Siirry pääsisältöön

Chimamanda Ngozi Adichie: Surumerkintöjä

Suru on julma opettaja. Sitä oppii miten raakaa, miten vihantäyteistä ikävöinti voi olla. Sitä oppii, miten tyhjiltä osanotot voivat tuntua. Sitä oppii, miten paljon surussa on kyse kielestä; kielen pettämisestä ja kielen tavoittelusta.

Chimamanda Ngozi Adichie: Surumerkintöjä
Otava 2022
alkuteos Notes on Grief 2021
suomentanut Cristina Sandu
91 sivua

Chimamanda Ngozi Adichie Surumerkintöjä on omistettu kirjailijan isälle. James Nwoye Adichie menehtyi vuonna 2020, 88-vuotiaana. Vaikka isä oli iäkäs, tuli suru-uutinen yllätyksenä ja moni asia jäi kesken.

Surumerkintöjä on pieni ja kaunis kirja surusta, siitä miten maailma muuttuu yllättäen aivan toisenlaiseksi, miten suru-uutinen ”tuntuu ankaralta juurilta kiskomiselta”.

Minut riuhtaistaan irti maailmasta, jonka olen tuntenut lapsesta asti.

Vaikka surijoita on paljon, on menetys kuitenkin pohjimmiltaan henkilökohtainen kokemus. Surijan yksinäisyyden kokemusta lisää se, että matka Yhdysvalloista Nigeriaan on mahdoton koronan vuoksi. Hautajaisia joudutaan siirtämään tuonnemmaksi, koska maahan ei pääse. Kaikki on kummallista, ja teos taltioikin kansiensa väliin paitsi menetyksen kokemuksen myös kuvaa erikoisista pandemia-ajoista.

Kiinnostava ulottuvuus on sekin, minkälaisia esimerkiksi hautajaisten järjestämiseen liittyvät perinteet igbokulttuurissa ovat ja miten henkilökohtainen suremisen tapa peilautuu niihin. Suuri menetys saa kirjailijan pohtimaan sekä sitä, miten hän haluaa suruaan käsitellä, myös sitä, miten vähän hän on lopulta aikaisemmin menetyksistä ymmärtänyt.

Aiheestaan huolimatta esseeteos ei ole raskas vaan siinä on sopivasti ilmaa ja kauneutta. 

Helmet 2023 -lukuhaaste: 33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun.


Kommentit

  1. Olen lukenut kirjailijan teoksia ja tämäkin kiinnostaisi lukea.

    VastaaPoista
  2. Onpa tämä lyhyt, pienoisromaani. En ole tullut lukeneeksi yhtään Adichien kirjoista vaikka tarkoitus on toki ollut. Nyt niitä olisi äänikirjoinakin, on vaan todella pitkiä. Kun kesto on 20 h niin kynnys alkaa olla korkea että jaksanko keskittyä niin kauan yhteen kirjaan, vaikka se tietysti lyhenee kun kuuntelee nopeutettuna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pitänyt todella paljon Adichien tuotannosta. Tämä on erilainen mutta hyvin toimiva.

      Poista
  3. Suru on kiinnostava aihe ja elementti, erityisesti toisten kulttuurien suhtautuminen kuolemaan. Ehkä tällä hetkellä koen aiheen vähän turhan raskaaksi, mutta olen kokenut omien surutöiden yhteydessä aihetta käsittelevän kirjallisuuden lohduttavaksi ja hyödylliseksi välineeksi omien tunteiden käsittelyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta vei aikaa tarttua tähän, koska pelkäsin aiheen raskautta. Lopulta teos ei ollutkaan lainkaan niin ahdistava kuin ennakkoon oletin. Rohkaisen siis tutustumaan tähän sitten, kun siltä tuntuu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...