Siirry pääsisältöön

Elly Griffiths: Aavekentät

Nyt kun hän tietää, hän on samaa mieltä Cloughin kanssa. Koko juttu alkaa vaikuttaa hämäräperäiseltä. Ensin Devil's Hollowista löydetään lentokone, jonka sisällä on väärä lentäjä. Sen jälkeen huomataan Blackstock Hallin lemmikkihautausmaalla paikka, josta on äskettäin selvästi kaivettu ylös jotakin – tai joku. Sitten hautajaisiin ilmestyy merkillinen mies, Cassandran kimppuun hyökätään, ja nyt Chaz Blackstockin sikatilalta löydetään ihmisluita. Liikaa Blackstockeihin liittyviä löytöjä, liikaa arvoituksia ja liikaa luita.


Elly Griffiths: Aavekentät
Tammi 2020
Alkuteos The Ghost Fields
Suomentanut Anna Kangasmaa
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 10 t 40 min
Ruth Galloway on täällä taas! Sarjan seitsemännessä osassa ollaan niin tutuissa marskimaisemissa ja päädytään tälläkin kertaa selvittämään epäselvää kuolemantapausta: sodanaikaisesta lentokoneen hylystä löytyy ruumis. Jotakin epäilyttävää tapauksessa on, sen arkeologi Ruth Galloway pian huomaa. Tästä seuraakin runsaasti käänteitä sisältävä tarina rikostutkinnasta. Rikoksen selvittelyyn kytkeytyy luontevasti Ruthin oma elämä, jossa mietittävää riittää siinäkin.

Aavekenttien keskiöön asettuu norfolkilainen Blackstockien kartano. Ruumiin löytyminen kietoutuu kartanoon monin tavoin, ja Blackstockien sukusalaisuudet eivät enää pysy pimennossa, kun Ruth ja poliisivoimat alkavat tutkia tapahtumia, jotka ulottuvat vuosikymmenten taakse, toisen maailmansodan aikoihin. Sarjan entisistä osista tutulla viehättävällä tavalla norfolkilainen maisema on olennainen osa tarinaa, kuten on tietenkin myös Ruthin ja komisario Harry Nelsonin suhde. Mitä heille kuuluukaan nyt?

Ruth Galloway -sarjan ystäville tämäkin dekkari tarjoaa viehättävää ja sympaattista tunnelmaa, joka on aiemmista osista tuttu. Jossain määrin tarinan loppupuolella alkoi tuntua siltä, että samankaltaisia käänteitä on tarjoiltu aiemminkin. Mutta toisaalta kiehtova jännite Ruthin ja Nelsonin välillä saa uusia piirteitä, kun kuvioon palaa edellisosasta tuttu amerikkalaismies ja muutakin säpinää ilmaantuu. Niinpä ei voi väittää, että tässä vanhoja ideoita kierrätettäisiin uudelleen: sarja kyllä saa uusia elementtejä edetessään ja taas saa innolla jäädä odottamaan seuraavaa osaa. Siniviittainen nainen ilmestyy syyskuussa, joten hirvittävän kauan ei onneksi tarvitse odotella.

Aavekentistä kirjoittavat myös MarikaOksa ja Mai.

Helmet 2020: 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu.

Kommentit

  1. Kiitos :) Ruth on mainio päähenkilö. Vaikka tilanteet olivat vakavia, minua meinasi naurattaa monessa kohdin. Varsinkin, kun Ruth oli karkaamassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruth on tosiaan mainio! Ihan vain hänen takiaan sarjan parissa jatkaa mielellään, mutta on siellä kyllä muitakin mainioita henkilöitä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok