Hän ei koskaan unohtaisi taksin lämmityksestä uhoavaa tuoksua eikä tuulilasinpyyhkimien tehokasta suhahtelua. Puhelun sisällön aiheuttama järkytys yhdistyi siihen, että hän oli odottanut kokonaan toisenlaista keskustelua. Soittaja ei nimittäin ollutkaan lehden liitenumeron päätoimittaja, vaan ääni kaukaa menneisyydestä, toisesta elämästä, eikä pahempaa viestiä olisi voinut saada; sitä uutista hän oli pelännyt siitä pitäen kun oli lähtenyt Sydneystä Lontooseen.
Korviini kantautui pari kiittävää kommenttia Kate Mortonin romaanista Takaisin kotiin, joten päätin klikata kirjan kuunteluun semminkin, kun kaipasin jotain kertomusta, johon saisi uppoutua ihan kunnolla. Uppoutumisen mahdollisuuksia romaani tosiaan tarjoaa, onhan siinä kuunneltavaa reilut kaksikymmentä tuntia.
Lähtökohtaisesti saatan joskus suhtautua hieman varauksella kovin mittaviin teoksiin, koska olen joskus saattanut tuskastua romaaneihin, jotka tuntuvat tarpeettomasti venytetyiltä. Pahinta on, jos kerran tai jopa useammankin kerran luulee kertomuksen lähestyvän loppuaan ja sitten huomaa, että kuuntelua on vielä reilusti jäljellä.
Takaisin kotiin -romaanin kohdalla näin ei käynyt. Päinvastoin! Viihdyin Iso-Britanniaan ja Australiaan sijoittuvan teoksen maailmassa hienosti, ja koin jopa jonkinlaista haikeutta, kun tarina saapui päätökseensä.
Kertomuksen lähtökohta on se, että toimittaja Jessica Turner-Bridges tuskailee Lontoossa epävarman toimeentulonsa kanssa, kun hän saa yllättävän puhelun Australiasta saakka. Jessin rakas isoäiti Nora on kaatunut ja joutunut sairaalaan. Jessin ei tarvitse kauan miettiä, kun hän on jo matkalla kauas lapsuutensa maisemiin.
Nykyajan lisäksi romaanissa liikutaan vuosikymmenien takaisessa ajassa. Joulukuussa 1959 Adelaide Hillsissa paljastuu tragedia, jonka seuraukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Nykyajassa, 2010-luvun lopulla, Jessica ajautuu lähes huomaamattaan tutkimaan sukunsa historiaa samalla, kun hänen isoäitinsä makaa sairaalassa ja on liian heikko vastaamaan tärkeisiin kysymyksiin. Jess on kuitenkin varma, että isoäiti on ennen tapaturmaansa järkyttynyt jostain syystä. Ehkä Nora siksi tavoistaan poiketen kapusi ylimmän kerroksen portaille ja kaatui?
Salaisuudet paljastuvat vähä vähältä, kun Jessica perehtyy historiaansa ja saa selville sukuaan kohdanneen tragedian. Teoksessa päädytään pohtimaan niin juuria ja niiden merkitystä kuin salaisuuksia ja vaikenemisen kulttuuria. Kiinnostavia ovat sukulaisten väliset suhteet, erityisesti Jessican, hänen äitinsä Pollyn ja tämän äidin Noran välit ovat sellaisia, ettei niitä voi jättää miettimättä.
Takaisin kotiin on romaani, jonka maailma tuntuu mahdolliselta ja elävältä. Se pitää hienosti otteessaan alusta loppuun saakka, sillä erilaisista salaisuuksista on suorastaan pakko päästä perille. Langat oikenevat vähä vähältä, juuri sopivassa tahdissa, ettei lukija ehdi turhautua ja tuskastua.
Kate Mortonin teos tarjosi sitä mitä kaipasin: mahdollisuuden uppoutua vetävään tarinaan.
Tuo on muuten paha, kun olet ihan varma, että nyt on loppu lähellä, veikkaat max 10 minuuttia ja kurkkaat niin toista tuntia, ja ajattelet että mitä hellll tässä vielä päpistään?!
VastaaPoistaKiva kuulla kehuja tästä, olen kaivannut vähän lisävakuuttelua siitä, että tämä olisi taas hyvä Morton. Kuulun niihin joiden mielestä Paluu Rivertoniin oli jotain erityistä, ja sen jälkeen osa parempia, osa ei niinkään. Hylätty puutarha ja Kellontekijän tytär saivat minulta ihan hyvin tähtiä, mutta Kaukaiset hetket jäi kesken kauan sitten. Se oli kirjastolaina johon tuli yllättäen varaus ja olisi pitänyt varata se uudestaan. Se jäi tekemättä ja kun jonkin ajan kuluttua muistin kirjan, tuli tunne että blaah. Ehkä en ollut vielä päässyt niin hyvään imuun, ehkä oli niin paljon muuta ihan pakollista luettavaa.
Hylätty puutarha oli minusta hieno, mutta jostain syystä en ole tainnut sen jälkeen Mortonin teoksiin tarttua ennen tätä. Paluu Rivertoniin on saanut hurjan paljon kehuja, ja niiden innoittamana sen kuuntelinkin joku vuosi sitten. En vain enää siitä juurikaan muista – ehkä odotukset ehtivät nousta turhan korkeiksi tai sitten on muuten vain päässyt haipumaan mielestä pois.
Poista