Siirry pääsisältöön

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

"Kun kuusikymppinen Isabella oli tammikuussa 1894 lähdössä viimeistä kertaa Kiinaan, oli kolmekymppinen Mary palaamassa ensimmäiseltä Länsi-Afrikan matkaltaan. Ajattelen, miten he ehkä kävelivät toistensa ohi Liverpoolin satamassa – toiselle heistä aurinko oli juuri noussut, toinen julki jo iltakajossa."

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Otava 2018
447 sivua
Äänikirjan lukija Kati Tamminen
kesto 16 t 12 min.

Mia Kankimäen esikoisteos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (2013) oli viehättävä omakohtainen teos, joka sai kaipaamaan Japaniin ja miettimään irtiottoja. Kankimäen toinen teos, Naiset joita ajattelen öisin, jatkaa esikoisen viitoittamalla tiellä, tuntuu alusta lähtien täysosumalta ja vie mukanaan. Riennän Kankimäen mukana Afrikkaan ja Karen Blixenin maisemiin, sitten ihmettelen aikansa kummajaisia, 1800-luvun naistutkimusmatkailijoita – ja olen vaikuttunut.

Vaikuttunut näistä naisista on myös mitä ilmeisimmin Mia Kankimäki. Hän kertoo heistä eloisia yksityiskohtia, nostaa esille naisten kohtaamia vaikeuksia ja tekee hupaisiakin havaintoja ja huomioita. Naisista kertyvistä tarinoista Kankimäki kokoaa yönaisten neuvoja, joista voisi tehdä vaikkapa huoneentauluja.
Yönaisten neuvoja 4
Jos olet yksin eikä kukaan tarvitse sinua, voit yhtä hyvin lähteä Länsi-Afrikkaan kuolemaan, ja nauraa koko matkan.
Naiset joita ajattelen öisin on kooste historian naisista, jotka ovat inspiroivia. Osa heistä on painunut jo unohduksiin, mutta Mia Kankimäki kaivaa heidät esille ja kertoo kiehtovasti Blixenin ohella myös sellaisista naisista kuin Isabella Bird ja Ida Pfeiffer, jotka rohkaistuivat 1800-luvulla toteuttamaan unelmiaan ja matkustamaan vieraisiin kohteisiin, vaikka monen aikalaisen mielestä naisen paikka olisi ollut kotona. Matkailijoiden ohella kirjan sivuille päätyy myös taiteilijoita – ainoa kirjassa esiintyvä vielä elossa oleva yönainen on japanilainen, palloistaan kuuluisa Yayoi Kusama.

Vuosikymmenien takaa Mia Kankimäki nostaa kiinnostavasti esille naisia, jotka ovat rikkoneet oman aikansa rajoja. Samalla mukana kulkee Kankimäen oma elämä: pohdintoja siitä, mikä auttaa alakuloisen pysähtyneisyyden tilassa; omien huolien peilaamista siihen, millaista kanssasisarien elämä oli 150 vuotta aiemmin. Samaan huomaan lukijanakin ajautuvani: peilaan itseäni Kankimäen yönaisiin, pohdin omia valintojani ja elämääni, vaikkei kukaan siihen erityisemmin käskekään.

Luontevaa on sekin, että kirjan äärellä alkaa miettiä, ketkä voisivat olla minun yönaisiani. Ja toki tulee miettineeksi myös sitä, miten Kankimäen valikoimat naiset sopivat kenen tahansa esikuviksi, niin kiehtovia ja inspiroivia he ovat. Samalla kaikessa sankaruudessaan he ovat inhimillisiä, mitä ei onneksi suinkaan sivuuteta.
Ajattelen, Karen, ettet ehkä ollutkaan ihan sellainen kuin kuvittelin. Et ehkä ollutkaan se äärettömän rohkea, vahva, itsenäinen, viisas ja hyvä ihmenainen, jollaiseksi olin sinut mielessäni kuvitellut. Olit inhimillisempi, heikompi, sairaampi, masentuneempi, tunteillesi alttiimpi, itsekkäämpi, epätoivoisempi, omistushaluisempi, metsästyshimoisempi, turhamaisempi.
Mutta ei se mitään, Karen, sellaisia me olemme.
Aivan ristiriidaton kokemus Naiset joita ajattelen öisin ei kuitenkaan ole. Taiteilijoiden osuus jää minusta vähän liian irralliseksi eikä toimi niin hyvin kuin kiehtova ja vaikuttava osuus tutkimusmatkailijoista. Ilmastoahdistuksen keskellä en voi myöskään olla miettimättä, onko nykyaikana hyvä ihailla matkailua ja haaveilla siitä – tosin tässä asiassa olen parempi neuvomaan kuin olemaan hyvä esimerkki. Minulle hyvän kirjan merkki on kyllä sekin, että se innostaa välillä väittelemään kanssaan, inttämään vastaankin. Naiset joita ajattelen öisin herättää runsaasti ajatuksia ja on kirja, jonka äärelle voi palata useampaankin kertaan ja jota suosittelen lämpimästi.

Kirjasta sanansa sanovat myös esimerkiksi Tuija, Kirsi, SuketusRiitta, MariKirjaluotsi ja Laura.

Kommentit

  1. Kiitos suosittelusta. Kirja on onneksi kirjaston varauslistalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä lukuhetkiä sitten, kun saat kirjan käsiisi. :)

      Poista
  2. Tutkimusmatkailijana kulkeminen sekä tällaiseen matkustamiseen suhtautuminen on kyllä muuttunut paljon lyhyessä ajassa.
    Kankimäellä oli tästä hyvä kuvaus siinä, kun hän Japanissa itsensä kömpelöksi juntiksi tuntien töllistelee muiden turistien mukana geishatalon oven edessä nähdäkseen vilauksen näistä satumaisista naisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiinnostavasti Kankimäki kuvaa aikojen muuttumista. Ja paljon toki muutakin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...