Siirry pääsisältöön

Ilmar Taska: Pobeda 1946

"Pihalla seisoi uljaana upouusi auto, jonka merkki oli Voitto, Pobeda. Mies avasi Pobedan oven ja istuutui sisään."

Ilmar Taska: Pobeda 1946
WSOY 2018
Alkuteos Pobeda 1946
Suomentanut Jouko Vanhanen
315 sivua
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
Kesto 8 t 47 min.

On äiti ja poika, on brittimies ja virolainen oopperalaulaja. Jälkimmäiset ovat nimeltään Alan ja Johanna, ja he rakastavat toisiaan valtiollisten rajojen yli. Ensin mainittujen nimiä ei kerrota, mutta he elävät Virossa vailla tietoa ulkomaailmasta. Pojan äiti on Johannan sisarpuoli ja "kansanvihollisen" puoliso. Pojan isän olinpaikasta ei tosin ole tietoa.

Poika elää omassa todellisuudessaan, sillä häntä on säästelty aikuismaailman uhilta ja peloilta. Niinpä poika ei oikein osaa pitää itsestään huolta, kun "setä" – hänkin nimettömäksi jäävä – poimii lapsen hienon autonsa, Pobedan, kyytiin. Poika ei ymmärrä vieraan miehen vaarallisuutta, eikä sitä ymmärrä äitikään, ennen kuin selviää, kuinka aatemaailmaltaan äärimmäisillä puolilla äiti ja mies elävät.

Samaan aikaan Johanna kaipaa suljetussa maassa miestä, joka elää vapaan tiedonvälityksen Iso-Britanniassa ja työskentelee BBC:n uutistenlukijana. Kirjeenvaihto on vaikeaa, sillä kirjeitä jää välille ja niitä sensuroidaan. Johannalla on kuitenkin keinoja saada haluamansa, niin on myös Alanilla.

Elämä sodanjälkeisessä Virossa on raakaa ja armotonta. Pelko on läsnä jatkuvasti, ainakin aikuisten elämässä. Ihmisiä katoaa ja koko ajan joutuu olemaan varuillaan: olenko minä seuraava, joka katoaa? Katoaa tarinan poikakin, katoaa äitikin, ihan niin kuin isä katosi. Ihmiset ovat alati valvonnan alla, määriteltyjä sen mukaan, ovatko he aatetovereita vai kansanvihollisia. Vaaransa on molemmilla puolilla.

Pobeda 1946 on tunteisiin vetoava ja hyytävä, mutta osin myös turhauttava. Muutamien keskeisten henkilöiden nimettömyydellä on toki perustelunsa – hehän voisivat olla ketä tahansa – mutta myös haasteensa. Nimettömyys vaikuttanee voimakkaasti siihen, että en oikein saa henkilöistä paljoakaan irti, eivätkä heidän kohtalonsa alkupuolen jälkeen enää kosketa. Turhaudun siihen, että poika lankeaa samaan ansaan yhä uudelleen, eikä kukaan häntä suojele riittävästi. Toisaalta tätä ongelmaa avaa kiinnostavasti Kirjaluotsi bloggauksessaan.

Vaikkei Pobeda 1946 saakaan minua pauloihinsa, pidän kuitenkin hyvänä, että tarina kerrotaan. Se muistuttaa vakuuttavasti lähinaapurimme kovasta historiasta ja on tänäkin päivänä tärkeä muistutus siitä, millaisessa uhan ilmapiirissä ihmiset ovat joutuneet ja joutuvat elämään.

Ilmar Taskan esikoisteoksesta ovat kirjoittaneet myös Airi, Riitta, ElinaAnneli ja Omppu.

Helmet 2018: 8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Kommentit

  1. Pobeda ei täysin sykähdyttänyt minuakaan, vaikka hyvä kirja olikin. Pientä poikaa kävi sääliksi eri ideologioiden ristipaineissa. Kun hän myöhemmin ymmärtää, syyllisyys on varmaan hirvittävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan sääliksi kävi, vaikka sitten vähän väsähdinkin. Surullinen tarina siksikin, että kokemukset kulkevat mukana läpi elämän.

      Poista
  2. Tämä kirja sai minut pauloihinsa. Superihana poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en niinkään vakuuttunut. Poika veti ensin puolelleen mutta lopulta en kuitenkaan päässyt hänen enkä muidenkaan lähelle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on