Siirry pääsisältöön

Pauliina Rauhala: Synninkantajat

"Siitä tässä on kyse, olen opetellut ja kirjoittanut Vihkoon. Maailmalla on alku, keskikohta ja loppu, niin kuin peipolla ja pajulinnulla, metsälauhalla ja mustikalla, laululla ja psalmilla, Jumalan rakkaudella ja kärsivällisyydellä. Niin yksinkertaista se on, Jumalan luoma järjestys. Eikä minulla ole hätää. Kunhan jaksan pysyä uskovaisena."

Pauliina Rauhala:
Synninkantajat
(Gummerus 2018)
368 sivua

Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013) herätti ilmestyttyään kovasti keskustelua ja sai näkyvyyttä. Minuunkin nuoren lestadiolaisparin rakkaustarina vetosi, ja suurin odotuksin tartuin Synninkantajiin.

Lestodiolaisuudesta kertoo myös tämä Rauhalan toinen romaani. Nyt siirrytään 1970-luvulle, aikaan, jolloin ilmapiiri uskovaisten keskuudessa kiristyy. On osattava elää oikein, uskonyhteisön edellyttämällä tavalla. Hoitokokouksissa varmistetaan, että sääntöjä noudtatetaan - ja jos ei noudateta, pyydetään syntejä anteeksi. Pöytäkirjoihin kirjataan, että yksi teki parannuksen E-liikkeessä asioimisesta, toinen hempeästä hengestä ja kolmas itsensä kuivaamisesta. Parannuksen tehneet siunataan, "parannukseen taipumattomat" tuomitaan Jumalan valtakunnan ulkopuolelle.

Yhteisössä elävät Taisto, Aliisa, Auroora ja Aaron. Taisto tekee Jumalan töitä, etsii viisautta ja elämänymmärrystä mutta kiristää verkkoa uskovaisten ympärillä. Aliisa kyseenalaistaa uuden suunnan ja peräänkuuluttaa maanläheistä ja sallivampaa uskoa.
Voidaan tai ei, mutta uskon vuoksi ei pidä kääntää selkää tai kovettaa sydäntä, Aliisa totesi ja nojasi seinään. Rakkauden etsimisestä nousee toivo, sen uhkaamisesta pelko ja kadottamisesta suru.
Auroora, Aliisan tytär, rakastaa, vaikkei saisi. Hän haluaa ylittää rajoja ja etsii omaa tietään.

Ja sitten on pieni Aaron, joka uskoo ja luottaa, ahdistuu kun koulussa opetetaan vääriä asioita. Myöhemmin Aaron ymmärtää enemmän mutta hänen lapsenuskossaan on jotain hyvin hellyttävää.

Pauliina Rauhala kirjoittaa hyvin kauniisti. Erityisesti miljöön kuvaus on ajoittain niin viehättävää, että tuntuu kuin olisi läsnä siellä, missä "valo osuu harmaiden päivien jälkeen koivunrunkoon, lehtiverso puhkeaa esiin silmun suojasta, suuri aalto pesee rantakallion puhtaaksi".

Kuitenkin jokin pitää minut tarinasta etäällä. Paikoin kielen kuvallisuuden runsaus nostaa verhon väliin ja tuntuu, että en saa tarinasta otetta. Useaan otteeseen tuntuu, että katselen tapahtumia kaukaa. Ehkä on niin kuin Annika toteaa: Synninkantajat "vaatisi, se ansaitsisi useammankin lukukerran tullakseen kunnolla kuulluksi".

Silti ihailen sitä, kuinka moniulotteisia ja uskottavia henkilöt ovat ja kuinka rauhallisesti ja osoittelematta Rauhala kuvaa niitä ikäviä tekoja, joihin uskon nimissä päädytään. Se, että asiat eivät ole musta-valkoisia, tulee tuotua esille kauniisti, saarnaamatta.

Lumiomenan Katja piti romaanista paljon. Heidissä romaani herätti melko samankaltaisia ajatuksia kuin minussa.

Kiitos kustantajalle kirjasta.

Helmet 2018: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El