Mutta arki ei enää koskaan palaa taaksepäin, siihen huolettomaan aikaan, jolloin minulla oli pitkät hiukset tai masennusdiagnoosi tai siihen aikaan, kun meillä ei ollut kotona lasta kuin viikonloppuisin tai kun meillä oli vastasyntynyt vauva. Emme enää koskaan palaa asetelmaan, jossa kuolema oli abstrakti asia kaukaisuudessa. Elämä on lopullisesti toista.
 |
| Astrid Swan: Viimeinen kirjani – kirjoituksia elämästä Nemo 2019 288 sivua Äänikirjan lukija Astrid Swan Kesto 9 t 24 min |
Astrid Swan määrittelee teoksessaan Viimeinen kirjani – kirjoituksia elämästä itseään monin tavoin. Hän on alkoholistin tytär, äiti, puoliso, yksirintainen nainen ja syöpään sairastunut muusikko. Kirjassaan hän voisi olla pelkästään viimeksi mainittua mutta kuitenkin hän on kaikkea edellä mainittua ja paljon enemmänkin. Viimeinen kirjani on elämäntarina, jonka ylle asettuu syövän varjo. Ennen kaikkea Swanin teos kertoo kuitenkin elämästä, ei niinkään sairastamisesta tai lähestyvästä kuolemasta.
Ehkäpä se, että teoksessa ei alati puhutakaan sairaudesta ja kuolemasta, alkuun pääsee jopa yllättämään. Astrid Swan avaa arkailematta elämäänsä ja sen kipukohtia, lapsuutta alkoholismin ja mielenterveysongelmien sekä väkivallan katveessa, osana sukupolvien ketjua, josta löytyy samankaltaisia toistumia. Muusikko kuvaa koskettavasti myös häpeää ja sitä, miten vaikeaa on kelvata itselle, miten jo nuoruudessa syntyy käsitys siitä, että on vääränlainen.
Viimeinen kirjani on tajunnanvirtamainen ja liikehtivä. Huomaan kaipaavani jäntevämpää otetta ja varsinkin alkuun minulla on vaikeuksia saada teoksesta otetta. Jossain kohtaa kuitenkin uppoudun Swanin kerrontaan ja tarinan moniin kerroksiin. Haikean kauniisti Swan kuvaa elämäänsä lapsuudesta aikuisuuteen, sairastumista, elämää kroonisen sairauden kanssa äitinä, puolisona ja muusikkona, ja erityisesti kirjan loppuosa vetoaa tunteisiin ja jättää vahvoja jälkiä. Teos antaa ajattelemisen aihetta ja sen kuunneltuani huomaan asettavani elämäni pieniä asioita vähän oikeampiin mittasuhteisiin. Ainakin vähän aikaa, niin kuin elämään kuuluu.
Astrid Swanin kirjasta kirjoittavat myös Anne Lindfors ja Tiia Leponiemi.
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 38. Kirjan nimessä esiintyy sana "kirja".
Astrid oli aamulla Ylen haastattelussa tästä kirjasta, elossa ja hyvinvoivan oloinen. Minua pelotti alkaa lukea tätä kirjaa, sillä lähipiirissä on ollut syöpäsairaita ja on tälläkin hetkellä. Vakava sairaus.
VastaaPoistaAhaa, pitääkin katsoa, löytyykö haastattelu Areenasta. Pelottava tämä minullekin oli, mutta kauniisti valoa tarinasta kuitenkin löytyy.
Poista