Siirry pääsisältöön

Leïla Slimani: Kehtolaulu

"Mitä pidemmälle viikot kuluvat, sitä etevämmin Louise tekee itsensä sekä näkymättömäksi että välttämättömäksi. Myriam ei enää soita hänelle ilmoittaakseen myöhästymisistään, eikä Mila enää kysele, milloin äiti tulee. Louise on läsnä ja kannattelee haurasta rakennelmaa."


Leïla Slimani: Kehtolaulu
WSOY (2018)
Alkuteos Chanson douce 2016
Suomentanut Lotta Toivanen
237 sivua

Kehtolaulu alkaa tavalla, joka ei jätä heti rauhaan. Ensimmäisessä luvussa kuvataan toteavasti tilanne, joka on kammottava: vauva on kuollut, hänen isosiskonsa on pelastajien saapuessa vielä elossa mutta kuolee hänkin pian ja lasten hoitaja – hän ei ollut osannut kuolla.

Tarina alkaa tilanteesta, joka on oikeastaan kaikki loppu. Kun lukijalle on kerrottu lopputulos, palataan aikaisempiin tapahtumiin. Vähä vähältä keritään auki sitä, miksi päädyttiin murhanäyttämölle. Miksi Louise, jota kutsutaan herttaiseksi, joka on aiemmille hoitolapsilleen kuin toinen äiti, päätyy tappamaan kaksi pientä lasta, joista hänen on ollut määrä huolehtia? Ja hän onkin huolehtinut, niin että lasten äidin Myriamin mielestä Louise on hyvä haltia.

Louise on korvaamaton, jopa pelottavan täydellinen. Perheelle hän on lopulta lähes korvaamaton, mutta kuitenkin on jotain, mikä erottaa hänet perheestä. Hän on sivustakatsoja, joka pääosin haluaakin olla sivussa. Hänellä on omat salaisuutensa ja oma tarinansa, mutta kukaan ei tunnu niistä olevan kiinnostunut. Hän on yksinäinen ja työ on hänelle kaikki kaikessa, jopa niin kärjistetysti, että yhteys omaan tyttäreen on täysin poikki, kun nainen keskittyy kaitsemaan muiden lapsia.
Louise haluaisi kertoa. Kertoa jotakin, mitä vain, oman tarinansa, mutta hän ei uskalla. Hän vetää henkeä, kurkottaa pöydän yli sanoakseen jotakin mutta nojaakin mykkänä taaksepäin.
On selvää, että lastenhoitajana työskentelevä Louise ei ole tasavertainen suhteessa perheeseen, joka hänet on palkannut. Mutta hänelläkin on keinonsa pitää kiinni ja muotoutua olennaiseksi osaksi perhettä, jonka täysivaltainen jäsen hän ei kuitenkaan ole. Vanhemmat, Myriam ja Paul, tunnistavat kyllä jollain tasolla asetelman epätasapainon mutta eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita tai halukkaita tutustumaan palkollisensa todellisuuteen – tai ehkä he eivät vain osaa. Tuntevatko he lopulta lastensa hoitajaa lainkaan? Louisen maailma jää erilliseksi, ja sitä myötä erilleen jää myös nainen itse.

Etukäteen minua pelotti tarttua Kehtolauluun, sillä aihe – lasten murhaaminen – tuntui kammottavalta. Tarina jää kuitenkin yllättävän etäiseksi, mikä on toisaalta hyvä, toisaalta ei. Myriamin, Paulin, Milan, Adamin ja eritoten Louisen tarina ei mitenkään isosti kosketa, ehkäpä suurelta osin hyvin lakonisen tyylin vuoksi. Kuitenkin samaan aikaan tarina herättää paljon ajatuksia ja saa miettimään äitiyttä, valtasuhteita ja kulttuurisia piirteitä – muiden muassa. Psykologisena trillerinä Kehtolaulu on varsin toimiva, sillä se ei osoittele sormella vaan piilottaa paljon rivien väliin.  Tarina ei varsinaisesti ole pelottava eikä alun jälkeen mässäile kauheuksilla. Hyytävä se silti on.

Muualla Kehtolaulusta: Kirjaluotsi, Eniten minua kiinnostaa tie, Kartanon kruunaamaton lukija ja Kulttuuri kukoistaa.

Helmet 2018: 39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama. Leïla Slimani on syntynyt Marokossa ja muuttanut sieltä 17-vuotiaana Pariisiin, missä hän asuu edelleen.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Mietin edelleenkin, että kirja toimisi paremmin, jos siinä edettäisiin kronologisesti ja loppukohtaus tulisi oikeassa kohdassa kirjan lopussa. Nyt kirjaa luetaan väärinpäin lopusta alkuun ja yritetään selittää tapahtuma. Siis en pitänyt kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota rakennetta lukiessani paljon, mutta minusta tuo ratkaisu toimi toisaalta hyvin. En täysin vakuuttunut romaanista mutta jotain hyvin kiinnostavaa siinä silti on.

      Poista
  2. Minustakin rakenne oli epäonnistunut. Kun tätä vielä jossain verrattiin Gone Girliin niin odotin jotain yllätystä ja kun sitä ei tullut kirja meni pettymyksen puolelle. Hieman väkinäisen oloinen tuo rakenne. Kaikki paukut on ladattu alkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on totta, että paljon paukkuja löytyy nimenomaan alusta. Minä olin toisaalta tyytyväinen siihen, että asia oli ikään kuin selvä heti alusta, eikä tarvinnut jännittää. En kaivannut yllätystä, vaan tuo riitti ihan hyvin.
      Silti kokonaiskuva jäi laimeammaksi kuin odotin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat