"Kirjoitan, jotta tulisit hakemaan minua, jotta huolisit. Sinua varten seison naama paljaana totuutta vasten. Sinulle tahdon selittää mitä tapahtui semminkin, kun tarinani on samalla isäni ja äitini tarina."
Kuinka iloinen olenkaan siitä, että Katja Ketun romaani Rose on poissa on ehdolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Iloinen olen siksi, koska Kettu omaäänisenä ja erottuvana kirjailijana ansaitsee mielestäni ehdokkuuden ja erityisesti koska Rose on poissa on ehdottomasti tämän vuoden parhaita lukemiani romaaneja. Pitäisikö juuri tämä romaani julistaa voittajaksi, siihen en voi ottaa kantaa, koska olen kuudesta ehdokkaasta lukenut vain kolme. Olli Jalosen Taivaanpallo on jäänyt mieleeni vahvasti, Pauliina Rauhalan Synninkantajat jäi etäämmälle.
Rose on poissa -romaanin ajalliset kiinnekohdat ovat kahtaalla: 1970-luvulla Lempi on lapsi vasta, kun hänen äitinsä katoaa. 45 vuotta myöhemmin, vuonna 2018, on edelleen arvoitus, mihin Rose-äiti katosi. Lempin isä Ettu kärsii muistinmenetyksestä ja tehtailee aina vain katoamisilmoituksia vaimostaan. Hän ei tunnista tytärtään, joka saapuu lapsuutensa maisemiin ja haluaa vihdoin saada vastauksia vuosikymmeniä vaivanneeseen kysymykseen. Mihin Rose katosi?
Menneisyyteen katsominen tuo esille intiaanireservaatin, jossa suomalaisvanhempien poika Ettu ja intiaanityttö Rose kohtaavat. Vastoin monen toiveita Rose ja Ettu menevät naimisiin ja saavat tyttären, Lempin, joka on fintiaani. Lempin kohtaloksi tulee olla aina vähän vääränlainen: reservaatissa hän ei ole tarpeeksi intiaani, reservaatin ulkopuolella hän ei ole riittävän valkoinen. Lempi on toiseuden kuva samalla, kun hänen äitinsä kantaa mukanaan sorretun alkuperäiskansan taakkaa ja kun hänen isänsä on maahanmuuttajien jälkeläinen.
Katja Kettu on mielessäni persoonallinen sanataituri, ja tämä romaani vahvistaa mielikuvaani entisestään. Kuinka sopivaa, että Kettu kuvaa intiaanien mystistä luontoyhteyttä ja uskoa salaperäisiin voimiin, kun hän itse tuntuu ottaneen haltuunsa jonkinlaisen sanojen taikavoiman. Rose on poissa on kieleltään villin vapaa ja kuohuva, täysin erityislaatuinen ja tarinaltaan vahvasti mieleen painuva romaani, joka pysyy ajatuksissa pitkään. Suoraan ja selvästi sanottuna: rakastuin tähän romaaniin. Äänikirjanakin tarina toimii mainiosti, mutta jossain vaiheessa aion perehtyä romaaniin myös painettuna versiona.
Katja Ketun upeasta, elämänmakuisesta ja ravistelevasta romaanista muualla: Kirjasta kirjaan, Kirjasähkökäyrä, Habaneran havaintoja, Lumiomena – Kirjoja ja haaveilua, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjaluotsi ja Kulttuuri kukoistaa.
 |
| Katja Kettu: Rose on poissa WSOY 2018 284 sivua Äänikirjan lukija Eija Ahvo Kesto 8 t 26 min. |
Kuinka iloinen olenkaan siitä, että Katja Ketun romaani Rose on poissa on ehdolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Iloinen olen siksi, koska Kettu omaäänisenä ja erottuvana kirjailijana ansaitsee mielestäni ehdokkuuden ja erityisesti koska Rose on poissa on ehdottomasti tämän vuoden parhaita lukemiani romaaneja. Pitäisikö juuri tämä romaani julistaa voittajaksi, siihen en voi ottaa kantaa, koska olen kuudesta ehdokkaasta lukenut vain kolme. Olli Jalosen Taivaanpallo on jäänyt mieleeni vahvasti, Pauliina Rauhalan Synninkantajat jäi etäämmälle.
