Siirry pääsisältöön

Meri Eskola: Ehdin rakastaa häntä

Mietitkö koskaan, äiti, millaisen perinnön jätit minulle? Tuntui varmaan ihan helkkarin nerokkaalta idealta masentuneena, kännisenä, sydän murtuneena jättää meidät kaikki rauhaan sinulta, mutta herranjumala miten väärässä olit!

Meri Eskola: Ehdin rakastaa häntä
WSOY 2023
kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti,
kuva Meri Eskolan kotialbumi
204 sivua

Meri Eskolan esikoisromaani Ehdin rakastaa häntä on kustantajan mukaan ”elämäkerrallista proosaa”. Se on tosielämäpohjainen tilitys kirjailijan äidin itsemurhasta ja sen pitkäkestoisista vaikutuksista: Meri Eskolan äiti surmasi itsensä, kun tytär oli vain seitsemänvuotias. 

Alkoholisoituneen äitinsä kuoleman jälkeen Meri Eskola joutui käsittelemään menetystään paljolti yksin, tukea ei tullut sen kummemmin isältä kuin tämän uusilta puolisoilta, ei myöskään sukulaisilta. Puhumattomuuden kulttuurin keskellä ilman äitiä kasvaa lapsi, joka olisi tarvinnut apua.

Ehdin rakastaa häntä on tutkimusmatka kirjailijan omaan elämäntarinaan. Esikoiskirjailija haluaa tietää, miksi äiti päätyi äärimmäiseen ratkaisuunsa ja vieläpä tavalla, josta tuli mediassa ”valtakunnallinen sirkusnäytös”. Hän tutkii äitinsä elämää ja vanhempiensa parisuhdetta, joka päättyi eroon jo ennen äidin kuolemaa. Tarkastelussa on vahvasti myös isä, jonka osallisuutta äidin ratkaisuun kirjailija ei voi olla miettimättä.

Katse on säälimätön ja katkera. Meri Eskola on tilityksessään raivokas ja vimmainen, ja varsinkin alkuosaa on jopa vaikea lukea niin ilmeisen kaunan vuoksi. Mutta toisaalta: onko vaihtoehtoja oikeastaan paljoakaan? Suoruus ja vahvat sanat luovat rehellisen vaikutelman enkä oikein tiedä, miksi kirjailijan pitäisi peitellä tunteitaan. Romaanin ytimessähän on kysymys, miksi pienen lapsen äiti päätyi itsemurhaan ja mitä siitä seurasi. Siloiteltu kuva jäisi todennäköisesti vain puolitiehen, ja teoksessaan kirjailija osoittaa, miten rakkaus ja viha voivat kulkea rinta rinnan.

Jos Meri Eskola on säälimätön ja katkera läheisiään kohtaan, ei hän päästä itseäänkään helpolla. Hän pohtii, miten traumaattinen lapsuus on häneen vaikuttanut ja miten se on näkynyt esimerkiksi hänen parisuhteissaan hänen itsensä näkökulmasta. Ehdin rakastaa häntä on eräänlainen vimmainen tilinpäätös perheestä, rakkaudesta ja nähdyksi tulemisen tarpeesta. 

Miksi kukaan ei nähnyt ihmeellisyyttäni? Miksi kukaan ei nähnyt minua? Miksi kukaan ei tuntunut arvostavan minua tavalla, jonka käsittäisin? Paitsi tytärpuoleni. He arvostivat minua juuri sellaisena kuin olin, ensisilmäyksestä saakka. Pelkäsin heidän rakkauttaan enemmän kuin mitään muuta.

Ehdin rakastaa häntä jättää varmasti muistijäljen, niin voimakas ja vaikuttava romaani se on. Uskon sen voivan tarjota monelle traumaattisia tapahtumia kokeneelle ja haastavia ihmissuhteita todistaneelle tärkeää tukea. Yksilöllisestä kertomuksesta nousee jotain laajempaa ja romaani antaa aihetta pohtia esimerkiksi sitä, miten toisemme kohtaamme.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 29. Kirjassa on minä-kertoja.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat