Siirry pääsisältöön

Kai Aareleid: Korttitalo

"Yhdessä asiassa olet väärässä: en ole salannut sinulta mitään. En vain ole osannut kertoa siitä."
Kai Aareleid: Korttitalo
S & S 2018
Alkuteos Linnade põletamine 2016
Suomentanut Outi Hytönen
333 sivua

Vuonna 1998 Tiina saapuu kesäkotiin, joka on myllätty ylösalaisin. Aikansa kaaosta ihmeteltyään Tiina huomaa, että talosta on kadonnut se ainoa esine, joka on ollut vain hänen:
Se ei ollut mikä tahansa muotokuva. Se oli isä.
Suljin silmäni.
Tapetin tummasta läikästä aukesi tunneli kalvakkaan marraskuuhun kolmekymmentäkuusi vuotta sitten.
Havainnosta alkaa matka vuosien taakse siihen, kun Tiinalle tuodaan – tavallaan – uutinen; siihen, kun äiti ja isä tapaavat; siihen, kun äiti lähtee. Pienen perheen yksityisen elämän ympärille kietoutuu yhteiskunta, jossa tapahtuu paljon. Merkityksellisempää nuorelle Tiinalle ehkä on kuitenkin se, mitä tapahtuu hänen perheessään ja perheelleen, vaikka yksityinen yleiseen kietoutuukin niin, että tapahtumien syy-seuraussuhteita on välillä vaikea erottaa. Tiina kuitenkin näkee, kokee ja ymmärtää enemmän kuin vanhemmat kenties aavistavatkaan.

Joka tapauksessa sota vaikuttaa siihen, että Tiina ylipäätään syntyy. Tiinan Liisi-äiti jää leskeksi, kun hänen miehensä kaatuu sodassa, ja isä Peeter puolestaan joutuu luopumaan rakastetustaan poliittisten syiden takia. Liisi ja Peeter menevät naimisiin ja elävät kohtuullisen hyvää elämää sodanjälkeisessä Tartossa verrattuna moneen muuhun. Peeterillä kuitenkin on harrastus, joka on vaarallinen ja ajaa miehen lopulta tuhoon.

Korttitalo on melankolinen ja tummasävyinen kertomus, jossa on runollista kauneutta. Aareleid kirjoittaa viehättävästi siitä, miten liian paljon jää sanomatta, miten tärkeitä asioita painetaan hiljaisuuteen salaisuuksiksi. Olennainen kysymys on sekin, mitä ihmisestä jää jäljelle, ja sitäkin romaanissa pohditaan kauniisti.

Kai Aareleidin romaanista muissa blogeissa: Kirja vieköön, Kirjarouvan elämää ja Hemulin kirjahylly.

Helmet 2018: 35, entisen itäblokin maasta kertova kirja.

Kommentit

  1. Kuljettiinkin näköjään aivan tasatahtia Tarton kaduilla:) Mainio lukukokemus, joka antoi ajattelemisen aihetta eikä toden totta jättänyt kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kohdalla jäin miettimään, että toinen lukukerta antaisi varmaan vielä enemmän. Ajattelemisen aihetta tarina tosiaan antaa.

      Poista
  2. Tämä oli todella kaunis ja jotenkin hienovarainen. Tutustuin Aareleidin runoihin joskus keväällä Viro-instituutin jossain Nippernaatissa. Tykkäsin niistäkin tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runoihin pitäisikin tutustua, koska tässä kieli viehätti niin kovin.

      Poista
  3. Onpa hyvä vinkki juuri tuohon Helmet-haasteen kohtaan, jonka olen jo meinannut jättää tyhjäksi. Minäkin voisin kokeilla tätä, kuulostaa kyllä oikein hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo haastekohta innosti tähän tarttumaan, Riitan suosituksen ohella. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii