Henna Karppinen-Kummunmäki: Sydänsurujen historia

Toivottomat rakkaussuhteet eivät ole modernin ajan laulunikkareiden yksinoikeus. Kulttuurihistoriaamme on painautunut käsitys rakkaudesta haluamisena. Suuressa rakkaudessa ei ole ollut kyse sen täyttymyksestä vaan siitä suuresta kaipauksesta, jonka tyydyttämätön rakkaus tuottaa. Muinaisen Egyptin rakkautta merkitsevä hieroglyfi tarkoitti itse asiassa pitkää kaipausta tai halua. Juuri se tyydyttämättömyys luo jännitteen, jota haluamme yhä uudestaan.

SKS 2022

kannen maalaus Laslett John Pott: Napoleon's Farewell to Josephine

260 sivua

Tiesitkö, että keskiajalla rakkautta pidettiin miehisenä tunteena ja rakkaus hehkui maksassa, ei sydämessä? Tai että 1600-luvulla suomalaisen rahvaan joukossa intiimin suhteen merkki oli se, että mies ja nainen joivat yhdessä alkoholia?

Entä kuka historian kruunupää ulkoisti aviovelvollisuudet? Tai kuka prinsessa joutui kotiarestiin rakkauden huuman vuoksi?

Kulttuurihistorioitsija Henna Karppinen-Kummunmäen tietokirja Sydänsurujen historia on täynnä kiinnostavia anekdootteja siitä, minkälaista rakkaus ja parisuhteet ovat olleet menneinä aikoina. Katse ei tosin kohdistu vain menneeseen vaan läsnä on myös nykyaika: kirjailija pohtii myös omia kokemuksiaan rakkauden ja sydänsurujen rintamalla. Tämä onkin oivallinen elementti kirjassa – itse asiassa omakohtaisuutta olisi suonut viljeltävän enemmänkin, vaikka toisaalta hyvin ymmärtää, että sen osuus on haluttu pitää maltillisena.

Kirjassa tarkastellaan paljon kuninkaallisten edesottamuksia rakkauden aallokoissa. Todellisten historian henkilöiden kokemusten ohella huomiota kiinnitetään myös kirjallisuuden henkilöihin ja iskelmämusiikin rakkauskuvauksiin.

Sydänsurujen historia rakentuu loogisesti. Liikkeelle lähdetään rakastumisen huumasta ja lopuksi päädytään siihen, miten jokainen rakkaussuhde päättyy viimeistään kuolemaan. Välillä ehditään käsitellä niin avioliittoa kuin mustasukkaisuutta ja muita rakkauteen liittyviä ilmiöitä. Teos muistuttaa monessa kohtaa siitä, miten rakkauskaan ei suinkaan ole tasa-arvoinen ja miten vaikkapa avioliittoihanteet ovat ajan saatossa vaihdelleet.

Vaikka kirjassa tarjoillaan faktoja ja vakavaakin asiaa, ei kokonaisuus ole missään nimessä paperinmakuinen vaan päinvastoin. Ote on paikoin railakas, ironinenkin, ja teoksessa yhdistyvät miellyttävällä tavalla kepeys ja asiasisältö. Tälle kannattaa antaa mahdollisuus, vaikka tuntuisikin, että sydänsurut eivät itseä juuri tällä hetkellä kosketa tai kiinnosta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista. Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Lue lisää

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Lue lisää

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä Martha Wellsin Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1 (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . – Katarooman kirjaimia Jäi lämmin fiilis . – @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee. – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin Nämä pienet asiat (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok

Lue lisää

Kirjakaapin kummitus

Hae tästä blogista