Siirry pääsisältöön

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

"Kun kuusikymppinen Isabella oli tammikuussa 1894 lähdössä viimeistä kertaa Kiinaan, oli kolmekymppinen Mary palaamassa ensimmäiseltä Länsi-Afrikan matkaltaan. Ajattelen, miten he ehkä kävelivät toistensa ohi Liverpoolin satamassa – toiselle heistä aurinko oli juuri noussut, toinen julki jo iltakajossa."

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Otava 2018
447 sivua
Äänikirjan lukija Kati Tamminen
kesto 16 t 12 min.

Mia Kankimäen esikoisteos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013) oli viehättävä omakohtainen teos, joka sai kaipaamaan Japaniin ja miettimään irtiottoja. Kankimäen toinen teos, Naiset joita ajattelen öisin, jatkaa esikoisen viitoittamalla tiellä, tuntuu alusta lähtien täysosumalta ja vie mukanaan. Riennän Kankimäen mukana Afrikkaan ja Karen Blixenin maisemiin, sitten ihmettelen aikansa kummajaisia, 1800-luvun naistutkimusmatkailijoita – ja olen vaikuttunut.

Vaikuttunut näistä naisista on myös mitä ilmeisimmin Mia Kankimäki. Hän kertoo heistä eloisia yksityiskohtia, nostaa esille naisten kohtaamia vaikeuksia ja tekee hupaisiakin havaintoja ja huomioita. Naisista kertyvistä tarinoista Kankimäki kokoaa yönaisten neuvoja, joista voisi tehdä vaikkapa huoneentauluja.
Yönaisten neuvoja 4
Jos olet yksin eikä kukaan tarvitse sinua, voit yhtä hyvin lähteä Länsi-Afrikkaan kuolemaan, ja nauraa koko matkan.
Naiset joita ajattelen öisin on kooste historian naisista, jotka ovat inspiroivia. Osa heistä on painunut jo unohduksiin, mutta Mia Kankimäki kaivaa heidät esille ja kertoo kiehtovasti Blixenin ohella myös sellaisista naisista kuin Isabella Bird ja Ida Pfeiffer, jotka rohkaistuivat 1800-luvulla toteuttamaan unelmiaan ja matkustamaan vieraisiin kohteisiin, vaikka monen aikalaisen mielestä naisen paikka olisi ollut kotona. Matkailijoiden ohella kirjan sivuille päätyy myös taiteilijoita – ainoa kirjassa esiintyvä vielä elossa oleva yönainen on japanilainen, palloistaan kuuluisa Yayoi Kusama.

Vuosikymmenien takaa Mia Kankimäki nostaa kiinnostavasti esille naisia, jotka ovat rikkoneet oman aikansa rajoja. Samalla mukana kulkee Kankimäen oma elämä: pohdintoja siitä, mikä auttaa alakuloisen pysähtyneisyyden tilassa; omien huolien peilaamista siihen, millaista kanssasisarien elämä oli 150 vuotta aiemmin. Samaan huomaan lukijanakin ajautuvani: peilaan itseäni Kankimäen yönaisiin, pohdin omia valintojani ja elämääni, vaikkei kukaan siihen erityisemmin käskekään.

Luontevaa on sekin, että kirjan äärellä alkaa miettiä, ketkä voisivat olla minun yönaisiani. Ja toki tulee miettineeksi myös sitä, miten Kankimäen valikoimat naiset sopivat kenen tahansa esikuviksi, niin kiehtovia ja inspiroivia he ovat. Samalla kaikessa sankaruudessaan he ovat inhimillisiä, mitä ei onneksi suinkaan sivuuteta.
Ajattelen, Karen, ettet ehkä ollutkaan ihan sellainen kuin kuvittelin. Et ehkä ollutkaan se äärettömän rohkea, vahva, itsenäinen, viisas ja hyvä ihmenainen, jollaiseksi olin sinut mielessäni kuvitellut. Olit inhimillisempi, heikompi, sairaampi, masentuneempi, tunteillesi alttiimpi, itsekkäämpi, epätoivoisempi, omistushaluisempi, metsästyshimoisempi, turhamaisempi.
Mutta ei se mitään, Karen, sellaisia me olemme.
Aivan ristiriidaton kokemus Naiset joita ajattelen öisin ei kuitenkaan ole. Taiteilijoiden osuus jää minusta vähän liian irralliseksi eikä toimi niin hyvin kuin kiehtova ja vaikuttava osuus tutkimusmatkailijoista. Ilmastoahdistuksen keskellä en voi myöskään olla miettimättä, onko nykyaikana hyvä ihailla matkailua ja haaveilla siitä – tosin tässä asiassa olen parempi neuvomaan kuin olemaan hyvä esimerkki. Minulle hyvän kirjan merkki on kyllä sekin, että se innostaa välillä väittelemään kanssaan, inttämään vastaankin. Naiset joita ajattelen öisin herättää runsaasti ajatuksia ja on kirja, jonka äärelle voi palata useampaankin kertaan ja jota suosittelen lämpimästi.

Kirjasta sanansa sanovat myös esimerkiksi Tuija, Kirsi, SuketusRiitta, MariKirjaluotsi ja Laura.

Kommentit

  1. Kiitos suosittelusta. Kirja on onneksi kirjaston varauslistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä lukuhetkiä sitten, kun saat kirjan käsiisi. :)

      Poista
  2. Tutkimusmatkailijana kulkeminen sekä tällaiseen matkustamiseen suhtautuminen on kyllä muuttunut paljon lyhyessä ajassa.
    Kankimäellä oli tästä hyvä kuvaus siinä, kun hän Japanissa itsensä kömpelöksi juntiksi tuntien töllistelee muiden turistien mukana geishatalon oven edessä nähdäkseen vilauksen näistä satumaisista naisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiinnostavasti Kankimäki kuvaa aikojen muuttumista. Ja paljon toki muutakin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on