Lasikartanon ovi liukui kiinni Myrtin takana. Kihelmöivä tunne oli vallannut hänet: hän oppisi punomaan loitsuja langoista ja kankaista! Hän mietti, saisiko untakaan, kun pääsisi takaisin Tuuven ullakon pikku kammariin. Oli niin jännittävää olla noita. Myrtistä tuntui, että hän olisi jaksanut vaikka juosta koko matkan tädin rantamökille. Se ei tosin olisi tarpeen. Tädillä lieni jokin siirtoloitsu matkassa.
Ursula Mursun esikoiskirjasta Myrtti ja noitatukka tutuksi tullut Myrtti on täällä taas! Ja hän on palannut Kuuilmaan tätinsä Tuuven luokse. Ulkomaailmaa on nimittäin alkanut kiusata köhäpöpö, ja Myrtti on Kuuilmassa paremmassa turvassa kuin kotonaan. Vaikka Myrtti ikävöi isäänsä, nauttii hän elämästään Kuuilmassa varsinkin, kun tulossa ovat tukkakekkerit.
Myrtti tulee olemaan tukkakekkereiden yksi päivänsankari, mutta ennen juhlaa täytyy tehdä monenlaista. Erityisen tärkeää on, että tukkakekkereiden päätähdet taikovat juhlassa. Myrtin täytyy siis oppia jokin loitsu. Mutta mikä? Ja ennen kaikkea miten? Kertomuksessa seuraakin monenlaisia käänteitä (ja taikoja), ennen kuin juhlapäivä koittaa.
Myrtti ja kudelmataika on ihastuttava lasten romaani. Kuuilma-sarjan avausosasta tuttu lämpö on tallella: hyväksyvä ja lempeä tunnelma hellii mieltä ja muistuttaa, miten jokainen on arvokas sellaisenaan. Kertomuksessa nousevat loitsujen oppimisen myötä esille tunnetaidot, joita käsitellään kauniisti, luontevana osana Myrtin maailmaa. Luontevaa on myös sateenkaarevuuden esille tuominen.
Lukukaverini mielestä Kuuilma-sarjan avausosa oli hitusen parempi kuin tämä: lapsi antoi ensimmäiselle osalle kolme tähteä ja tälle myös kolme mutta pikkuisen miinuksen perään (kolme on siis asteikon maksimi). Minusta taas tämä kakkososa on – jos vain mahdollista – ensimmäistä parempi, kertakaikkisen hienoa luettavaa. Apila Pepitan kuvitus sopii kertomukseen jälleen erinomaisesti.
Toivoisin Kuuilma-sarjan löytävän tiensä paitsi monien perheiden luokse mutta myös esimerkiksi alkuopetukseen aikuisten ja lasten yhdessä luettavaksi. Myrtin seurassa käsitellään lapsenmielisesti, viehättävästi sanoittaen tärkeitä teemoja, joiden äärelle on myös isompien lukijoiden hyvä pysähtyä.
Ihastuneina jäämme odottelemaan sarjalle jatkoa.
Onpa kiinnostavan oloinen kirja ja sarja! Menny mulla ohi.
VastaaPoistaTätä suosittelen kyllä lämpimästi samoin kuin edellistä osaa!
Poista