Siirry pääsisältöön

Leïla Slimani: Kehtolaulu

"Mitä pidemmälle viikot kuluvat, sitä etevämmin Louise tekee itsensä sekä näkymättömäksi että välttämättömäksi. Myriam ei enää soita hänelle ilmoittaakseen myöhästymisistään, eikä Mila enää kysele, milloin äiti tulee. Louise on läsnä ja kannattelee haurasta rakennelmaa."


Leïla Slimani: Kehtolaulu
WSOY (2018)
Alkuteos Chanson douce 2016
Suomentanut Lotta Toivanen
237 sivua

Kehtolaulu alkaa tavalla, joka ei jätä heti rauhaan. Ensimmäisessä luvussa kuvataan toteavasti tilanne, joka on kammottava: vauva on kuollut, hänen isosiskonsa on pelastajien saapuessa vielä elossa mutta kuolee hänkin pian ja lasten hoitaja – hän ei ollut osannut kuolla.

Tarina alkaa tilanteesta, joka on oikeastaan kaikki loppu. Kun lukijalle on kerrottu lopputulos, palataan aikaisempiin tapahtumiin. Vähä vähältä keritään auki sitä, miksi päädyttiin murhanäyttämölle. Miksi Louise, jota kutsutaan herttaiseksi, joka on aiemmille hoitolapsilleen kuin toinen äiti, päätyy tappamaan kaksi pientä lasta, joista hänen on ollut määrä huolehtia? Ja hän onkin huolehtinut, niin että lasten äidin Myriamin mielestä Louise on hyvä haltia.

Louise on korvaamaton, jopa pelottavan täydellinen. Perheelle hän on lopulta lähes korvaamaton, mutta kuitenkin on jotain, mikä erottaa hänet perheestä. Hän on sivustakatsoja, joka pääosin haluaakin olla sivussa. Hänellä on omat salaisuutensa ja oma tarinansa, mutta kukaan ei tunnu niistä olevan kiinnostunut. Hän on yksinäinen ja työ on hänelle kaikki kaikessa, jopa niin kärjistetysti, että yhteys omaan tyttäreen on täysin poikki, kun nainen keskittyy kaitsemaan muiden lapsia.
Louise haluaisi kertoa. Kertoa jotakin, mitä vain, oman tarinansa, mutta hän ei uskalla. Hän vetää henkeä, kurkottaa pöydän yli sanoakseen jotakin mutta nojaakin mykkänä taaksepäin.
On selvää, että lastenhoitajana työskentelevä Louise ei ole tasavertainen suhteessa perheeseen, joka hänet on palkannut. Mutta hänelläkin on keinonsa pitää kiinni ja muotoutua olennaiseksi osaksi perhettä, jonka täysivaltainen jäsen hän ei kuitenkaan ole. Vanhemmat, Myriam ja Paul, tunnistavat kyllä jollain tasolla asetelman epätasapainon mutta eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita tai halukkaita tutustumaan palkollisensa todellisuuteen – tai ehkä he eivät vain osaa. Tuntevatko he lopulta lastensa hoitajaa lainkaan? Louisen maailma jää erilliseksi, ja sitä myötä erilleen jää myös nainen itse.

Etukäteen minua pelotti tarttua Kehtolauluun, sillä aihe – lasten murhaaminen – tuntui kammottavalta. Tarina jää kuitenkin yllättävän etäiseksi, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta ei. Myriamin, Paulin, Milan, Adamin ja eritoten Louisen tarina ei mitenkään isosti kosketa, ehkäpä suurelta osin hyvin lakonisen tyylin vuoksi. Kuitenkin samaan aikaan tarina herättää paljon ajatuksia ja saa miettimään äitiyttä, valtasuhteita ja kulttuurisia piirteitä – muiden muassa. Psykologisena trillerinä Kehtolaulu on varsin toimiva, sillä se ei osoittele sormella vaan piilottaa paljon rivien väliin.  Tarina ei varsinaisesti ole pelottava eikä alun jälkeen mässäile kauheuksilla. Hyytävä se silti on.

Muualla Kehtolaulusta: Kirjaluotsi, Eniten minua kiinnostaa tie, Kartanon kruunaamaton lukija ja Kulttuuri kukoistaa.

Helmet 2018: 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama. Leïla Slimani on syntynyt Marokossa ja muuttanut sieltä 17-vuotiaana Pariisiin, missä hän asuu edelleen.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Mietin edelleenkin, että kirja toimisi paremmin, jos siinä edettäisiin kronologisesti ja loppukohtaus tulisi oikeassa kohdassa kirjan lopussa. Nyt kirjaa luetaan väärinpäin lopusta alkuun ja yritetään selittää tapahtuma. Siis en pitänyt kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota rakennetta lukiessani paljon, mutta minusta tuo ratkaisu toimi toisaalta hyvin. En täysin vakuuttunut romaanista mutta jotain hyvin kiinnostavaa siinä silti on.

      Poista
  2. Minustakin rakenne oli epäonnistunut. Kun tätä vielä jossain verrattiin Gone Girliin niin odotin jotain yllätystä ja kun sitä ei tullut kirja meni pettymyksen puolelle. Hieman väkinäisen oloinen tuo rakenne. Kaikki paukut on ladattu alkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on totta, että paljon paukkuja löytyy nimenomaan alusta. Minä olin toisaalta tyytyväinen siihen, että asia oli ikään kuin selvä heti alusta, eikä tarvinnut jännittää. En kaivannut yllätystä, vaan tuo riitti ihan hyvin.
      Silti kokonaiskuva jäi laimeammaksi kuin odotin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on