Joulun alla tuli kuunneltua ajankohtaan sopivia äänikirjoja yllin kyllin. Joulumieltä niistä tuli ammennettua eri tavoin, ja kepeähköt, viihteelliset romaanit muistuttivat samalla siitä, että jouluun voi sisältyä monenlaisia elämäntilanteita ja tunteita.
Sääli luopua tästä, Sofia ajatteli, kun silmäili ympärilleen kodikkaassa tuvassa, joka oli perinteinen keittiön, ruokasalin ja oleskelutilan yhdistelmä, kehitetty vuosikymmeniä ennen kuin avokeittiöt tulivat muotiin. Kahteen suuntaan olevissa ruutuikkunoissa roikkuivat valkoiset brodeeratut verhot, tietenkin Siiri-tädin itsensä tekemät, leivinuunin vieressä odotti kutsuvana keinutuoli ja sen käsinojalle taiteltu shaali. Kaikki oli täsmälleen niin kuin oli ollut Siiri-tädin aikaan.
Sofia perii veljensä kanssa Siiri-tädin punaisen pienen mökin Lemmenlahdelta. Sofia matkustaa Helsingistä Keski-Suomeen järjestelläkseen tädin tavaroita ja saadakseen mökin myyntikuntoon. Idyllinen talvimaisema, kodikas mökki keinutuoleineen ja leivinuuneineen sekä lapsuusmuistot saavat Sofian kuitenkin epäröimään. Hän ei sittenkään ole varma, onko myyntisuunnitelma niin järkevä kuin miltä se alkuun tuntui.
Toki käy niin, että Sofiaa alkaa Keski-Suomi houkutella muutoinkin kuin vain mökin vuoksi. Kuten odottaa sopii, alkavat miehet sekoittaa Sofian päätä, ja nimenomaan monikossa. Naapurin Ari huolehtii mökin polttopuista ja pihan aurauksesta mutta häntä tuntuu kiinnostavan uusi naapuri muutenkin kuin asiakkaana. Kahvilasta puolestaan löytyy Elias, joka hänkin alkaa kiehtoa Sofian mieltä. Kaiken kukkuraksi Sofialla riittää mietittävää Siiri-tädin menneisyydessä, joten aika ei käy pitkäksi.
Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella täytti hyvin odotukset, joita viihteelliselle romaanille etukäteen asetin. Viihdyin mainiosti sujuvasti etenevän ja leppoisan kertomuksen parissa. Tosin huomaan nyt parin viikon jälkeen, että kovin paljon ei romaanista ole mieleen jäänyt. Samaa tosin jäin pohtimaan kuin Amma, että miesvalinnassaan Sofia olisi voinut päätyä toisenkinlaiseen johtopäätökseen.
Tuuli Kivijoki -kirjailijanimen taakse kätkeytyy muuten dekkaristina paremmin tutuksi tullut Anu Patrakka. Eipä siis ihme, että juoni etenee varmaotteisesti.
Nyt tämä kaikki tuntui huomiota herättävän tavalliselta. Olin kai tottunut. Olin oppinut olemaan kiusaamatta itseäni mielikuvilla siitä, mitä Aleksi ja Ellen mahtoivat paraikaa puuhailla, ja toisaalta Aleksi oli palannut Ellenin luota niin monta kertaa, etten myöskään pelännyt tulevani jätetyksi. Ei Aleksi halunnut korvata minua. Hän halusi minut ja Ellenin.
Myös Veera Vaahtera on alter ego, jonka taustalla toimii Pauliina Vanhatalo. Vaikka olen Vanhatalon tuotannosta pitänyt, en ole jostain syystä Veera Vaahtera -nimellä julkaistuihin teoksiin tarttunut. Nyt se puute tuli korjattua joulun aikaan sijoittuvalla Tarpeeksi täydellistä -romaanilla.
Laura on jo ehtinyt elää monta joulua vakiintuneessa elämäntilanteessa. Nuoruudenrakkaus Aleksi on pysynyt rinnalla samaan aikaan, kun pariskunnan tytär Siiri on kasvanut aikuiseksi. Elämä on jonkinlaisella vedenjakajalla, ja Aleksi haluaa täyttää tyhjyyttä suhteella toiseen naiseen. Laura ottaa hyvin vastaan ajatuksen siitä, että Aleksi tapailee Elleniä, mutta sen sijaan ehdotusta yhteisestä joulusta Ellenin kanssa hän ei aivan yhtä vaivatta pysty sulattamaan.
Lähestyvä joulu aiheuttaa siis monenlaisia tunteita varsinkin, kun Lauralle juhla on aina ollut perheen yhteistä aikaa. Mitä pitäisi ajatella, kun joulunviettoon on osallistumassa ihminen, joka ei ole perhettä mutta kuitenkin lähellä sitä? Entä miten sukulaisille voisi selittää Ellenin läsnäolon?
Olen Anun kanssa samaa mieltä, että tämä ei ole varsinainen ”joulufiilistelykirja”, vaikka juhlapyhät ovatkin lähestymässä. Siten romaania voi mainiosti lukea tai kuunnella muulloinkin kuin joulutunnelmaa etsiessä.
Vaikka aikaa oli kulunut melkein kaksikymmentäviisi vuotta ja hän oli nähnyt kaiken sellaisen lapsen silmin, joka halusi kiihkeästi kokea ripauksen taikaa, rakennuksen täytyi olla se joulukorttitalo. Vihdoinkin hän voisi päästä talon sisälle. Murheellista oli se, että hänen rakkaan tätinsä oli täytynyt kuolla, jotta hänen lapsuuden unelmansa oli viimeinkin voinut toteutua.
Krystle on haaveillut kauan joulunvietosta Holly Manorissa Englannin järviseudulla, ja vihdoin haave on käymässä toteen. Puolisonsa kanssa nainen matkaa pohjoiseen, mutta jo ennen kartanoon pääsyä tielle osuu este jos toinenkin. Samalla Krystlen mies osoittautuu varsinaiseksi ääliöksi, mutta onneksi hädässä apuun saapuu komea ja hieman arvoituksellinen Max koiransa Jaken kanssa. Mutta ennen kuin Krystle saa sydämenasiansa järjestykseen, on matkassa vielä lisää esteitä tai vähintäänkin mutkia.
Vaikka juonenkulkua voi monin osin pitää ennalta-arvattavana, on tällä kertomuksella hetkellä. Krystle on oman aikansa joulumuori, ja hänen ihastuksensa joulunviettoon tuo romaaniin mukavaa taianomaista talven henkeä. Järviseutu tuntuu miljöönä toimivalta, ja alkuun pidin romaanista.
Jossain vaiheessa vain lumo tuntui haihtuvan ja aloin ärsyyntyä hahmoihin siinä määrin, että teki mieli komentaa aikuisia ihmisiä lopettamaan turhanpäiväinen vatvominen. Lopputulema oli arvattavissa, mutta sitä ennen tarjoiltiin turhan monta mutkaa ja tarpeetonta jahkaamista. Ilman niitäkin olisi pärjätty.
Unelmien joululoma sopii ihan hyvin joulutunnelmointiin. Päällimmäiseksi tunteeksi siitä kuitenkin jäi jonkinlainen uuvahtaminen.
Tarttuessaan puhelimeen Fie huomasi saaneensa jo tekstiviestin sisareltaan. Hän tunsi epävarmaa, valtavan epävarmaa mutta silti hennosti kihelmöivää jännitystä. Hän muistutti itselleen, ettei kyse ollut suklaasta vaan velvollisuudesta, todennäköisesti jostain epämiellyttävästä, mutta tuo vaimea tunne oli niin odottamaton ja tervetullut, että hän jäi hetkeksi istumaan puhelin kädessään. Mitä Sara oli mahtanut keksiä?
Viisikymppinen Fie on päätynyt yllättäen elämäntilanteeseen, johon ei kuulukaan italialaisvaikutteisia illallisia perheen, ystävien ja naapureiden sekä ennen kaikkea puoliso Carl Christianin kanssa. Hän ei enää asu kauniissa, modernissa funkistalossa vaan ankeassa ullakkoasunnossa, jossa on yltäkylläisesti pareja ja laikukkaat lattiat.
Kun Fie turvautuu pillereihin ja säälii itseään, tulee hänen sisarensa hätiin. Sara laatii Fielle joulukalenterin, jossa on joka päivä erilaisia tehtäviä. Niiden tarkoitus on nostaa elämäänsä pettynyt Fie uuteen kukoistukseen. Ja niin käykin, että Fie löytää lopulta uutta sisältöä elämäänsä yllättävistäkin suunnista.
Uusien alkujen joulukalenteri on tunnelmaltaan elävä ja viihdyttävä hyvän mielen romaani. Siinä on päähenkilöstä lähtien kiinnostavia henkilöitä ja sujuvaa dialogia. Minttu Mustakallio on romaanille oiva lukija!
En osaa oikein nähdä itseäni tarttumassa näihin kirjoihin, mutta varmasti toimivat kivana mukaansa tempaavana viihteenä. :)
VastaaPoistaNimenomaan hyvänä viihteellisenä ajanvietteenä toimivat hyvin ☺️
PoistaIhana kooste! Tuuli Kivijoelta odotan innolla jatkoa, sillä haluan tietää pysyykö Sofian päätös samana. Vaahteran kirjaa olen nähnyt somessa paljon, mutten tiennyt, mistä kirja kertoo. Kuulostaapa kiinnostavalta. Vieläköhän sitä jonkun joulukirjan viitsisi lukea/kuunnella…? Itse asiassa olen kyllä vielä ihan joulumielellä, en jotenkin ole ollenkaan valmis vielä luopumaan joulun taiasta.
VastaaPoistaTätä koostetta lukiessa mietin vain, miksi nykyään kaikissa kansissa ihmiset ovat selkä katsojaan päin? 😄
Vaahteran kirja ei ole superjouluinen, vaikka se joulun aikaan sijoittuukin, joten rohkenen sitä suositella myös vaikka tähän alkuvuoteen 😊
PoistaTosiaan: eipä kasvoja näy yhdessäkään kannessa. Instassa tuli muuten sellainenkin havainto, että kahden ekan kannen mökeissä on jotain kovin samankaltaista 🤭
Katsoin heti kuvakollaasistasi, että KAIKKI ihmiset ovat selin, se taitaa olla nykyään muotia kirjankansissa 😃 Ja kaksi ensimmäistä taloa ovat tosiaan identtiset! Mummonmökin kuuluu olla punainen rintsmamiestalo, niin se idylli menee!
VastaaPoistaKuuntelin useamman jouluisen / talvisen kirjan marraskuusta lähtien, mutta näistä osui vain yksi sama, tuo Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella jonka kuuntelin vasta pyhien jälkeen ja se toimi ihan hyvin, eihän siinä varsinainen joulu ole paljonkaan mukana. Nyt olen kyllä ruksinut loput, jouluun tippaakaan viittaavat kirjat pois äänikirjasovelluksen listasta. Tykkään kovasti joulusta ja joulunalusajasta, mutta hylkimisreaktio on vahva heti pyhien jälkeen 😅