Siirry pääsisältöön

Hannu-Pekka Björkman: Metsä ei kuule neuvojani

 Ja juuri tuo arvoitus, elämän salaisuus, joka alati ympäröi meitä, pitää kaiken lopultakin liikkeessä. Taide kysyy samoja kysymyksiä, koettaa valottaa salaisuutta, lohduttaa etsimäänsä. Aika ajoin jotain paljastuu, jonkinlainen ymmärrys valtaa mielen. Valo häivähtää. Vain aika tuo muistillemme merkityksen, ja synnyttää sen. Taide auttaa meitä muistamaan, että tulemme kaukaa ja olemme myös henkeä, joka tietää enemmän kuin osaa kertoa ja liikkuu kahleetta ajassa ja paikassa. Taide on ihmiskunnan muisti, ja muistomme ovat taidetta, kertomuksia, runoja ja unia elämästämme. Niin kuin kaikki tapahtui tai kuten kuvittelimme kaiken tapahtuneen.

Hannu-Pekka Björkman: Metsä ei kuule neuvojani. Kirjoituksia
Kirjapaja 2022
kansi Satu Kontinen
204 sivua

Hannu-Pekka Björkmanin Metsä ei kuule neuvojani on ihastuttava kirjoituskokoelma. Sanon sen heti alkuun, jotta ei jää epäselväksi. Siis ihastuttava, ihana.

Kansien väliin on koottu aiemmin Eeva-lehdessä julkaistuja kolumneja. Kokoelma toimii hämmästyttävän hyvin, vaikka jotkut tekstit viittaavat julkaisuaikaansa ja ovat hetkessä kiinni enemmän kuin toiset. Ajan merkit eivät haittaa lainkaan vaan muistuttavat menneestä hyvällä tavalla, ja samalla tekstit kiinnittyvät johonkin laajempaan.

Menneen kesän vaikutelmat muuntuvat muistoiksi. Ajan mentyä ne jäävät jäljelle.

Hannu-Pekka Björkman tarkastelee teksteissään monenlaisia teemoja tiedosta tietämättömyyteen, mielikuvituksesta taiteeseen. Kokonaisuus osoittaa laajaa lukeneisuutta ja humaania maailmankatsomusta, ja haluaisin merkitä muistiin monia, monia kohtia, jotka puhuttelevat.

Miten olla olemassa kuin lapsena, olla kuin puu. Huojuen tuulessa kaiken kanssa, kaikkeudessa. Tuntea hiekka jalkojen alla, puun elävä pinta sormissaan. Ihmetellä ja ymmärtää. Puu hengittää, minä hengitän. Puu on seissyt paikallaan koko sen ajan, kun olen itse levottomana kulkenut, kunnes vihdoin olen samanlaisena kesäpäivänä palannut tähän paikkaan ja hetkeen. Jossa on jotakin olennaista, jotakin josta olen yrittänyt saada kiinni koko elämäni.

En nyt kuitenkaan siteeraa enempää vaan kannustan lukemaan koko teoksen ja poimimaan sieltä omat helmet talteen. 

Kommentit

  1. Kuulostaa hyvinkin kiinnostavalta. Jospa tulisi seuraavalla kirjastoreissulla vastaan, voisi ainakin vilkaista.

    VastaaPoista
  2. Tämä on aivan ehdottomasti lukulistalla, sillä rakastan Björkmanin tekstejä! Resonoivat todella voimakkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! Björkmanin ajatuksissa on sellaista lämpöä ja ymmärrystä, jollaista soisi kohtaavansa laajemminkin.

      Poista
  3. Björkmanin teksti on eloisaa ja lyhyet lauseet toimivat hyvin. Laaja-alaista luonnon, filosofian, uskon ja taiteen maailmassa liikkuvaa, valoisaa ja balanssissa olevaa pohdiskelua elämämme kirjosta.
    Kirjailijan jutusteleva ja ajatuksia virittelevä, valoisa tyyli ottaa vaivihkaa myös lukijansa mukaan kiintoisaan dialogiin, mikä on osoitus Björkmanin herkästä otteesta pukea ajatuksiaan sanoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyet lauseet toimivat hämmästyttävän hyvin. Usein sellaiset pistävät pahasti silmään mutta nyt niitä käytetään niin taitavasti, että ei pistä mihinkään.
      On ilo saada lukea punnittuja ja harkittuja ajatuksia elämästä. Herkkyys, ymmärrys ja lämpö jäävät mieleen.

      Poista

  4. Kauniit lainaukset olet valinnut, kolahtavat sen verran kovaa että kirjastakin kiinnostuin. Luonto ja taide aina kiinnostaa, itse näen pelkän luonnon taiteena ja sisälläni asuu edelleen se lapsi, jollainen joskus olin. Se jaksaa ihmetellä ja ihastua näkemästään yhä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihanaa, että se lapsi on yhä olemassa. Ihmetteleminen ja asioiden huomioiminen on niin tärkeää, vaikka se arjen kiireissä meinaa helposti unohtua.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...