paljon innostunut kuin etukäteen odotin. Mutta tosiaan jotain nostalgisella tavalla huoletonta on ajassa ennen kännyköitä. Se kiehtoo.

      Poista
  2. Minä olin jo aivan valmis lukemaan Jamaica Kinkaidia, kun hänen piti tulla viime keväänä Helsinki Litiin, mutta se sitten jäi kotimaisen kaunon alle. Nyt täytynee paneutua uudelleen, kun Finlandian jälkeen aion valita vaihteeksi enemmän käännöskirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Finlandia-urakka olikin sinulla mittava. Hienon työn teitte raadin kanssa!

      Poista
  3. Ihmettelin, miten tämä kuulostaa niin tutulta, ja sitten kävi ilmi, että tämä on julkaistu ajat sitten nimellä Katoava paratiisi. Olen siis lukenut kirjan joskus kauan sitten. Ehkä kirjoittanutkin siitä (en blogiini). Taidanpa lukea tuoreen suomennoksen Lucy.

    VastaaPoista
  4. Tämä teos on minulle ihan outo, mutta hauskaa, että vanhempaakin kirjallisuutta suomennetaan. Ilmestymisvuosi 1983 on erityisen hyvää vuosikertaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hauskaa saada vanhempaa kirjallisuutta uudelleen esille. ehkä juhlavuosi edesauttoi julkaisua? 😊

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat