Siirry pääsisältöön

Kai Aareleid: Korttitalo

"Yhdessä asiassa olet väärässä: en ole salannut sinulta mitään. En vain ole osannut kertoa siitä."
Kai Aareleid: Korttitalo
S & S 2018
Alkuteos Linnade põletamine 2016
Suomentanut Outi Hytönen
333 sivua

Vuonna 1998 Tiina saapuu kesäkotiin, joka on myllätty ylösalaisin. Aikansa kaaosta ihmeteltyään Tiina huomaa, että talosta on kadonnut se ainoa esine, joka on ollut vain hänen:
Se ei ollut mikä tahansa muotokuva. Se oli isä.
Suljin silmäni.
Tapetin tummasta läikästä aukesi tunneli kalvakkaan marraskuuhun kolmekymmentäkuusi vuotta sitten.
Havainnosta alkaa matka vuosien taakse siihen, kun Tiinalle tuodaan – tavallaan – uutinen; siihen, kun äiti ja isä tapaavat; siihen, kun äiti lähtee. Pienen perheen yksityisen elämän ympärille kietoutuu yhteiskunta, jossa tapahtuu paljon. Merkityksellisempää nuorelle Tiinalle ehkä on kuitenkin se, mitä tapahtuu hänen perheessään ja perheelleen, vaikka yksityinen yleiseen kietoutuukin niin, että tapahtumien syy-seuraussuhteita on välillä vaikea erottaa. Tiina kuitenkin näkee, kokee ja ymmärtää enemmän kuin vanhemmat kenties aavistavatkaan.

Joka tapauksessa sota vaikuttaa siihen, että Tiina ylipäätään syntyy. Tiinan Liisi-äiti jää leskeksi, kun hänen miehensä kaatuu sodassa, ja isä Peeter puolestaan joutuu luopumaan rakastetustaan poliittisten syiden takia. Liisi ja Peeter menevät naimisiin ja elävät kohtuullisen hyvää elämää sodanjälkeisessä Tartossa verrattuna moneen muuhun. Peeterillä kuitenkin on harrastus, joka on vaarallinen ja ajaa miehen lopulta tuhoon.

Korttitalo on melankolinen ja tummasävyinen kertomus, jossa on runollista kauneutta. Aareleid kirjoittaa viehättävästi siitä, miten liian paljon jää sanomatta, miten tärkeitä asioita painetaan hiljaisuuteen salaisuuksiksi. Olennainen kysymys on sekin, mitä ihmisestä jää jäljelle, ja sitäkin romaanissa pohditaan kauniisti.

Kai Aareleidin romaanista muissa blogeissa: Kirja vieköön, Kirjarouvan elämää ja Hemulin kirjahylly.

Helmet 2018: 35, entisen itäblokin maasta kertova kirja.

Kommentit

  1. Kuljettiinkin näköjään aivan tasatahtia Tarton kaduilla:) Mainio lukukokemus, joka antoi ajattelemisen aihetta eikä toden totta jättänyt kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kohdalla jäin miettimään, että toinen lukukerta antaisi varmaan vielä enemmän. Ajattelemisen aihetta tarina tosiaan antaa.

      Poista
  2. Tämä oli todella kaunis ja jotenkin hienovarainen. Tutustuin Aareleidin runoihin joskus keväällä Viro-instituutin jossain Nippernaatissa. Tykkäsin niistäkin tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runoihin pitäisikin tutustua, koska tässä kieli viehätti niin kovin.

      Poista
  3. Onpa hyvä vinkki juuri tuohon Helmet-haasteen kohtaan, jonka olen jo meinannut jättää tyhjäksi. Minäkin voisin kokeilla tätä, kuulostaa kyllä oikein hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo haastekohta innosti tähän tarttumaan, Riitan suosituksen ohella. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on