Siirry pääsisältöön

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

"Kun kuusikymppinen Isabella oli tammikuussa 1894 lähdössä viimeistä kertaa Kiinaan, oli kolmekymppinen Mary palaamassa ensimmäiseltä Länsi-Afrikan matkaltaan. Ajattelen, miten he ehkä kävelivät toistensa ohi Liverpoolin satamassa – toiselle heistä aurinko oli juuri noussut, toinen julki jo iltakajossa."

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Otava 2018
447 sivua
Äänikirjan lukija Kati Tamminen
kesto 16 t 12 min.

Mia Kankimäen esikoisteos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013) oli viehättävä omakohtainen teos, joka sai kaipaamaan Japaniin ja miettimään irtiottoja. Kankimäen toinen teos, Naiset joita ajattelen öisin, jatkaa esikoisen viitoittamalla tiellä, tuntuu alusta lähtien täysosumalta ja vie mukanaan. Riennän Kankimäen mukana Afrikkaan ja Karen Blixenin maisemiin, sitten ihmettelen aikansa kummajaisia, 1800-luvun naistutkimusmatkailijoita – ja olen vaikuttunut.

Vaikuttunut näistä naisista on myös mitä ilmeisimmin Mia Kankimäki. Hän kertoo heistä eloisia yksityiskohtia, nostaa esille naisten kohtaamia vaikeuksia ja tekee hupaisiakin havaintoja ja huomioita. Naisista kertyvistä tarinoista Kankimäki kokoaa yönaisten neuvoja, joista voisi tehdä vaikkapa huoneentauluja.
Yönaisten neuvoja 4
Jos olet yksin eikä kukaan tarvitse sinua, voit yhtä hyvin lähteä Länsi-Afrikkaan kuolemaan, ja nauraa koko matkan.
Naiset joita ajattelen öisin on kooste historian naisista, jotka ovat inspiroivia. Osa heistä on painunut jo unohduksiin, mutta Mia Kankimäki kaivaa heidät esille ja kertoo kiehtovasti Blixenin ohella myös sellaisista naisista kuin Isabella Bird ja Ida Pfeiffer, jotka rohkaistuivat 1800-luvulla toteuttamaan unelmiaan ja matkustamaan vieraisiin kohteisiin, vaikka monen aikalaisen mielestä naisen paikka olisi ollut kotona. Matkailijoiden ohella kirjan sivuille päätyy myös taiteilijoita – ainoa kirjassa esiintyvä vielä elossa oleva yönainen on japanilainen, palloistaan kuuluisa Yayoi Kusama.

Vuosikymmenien takaa Mia Kankimäki nostaa kiinnostavasti esille naisia, jotka ovat rikkoneet oman aikansa rajoja. Samalla mukana kulkee Kankimäen oma elämä: pohdintoja siitä, mikä auttaa alakuloisen pysähtyneisyyden tilassa; omien huolien peilaamista siihen, millaista kanssasisarien elämä oli 150 vuotta aiemmin. Samaan huomaan lukijanakin ajautuvani: peilaan itseäni Kankimäen yönaisiin, pohdin omia valintojani ja elämääni, vaikkei kukaan siihen erityisemmin käskekään.

Luontevaa on sekin, että kirjan äärellä alkaa miettiä, ketkä voisivat olla minun yönaisiani. Ja toki tulee miettineeksi myös sitä, miten Kankimäen valikoimat naiset sopivat kenen tahansa esikuviksi, niin kiehtovia ja inspiroivia he ovat. Samalla kaikessa sankaruudessaan he ovat inhimillisiä, mitä ei onneksi suinkaan sivuuteta.
Ajattelen, Karen, ettet ehkä ollutkaan ihan sellainen kuin kuvittelin. Et ehkä ollutkaan se äärettömän rohkea, vahva, itsenäinen, viisas ja hyvä ihmenainen, jollaiseksi olin sinut mielessäni kuvitellut. Olit inhimillisempi, heikompi, sairaampi, masentuneempi, tunteillesi alttiimpi, itsekkäämpi, epätoivoisempi, omistushaluisempi, metsästyshimoisempi, turhamaisempi.
Mutta ei se mitään, Karen, sellaisia me olemme.
Aivan ristiriidaton kokemus Naiset joita ajattelen öisin ei kuitenkaan ole. Taiteilijoiden osuus jää minusta vähän liian irralliseksi eikä toimi niin hyvin kuin kiehtova ja vaikuttava osuus tutkimusmatkailijoista. Ilmastoahdistuksen keskellä en voi myöskään olla miettimättä, onko nykyaikana hyvä ihailla matkailua ja haaveilla siitä – tosin tässä asiassa olen parempi neuvomaan kuin olemaan hyvä esimerkki. Minulle hyvän kirjan merkki on kyllä sekin, että se innostaa välillä väittelemään kanssaan, inttämään vastaankin. Naiset joita ajattelen öisin herättää runsaasti ajatuksia ja on kirja, jonka äärelle voi palata useampaankin kertaan ja jota suosittelen lämpimästi.

Kirjasta sanansa sanovat myös esimerkiksi Tuija, Kirsi, SuketusRiitta, MariKirjaluotsi ja Laura.

Kommentit

  1. Kiitos suosittelusta. Kirja on onneksi kirjaston varauslistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä lukuhetkiä sitten, kun saat kirjan käsiisi. :)

      Poista
  2. Tutkimusmatkailijana kulkeminen sekä tällaiseen matkustamiseen suhtautuminen on kyllä muuttunut paljon lyhyessä ajassa.
    Kankimäellä oli tästä hyvä kuvaus siinä, kun hän Japanissa itsensä kömpelöksi juntiksi tuntien töllistelee muiden turistien mukana geishatalon oven edessä nähdäkseen vilauksen näistä satumaisista naisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiinnostavasti Kankimäki kuvaa aikojen muuttumista. Ja paljon toki muutakin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat