Suru on julma opettaja. Sitä oppii miten raakaa, miten vihantäyteistä ikävöinti voi olla. Sitä oppii, miten tyhjiltä osanotot voivat tuntua. Sitä oppii, miten paljon surussa on kyse kielestä; kielen pettämisestä ja kielen tavoittelusta.
Chimamanda Ngozi Adichie Surumerkintöjä on omistettu kirjailijan isälle. James Nwoye Adichie menehtyi vuonna 2020, 88-vuotiaana. Vaikka isä oli iäkäs, tuli suru-uutinen yllätyksenä ja moni asia jäi kesken.
Surumerkintöjä on pieni ja kaunis kirja surusta, siitä miten maailma muuttuu yllättäen aivan toisenlaiseksi, miten suru-uutinen ”tuntuu ankaralta juurilta kiskomiselta”.
Minut riuhtaistaan irti maailmasta, jonka olen tuntenut lapsesta asti.
Vaikka surijoita on paljon, on menetys kuitenkin pohjimmiltaan henkilökohtainen kokemus. Surijan yksinäisyyden kokemusta lisää se, että matka Yhdysvalloista Nigeriaan on mahdoton koronan vuoksi. Hautajaisia joudutaan siirtämään tuonnemmaksi, koska maahan ei pääse. Kaikki on kummallista, ja teos taltioikin kansiensa väliin paitsi menetyksen kokemuksen myös kuvaa erikoisista pandemia-ajoista.
Kiinnostava ulottuvuus on sekin, minkälaisia esimerkiksi hautajaisten järjestämiseen liittyvät perinteet igbokulttuurissa ovat ja miten henkilökohtainen suremisen tapa peilautuu niihin. Suuri menetys saa kirjailijan pohtimaan sekä sitä, miten hän haluaa suruaan käsitellä, myös sitä, miten vähän hän on lopulta aikaisemmin menetyksistä ymmärtänyt.
Aiheestaan huolimatta esseeteos ei ole raskas vaan siinä on sopivasti ilmaa ja kauneutta.
Helmet 2023 -lukuhaaste: 33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun.
Olen lukenut kirjailijan teoksia ja tämäkin kiinnostaisi lukea.
VastaaPoistaSuosittelen!
PoistaOnpa tämä lyhyt, pienoisromaani. En ole tullut lukeneeksi yhtään Adichien kirjoista vaikka tarkoitus on toki ollut. Nyt niitä olisi äänikirjoinakin, on vaan todella pitkiä. Kun kesto on 20 h niin kynnys alkaa olla korkea että jaksanko keskittyä niin kauan yhteen kirjaan, vaikka se tietysti lyhenee kun kuuntelee nopeutettuna...
VastaaPoistaOlen pitänyt todella paljon Adichien tuotannosta. Tämä on erilainen mutta hyvin toimiva.
PoistaSuru on kiinnostava aihe ja elementti, erityisesti toisten kulttuurien suhtautuminen kuolemaan. Ehkä tällä hetkellä koen aiheen vähän turhan raskaaksi, mutta olen kokenut omien surutöiden yhteydessä aihetta käsittelevän kirjallisuuden lohduttavaksi ja hyödylliseksi välineeksi omien tunteiden käsittelyyn.
VastaaPoistaMinulta vei aikaa tarttua tähän, koska pelkäsin aiheen raskautta. Lopulta teos ei ollutkaan lainkaan niin ahdistava kuin ennakkoon oletin. Rohkaisen siis tutustumaan tähän sitten, kun siltä tuntuu.
Poista