Siirry pääsisältöön

Saara Cantell: Kaikki tuoksuu lumelta

Kaikista mahdollisista aluista päätän antaa sinulle sen, joka levittäytyy pehmeänä, kylmänä ja valkoisena. Haikeana siitä, ettet ehkä tule kokemaan sellaisia talvia, jotka vielä minun lapsuudessani olivat itsestäänselvyys, haluan tuoda sinut sisään tarinaan sillä hetkellä, kun kaikki tuoksuu lumelta.

Saara Cantell: Kaikki tuoksuu lumelta
Tammi 2021
323 sivua

Kaikki tuoksuu lumelta -romaanin kehystarina muotoutuu siitä, kun Olivia kertoo nykyajassa sukunsa tarinaa omalle lapselleen. Olivian kerronnan kautta rakentuu tarina, joka kurottaa 1950-luvulle isoäiti Kertun ajoille saakka ja kuvaa sitä, missä Olivian ja hänen lapsensa juuret ovat.

Taiteilijasielu Kerttu elää hyvin erilaisessa maailmassa kuin näyttelijän uralle hakeutunut Olivia. Heidän välissään on vielä Tuija, Olivian äiti ja Kertun tytär, joka elää nuoruuttaan 1970-luvulla ja etsii identiteettiään maaseudun ekoyhteisöstä. Kaikki tuoksuu lumelta kuvaakin hyvin sitä, miten erilaisessa yhteiskunnassa kukin romaanin keskeisistä henkilöistä elää ja miten maailma muuttuu. Ajankuva toimii mainiosti. 

Erityisen kiehtovaa ajankuvassa on se ulottuvuus, minkälaista on olla nainen 1900-luvun puolivälin Suomessa, 1900-luvun lopulla ja sitten taas uudella vuosituhannella. Kerttu joutuu taistelemaan paikastaan naisena taidemaailmassa ja etsimään tapaansa toteuttaa intohimoaan ja olla äiti ja vaimo. Tuijan osana on tutkia suhdettaan omaan äitiinsä ja siinä samalla itseensä: Voiko äidin sisaren aiheuttama henkinen haava parantua? Minkälaisen elämän hän todella haluaa? Olivia puolestaan tasapainottelee taiteen tekemisen vaatimusten keskellä ja etsii oman tapansa elää haluamatta kutistaa lapsuuttaan kokoelmaksi kaskuja.

Saara Cantell taitaa kokonaisuuden rakentamisen. Vaikka ajat ja henkilöt vaihtuvat, on lukijana helppo solahtaa muuttuvaan näkökulmaan ja muuttuvaan hetkeen. Kaikista keskeisistä naisista tulee merkityksellisiä ja heidän kohtalonsa kiinnostavat.

Ihailen myös romaanin kerrontaa. Kieli on kaunista ja kertoja jättää sopivasti sanomatta niin, että lukijalle jää tilaa täyttää kerrottua tulkinnoillaan. Hetkistä syntyy vahvoja mielikuvia ja tarina on vahvasti visuaalinen. Kaikki tuoksuu lumelta on nautittava, laadukas romaani.

Saara Cantellin toisinkoisesta muualla: Tässä kaupungissa tuulee aina.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tästä en olekaan aiemmin kuullut. Kiitos esittelystä, vaikuttaa tosi kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  2. Voi miten kiinnostava kirja, kiitos kirjan esittelystä. Mielelläni tarttuisin tällaiseen kirjaan, kun nyt on tullut luetuksi vähän liian rankkoja kirjoja. Viimeksi Joonatan Tolan Punainen planeetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on jotenkin lempeä katse, joten sopii mainiosti, jos haluaa rankkoja tarinoita välttää. Suosittelen myös Cantellin esikoista Kesken jääneet hetket, jollei se ole tuttu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...