"yhtä odottamatta myös /
toiveet jotka jätit taaksesi /
palaavat kysymään tämänkö halusit – –"
Runoja tulee luettua liian vähän: varmaan pitäisi ottaa periaatteeksi tarttua runokirjaan jollakin säännöllisellä aikavälillä. Nyt kuitenkin Helmet 2018 -lukuhaaste innoitti tarttumaan runoihin, ja Kaisa Ijäksen Aurinkokello valikoitui täyttämään haasteesta kohdan 2, kotimainen runokirja.
Mitenkään helposti avautuva runokokoelma ei Aurinkokello ole. Moneen kertaan tunnistan vajavaisuuteni, kun en ymmärrä, mihin runoissa viitataan tai ylipäätään, mitä runoissa sanotaan. Huomaan viittauksia antiikkiin, havaitsen hienoja sivistyssanoja – ja tunnen olevani tyhmä, kun en tiedä, mistä on kysymys.
Sitä suuremmalla syyllä ne hetket, kun oivallan ja ymmärrän, ovat erityisen antoisia. Tai ainakin luulen oivaltavani ja ymmärtäväni, täysin varma ei voi olla.
Varmuudesta, tai pikemminkin epävarmuudesta, koen lukevani monia säkeitä. Paljon Ijäs puhuu muistoista ja muistamisesta, ja niiden mukanahan on aina läsnä myös epävarmuus. Voiko muistaa oikein tai väärin, vai muistaako kukin vain omalla tavallaan, mitä sattuu muistamaan?
Helmet 2018: 2. Kotimainen runokirja.
toiveet jotka jätit taaksesi /
palaavat kysymään tämänkö halusit – –"
 |
| Kaisa Ijäs: Aurinkokello Teos 2018 72 sivua |
Runoja tulee luettua liian vähän: varmaan pitäisi ottaa periaatteeksi tarttua runokirjaan jollakin säännöllisellä aikavälillä. Nyt kuitenkin Helmet 2018 -lukuhaaste innoitti tarttumaan runoihin, ja Kaisa Ijäksen Aurinkokello valikoitui täyttämään haasteesta kohdan 2, kotimainen runokirja.
Mitenkään helposti avautuva runokokoelma ei Aurinkokello ole. Moneen kertaan tunnistan vajavaisuuteni, kun en ymmärrä, mihin runoissa viitataan tai ylipäätään, mitä runoissa sanotaan. Huomaan viittauksia antiikkiin, havaitsen hienoja sivistyssanoja – ja tunnen olevani tyhmä, kun en tiedä, mistä on kysymys.
Sitä suuremmalla syyllä ne hetket, kun oivallan ja ymmärrän, ovat erityisen antoisia. Tai ainakin luulen oivaltavani ja ymmärtäväni, täysin varma ei voi olla.
Varmuudesta, tai pikemminkin epävarmuudesta, koen lukevani monia säkeitä. Paljon Ijäs puhuu muistoista ja muistamisesta, ja niiden mukanahan on aina läsnä myös epävarmuus. Voiko muistaa oikein tai väärin, vai muistaako kukin vain omalla tavallaan, mitä sattuu muistamaan?
– – heräävä muisto riippuu ilmassa kuin naamio /Vaikka paljon tunnen Aurinkokellon äärellä ihmetystä ja vähän turhauttavaakin ihmettelyä, löydän siitä myös paljon kaunista ja ajatuksia herättävää. Tuijan tapaan kerään aforistisia säkeitä muistiin ja lopulta löydän kokoelmasta kiehtovuutta, kuten Elinakin.
muotonsa luovuttanut kerros ajasta /
joka heijastuu vailla tukikohtaa
Helmet 2018: 2. Kotimainen runokirja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.