Siirry pääsisältöön

Emilia Suviala: Jaettu

Meri työnsi kaapin oven kiinni korostetun hitaasti ja alkoi kerätä astioita saarekkeelta. Helmi auttoi Hopen pois syöttötuolista. Meri jatkoi siivoamistaan eikä kiinnittänyt huomiota hänen mielenosoitukselliseen huokaukseensa. Selvä on, Helmi mietti, pelataan sitten sinun säännöilläsi.

Emilia Suviala: Jaettu
Tammi 2023
kansi Jussi Karjalainen
447 sivua

Freelancetoimittaja Meri asuu miehensä Jacobin ja heidän yhteisen pienen tyttärensä Hopen kanssa Brooklynissa. Perheelle tarjoutuu mahdollisuus saada lapsenhoitoapua, kun Merin sukulaistyttö Helmi haluaa nähdä suurta maailmaa. Hetken nikoteltuaan Meri tarttuu tarjoukseen, ja niinpä ulko-ovella seisoo äkkiä nuori nainen, jossa on jotain etäisesti tuttua mutta sittenkin ehkä enemmän vierasta.

Helmi huolehtii Hopesta, ja pian tyttö hakeutuukin hyvin mielellään hoitajansa seuraan. Ja kun Hope on Helmin vastuulla, on Merillä aiempaa enemmän aikaa panostaa työhönsä toimittajana. Jacobin arki ei juuri muutu, hänhän on tehnyt töitä paljon muutenkin.

Ulko-ovesta tulee Helmin lisäksi jotain muutakin, mikä vaikuttaa Merin elämään. Posti tuo asuntoon salaperäisen paketin, eikä kukaan tunnu olevan valmis kantamaan vastuuta väärään paikkaan toimitetusta lähetyksestä. Niinpä Meri päättää tutkia paketin sisältöä tarkemmin, ja hän löytää jotain mielenkiintoista.

Samalla, kun Helmi huolehtii kolmevuotiaasta, hän ehtii havainnoida ympäristöään. Hän haluaa kokea suurkaupungin, joka tuntuu kuitenkin jäävän jonnekin ullakkohuoneen ulottumattomiin. Hän tekee myös tarkkoja havaintoja isäntäperheestään, tiukasti kaikkea kontrolloivasta Meristä ja tämän suhteesta perheeseensä. 

Emilia Suvialan esikoisromaani on yli neljäsataasivuinen ja varsin runsas. Huomion kohteena ovat niin parisuhde kuin perhe-elämä, työelämä, ura, amerikkalainen yhteiskunta, sukulaissuhteetkin. Kiinnostavana lisänä tulee Merin käsiin yllättäen päätyvä paketti sisältöineen: sen myötä tulee pohdittua esimerkiksi sitä, mitä kaikkea yritykset asiakkaistaan saavatkaan tietoonsa ja missä kulkevat eettisyyden rajat silloin, kun on kysymys markkinoinnista.

Runsautta romaanissa on hieman liikaakin – olisin mielelläni keskittynyt syvemmin joihinkin teemoihin sen sijaan, että hypistelin useaa. Toisaalta pidin suuresti romaanin tunnelmasta: yksittäisiin hetkiin kiinnittyy paljon ja kertojan äänessä on lämmintä ymmärrystä, josta ilahduin.

Pidin myös romaanin henkilöistä. Pääosin huomio kiinnittyy Helmiin ja Meriin, mutta kiinnostavia ovat muutkin. Henkilöhahmot ovat inhimillisiä ja moninaisia kaikkine puutteineen, toiveineen ja haluineen. 

Jaettu on kiehtova romaani, jonka maailma jää lukemisen päätyttyä mieleen väreilemään.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas.

Kommentit

  1. Olipa kiva lukea tekstisi tästä kirjasta. Jostakin luin kustantajan esittelyä kirjasta ja mietin, että tarttuisinko. Tässä on kyllä paljon kiinnostavia elementtejä, että kiinnostus vaan lisääntyi. Toisaalta runsaus, ehkä jopa suoranainen rönsyily, vähän epäilyttää. Hmmm… jään pohtimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin tässä lopulta kiehtoi ja piti otteessaan. Ehkä kannattaa antaa mahdollisuus ja katsoa, kuinka käy!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o