Rose on poissa -romaanin ajalliset kiinnekohdat ovat kahtaalla: 1970-luvulla Lempi on lapsi vasta, kun hänen äitinsä katoaa. 45 vuotta myöhemmin, vuonna 2018, on edelleen arvoitus, mihin Rose-äiti katosi. Lempin isä Ettu kärsii muistinmenetyksestä ja tehtailee aina vain katoamisilmoituksia vaimostaan. Hän ei tunnista tytärtään, joka saapuu lapsuutensa maisemiin ja haluaa vihdoin saada vastauksia vuosikymmeniä vaivanneeseen kysymykseen. Mihin Rose katosi?
Menneisyyteen katsominen tuo esille intiaanireservaatin, jossa suomalaisvanhempien poika Ettu ja intiaanityttö Rose kohtaavat. Vastoin monen toiveita Rose ja Ettu menevät naimisiin ja saavat tyttären, Lempin, joka on fintiaani. Lempin kohtaloksi tulee olla aina vähän vääränlainen: reservaatissa hän ei ole tarpeeksi intiaani, reservaatin ulkopuolella hän ei ole riittävän valkoinen. Lempi on toiseuden kuva samalla, kun hänen äitinsä kantaa mukanaan sorretun alkuperäiskansan taakkaa ja kun hänen isänsä on maahanmuuttajien jälkeläinen.
Monesti tunsin itseni pohjattoman yksinäiseksi, kun en ollut amerikkalainen, en finski, enkä punanahka, en oikein mitään, puolivälissä kaikessa jos sitäkään. En edes kunnon uskovainen tahi rukoilija. Vuosikymmenten varrella olin oppinut kavahtamaan sääliviä silmäyksiä, vihjauksia punajuopoista ja sosiaalipummeista, olemaan kuuntelematta kaskuja aulisperseisistä pocahontaksista ja hampaattomista hiawathoista, jotka keittelivät sulkapäähineissään metamfetamiinia, suomalaisista umpimielikoista – –.Rose on poissa on runsas tarina siitä, millaisia kohtaloita mahtuu ihmisjoukkoon, joka on valtaväestön sivussa. Runsauden haaste toki on se, että jotkut versot jäävät irrallisiksi, mutta vahva ja vaikuttava tarina romaaniin kuitenkin muotoutuu. Elämä ja ihmiset eivät läheskään aina ole kauniita mutta kaikessa karussa rosoisuudessa on jotain äärimmäisen upeaa. Rakkaus, viha, pelko ja ikävä kietoutuvat yhteen kokonaisuudeksi, joka vetoaa vahvasti tunteisiin, eikä kirjaa kykene ilman mielenliikutusta käsistä päästämään.
Katja Kettu on mielessäni persoonallinen sanataituri, ja tämä romaani vahvistaa mielikuvaani entisestään. Kuinka sopivaa, että Kettu kuvaa intiaanien mystistä luontoyhteyttä ja uskoa salaperäisiin voimiin, kun hän itse tuntuu ottaneen haltuunsa jonkinlaisen sanojen taikavoiman. Rose on poissa on kieleltään villin vapaa ja kuohuva, täysin erityislaatuinen ja tarinaltaan vahvasti mieleen painuva romaani, joka pysyy ajatuksissa pitkään. Suoraan ja selvästi sanottuna: rakastuin tähän romaaniin. Äänikirjanakin tarina toimii mainiosti, mutta jossain vaiheessa aion perehtyä romaaniin myös painettuna versiona.
Katja Ketun upeasta, elämänmakuisesta ja ravistelevasta romaanista muualla: Kirjasta kirjaan, Kirjasähkökäyrä, Habaneran havaintoja, Lumiomena – Kirjoja ja haaveilua, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjaluotsi ja Kulttuuri kukoistaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.