Siirry pääsisältöön

Leïla Slimani: Kehtolaulu

"Mitä pidemmälle viikot kuluvat, sitä etevämmin Louise tekee itsensä sekä näkymättömäksi että välttämättömäksi. Myriam ei enää soita hänelle ilmoittaakseen myöhästymisistään, eikä Mila enää kysele, milloin äiti tulee. Louise on läsnä ja kannattelee haurasta rakennelmaa."


Leïla Slimani: Kehtolaulu
WSOY (2018)
Alkuteos Chanson douce 2016
Suomentanut Lotta Toivanen
237 sivua

Kehtolaulu alkaa tavalla, joka ei jätä heti rauhaan. Ensimmäisessä luvussa kuvataan toteavasti tilanne, joka on kammottava: vauva on kuollut, hänen isosiskonsa on pelastajien saapuessa vielä elossa mutta kuolee hänkin pian ja lasten hoitaja – hän ei ollut osannut kuolla.

Tarina alkaa tilanteesta, joka on oikeastaan kaikki loppu. Kun lukijalle on kerrottu lopputulos, palataan aikaisempiin tapahtumiin. Vähä vähältä keritään auki sitä, miksi päädyttiin murhanäyttämölle. Miksi Louise, jota kutsutaan herttaiseksi, joka on aiemmille hoitolapsilleen kuin toinen äiti, päätyy tappamaan kaksi pientä lasta, joista hänen on ollut määrä huolehtia? Ja hän onkin huolehtinut, niin että lasten äidin Myriamin mielestä Louise on hyvä haltia.

Louise on korvaamaton, jopa pelottavan täydellinen. Perheelle hän on lopulta lähes korvaamaton, mutta kuitenkin on jotain, mikä erottaa hänet perheestä. Hän on sivustakatsoja, joka pääosin haluaakin olla sivussa. Hänellä on omat salaisuutensa ja oma tarinansa, mutta kukaan ei tunnu niistä olevan kiinnostunut. Hän on yksinäinen ja työ on hänelle kaikki kaikessa, jopa niin kärjistetysti, että yhteys omaan tyttäreen on täysin poikki, kun nainen keskittyy kaitsemaan muiden lapsia.
Louise haluaisi kertoa. Kertoa jotakin, mitä vain, oman tarinansa, mutta hän ei uskalla. Hän vetää henkeä, kurkottaa pöydän yli sanoakseen jotakin mutta nojaakin mykkänä taaksepäin.
On selvää, että lastenhoitajana työskentelevä Louise ei ole tasavertainen suhteessa perheeseen, joka hänet on palkannut. Mutta hänelläkin on keinonsa pitää kiinni ja muotoutua olennaiseksi osaksi perhettä, jonka täysivaltainen jäsen hän ei kuitenkaan ole. Vanhemmat, Myriam ja Paul, tunnistavat kyllä jollain tasolla asetelman epätasapainon mutta eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita tai halukkaita tutustumaan palkollisensa todellisuuteen – tai ehkä he eivät vain osaa. Tuntevatko he lopulta lastensa hoitajaa lainkaan? Louisen maailma jää erilliseksi, ja sitä myötä erilleen jää myös nainen itse.

Etukäteen minua pelotti tarttua Kehtolauluun, sillä aihe – lasten murhaaminen – tuntui kammottavalta. Tarina jää kuitenkin yllättävän etäiseksi, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta ei. Myriamin, Paulin, Milan, Adamin ja eritoten Louisen tarina ei mitenkään isosti kosketa, ehkäpä suurelta osin hyvin lakonisen tyylin vuoksi. Kuitenkin samaan aikaan tarina herättää paljon ajatuksia ja saa miettimään äitiyttä, valtasuhteita ja kulttuurisia piirteitä – muiden muassa. Psykologisena trillerinä Kehtolaulu on varsin toimiva, sillä se ei osoittele sormella vaan piilottaa paljon rivien väliin.  Tarina ei varsinaisesti ole pelottava eikä alun jälkeen mässäile kauheuksilla. Hyytävä se silti on.

Muualla Kehtolaulusta: Kirjaluotsi, Eniten minua kiinnostaa tie, Kartanon kruunaamaton lukija ja Kulttuuri kukoistaa.

Helmet 2018: 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama. Leïla Slimani on syntynyt Marokossa ja muuttanut sieltä 17-vuotiaana Pariisiin, missä hän asuu edelleen.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Mietin edelleenkin, että kirja toimisi paremmin, jos siinä edettäisiin kronologisesti ja loppukohtaus tulisi oikeassa kohdassa kirjan lopussa. Nyt kirjaa luetaan väärinpäin lopusta alkuun ja yritetään selittää tapahtuma. Siis en pitänyt kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota rakennetta lukiessani paljon, mutta minusta tuo ratkaisu toimi toisaalta hyvin. En täysin vakuuttunut romaanista mutta jotain hyvin kiinnostavaa siinä silti on.

      Poista
  2. Minustakin rakenne oli epäonnistunut. Kun tätä vielä jossain verrattiin Gone Girliin niin odotin jotain yllätystä ja kun sitä ei tullut kirja meni pettymyksen puolelle. Hieman väkinäisen oloinen tuo rakenne. Kaikki paukut on ladattu alkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on totta, että paljon paukkuja löytyy nimenomaan alusta. Minä olin toisaalta tyytyväinen siihen, että asia oli ikään kuin selvä heti alusta, eikä tarvinnut jännittää. En kaivannut yllätystä, vaan tuo riitti ihan hyvin.
      Silti kokonaiskuva jäi laimeammaksi kuin odotin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...