Siirry pääsisältöön

Hannu-Pekka Björkman: Metsä ei kuule neuvojani

 Ja juuri tuo arvoitus, elämän salaisuus, joka alati ympäröi meitä, pitää kaiken lopultakin liikkeessä. Taide kysyy samoja kysymyksiä, koettaa valottaa salaisuutta, lohduttaa etsimäänsä. Aika ajoin jotain paljastuu, jonkinlainen ymmärrys valtaa mielen. Valo häivähtää. Vain aika tuo muistillemme merkityksen, ja synnyttää sen. Taide auttaa meitä muistamaan, että tulemme kaukaa ja olemme myös henkeä, joka tietää enemmän kuin osaa kertoa ja liikkuu kahleetta ajassa ja paikassa. Taide on ihmiskunnan muisti, ja muistomme ovat taidetta, kertomuksia, runoja ja unia elämästämme. Niin kuin kaikki tapahtui tai kuten kuvittelimme kaiken tapahtuneen.

Hannu-Pekka Björkman: Metsä ei kuule neuvojani. Kirjoituksia
Kirjapaja 2022
kansi Satu Kontinen
204 sivua

Hannu-Pekka Björkmanin Metsä ei kuule neuvojani on ihastuttava kirjoituskokoelma. Sanon sen heti alkuun, jotta ei jää epäselväksi. Siis ihastuttava, ihana.

Kansien väliin on koottu aiemmin Eeva-lehdessä julkaistuja kolumneja. Kokoelma toimii hämmästyttävän hyvin, vaikka jotkut tekstit viittaavat julkaisuaikaansa ja ovat hetkessä kiinni enemmän kuin toiset. Ajan merkit eivät haittaa lainkaan vaan muistuttavat menneestä hyvällä tavalla, ja samalla tekstit kiinnittyvät johonkin laajempaan.

Menneen kesän vaikutelmat muuntuvat muistoiksi. Ajan mentyä ne jäävät jäljelle.

Hannu-Pekka Björkman tarkastelee teksteissään monenlaisia teemoja tiedosta tietämättömyyteen, mielikuvituksesta taiteeseen. Kokonaisuus osoittaa laajaa lukeneisuutta ja humaania maailmankatsomusta, ja haluaisin merkitä muistiin monia, monia kohtia, jotka puhuttelevat.

Miten olla olemassa kuin lapsena, olla kuin puu. Huojuen tuulessa kaiken kanssa, kaikkeudessa. Tuntea hiekka jalkojen alla, puun elävä pinta sormissaan. Ihmetellä ja ymmärtää. Puu hengittää, minä hengitän. Puu on seissyt paikallaan koko sen ajan, kun olen itse levottomana kulkenut, kunnes vihdoin olen samanlaisena kesäpäivänä palannut tähän paikkaan ja hetkeen. Jossa on jotakin olennaista, jotakin josta olen yrittänyt saada kiinni koko elämäni.

En nyt kuitenkaan siteeraa enempää vaan kannustan lukemaan koko teoksen ja poimimaan sieltä omat helmet talteen. 

Kommentit

  1. Kuulostaa hyvinkin kiinnostavalta. Jospa tulisi seuraavalla kirjastoreissulla vastaan, voisi ainakin vilkaista.

    VastaaPoista
  2. Tämä on aivan ehdottomasti lukulistalla, sillä rakastan Björkmanin tekstejä! Resonoivat todella voimakkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! Björkmanin ajatuksissa on sellaista lämpöä ja ymmärrystä, jollaista soisi kohtaavansa laajemminkin.

      Poista
  3. Björkmanin teksti on eloisaa ja lyhyet lauseet toimivat hyvin. Laaja-alaista luonnon, filosofian, uskon ja taiteen maailmassa liikkuvaa, valoisaa ja balanssissa olevaa pohdiskelua elämämme kirjosta.
    Kirjailijan jutusteleva ja ajatuksia virittelevä, valoisa tyyli ottaa vaivihkaa myös lukijansa mukaan kiintoisaan dialogiin, mikä on osoitus Björkmanin herkästä otteesta pukea ajatuksiaan sanoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyet lauseet toimivat hämmästyttävän hyvin. Usein sellaiset pistävät pahasti silmään mutta nyt niitä käytetään niin taitavasti, että ei pistä mihinkään.
      On ilo saada lukea punnittuja ja harkittuja ajatuksia elämästä. Herkkyys, ymmärrys ja lämpö jäävät mieleen.

      Poista

  4. Kauniit lainaukset olet valinnut, kolahtavat sen verran kovaa että kirjastakin kiinnostuin. Luonto ja taide aina kiinnostaa, itse näen pelkän luonnon taiteena ja sisälläni asuu edelleen se lapsi, jollainen joskus olin. Se jaksaa ihmetellä ja ihastua näkemästään yhä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihanaa, että se lapsi on yhä olemassa. Ihmetteleminen ja asioiden huomioiminen on niin tärkeää, vaikka se arjen kiireissä meinaa helposti unohtua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok