"Hän ponkaisi pystyyn yhdellä loikalla ja hykerteli käsiään.
– Mihin lähdetään?
– Sinusta en tiedä, mutta minä aion lähteä Irlantiin.
Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia – kirjan nimi erehdyttää minut odottamaan muuta kuin mitä lopulta saan. Odotan lempeää tunnelmaa ja leppoisaa kahvittelua ja puhetta kirjoista. Jotain filosofista, viisastakin.
Odotukseni eivät aivan täyty. Itse asiassa eivät oikeastaan lainkaan. Lukeminen ja kahvittelu jäävät vain viitteellisiksi toiminnoiksi, joten oikeastaan kirjan nimikin on vain viitteellinen. Etualalle nousevat tunnekuohut, savukkeet – niitä nimittäin kuluu! – ja romanttiseen kirjallisuuteen kuuluvat kliseet, kuten käheä-ääninen mies, kiukkua herättävä muukalainen, vastentahtoiset naapurukset...
Tarinan lähtökohta on se, että Diane on kokenut valtavan menetyksen. Alussa päähenkilön surua kuvataan varsin tunteisiin vetoavasti, mutta valitettavasti kirjan anti minulle jääkin sitten siihen. Diane tekee äkkipäätöksen muuttaa Irlantiin, pakoon muistojaan ja suruaan. Muuttoa seuraa varsinainen kliseemyllytys jylhine maisemineen ja tunnekuohuineen.
Tarina voisi sinänsä olla ihan kiinnostava ja kelpo, mutta vastentahtoisuuttani vahvistaa ilmaisutapa, joka tökkii silmiäni pahemman kerran. Kerronta on kovin päälausevaltaista, enkä pidä sellaisesta lainkaan.
Mistä romaanin nimi muuten tulee? Siitä, että Diane on perustanut kahvilan nimeltä Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Eikä hän tarinan aikana montaakaan ajatusta luomukselleen suo.
Kiinnostava tieto muuten on se, että romaani on julkaistu alun perin omakustanteena mutta se päätyi lopulta ranskalaisen kustantajan listoille kirjablogistien huomion myötä. Taidan siis kirjablogistina olla paitsiossa tympeine mielipiteineni. Osoituksena siitä Martin-Lugandin teoksesta ovat minua enemmän pitäneet esimerkiksi Leena, Riitta, Susa ja Mai. Viihteellistä kesäluettavaa kaipaavalle tarina lieneekin omiaan.
Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia ilmestyy 16.8. Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!
Kirjankansibingo: valokuva.
– Mihin lähdetään?
– Sinusta en tiedä, mutta minä aion lähteä Irlantiin.
 |
| Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia Bazar (2018) Ranskankielinen alkuteos Les gens heureux lisent et boivent du cafe 2015 Suomentanut Kirsi Tanner 218 sivua |
Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia – kirjan nimi erehdyttää minut odottamaan muuta kuin mitä lopulta saan. Odotan lempeää tunnelmaa ja leppoisaa kahvittelua ja puhetta kirjoista. Jotain filosofista, viisastakin.
Odotukseni eivät aivan täyty. Itse asiassa eivät oikeastaan lainkaan. Lukeminen ja kahvittelu jäävät vain viitteellisiksi toiminnoiksi, joten oikeastaan kirjan nimikin on vain viitteellinen. Etualalle nousevat tunnekuohut, savukkeet – niitä nimittäin kuluu! – ja romanttiseen kirjallisuuteen kuuluvat kliseet, kuten käheä-ääninen mies, kiukkua herättävä muukalainen, vastentahtoiset naapurukset...
Tarinan lähtökohta on se, että Diane on kokenut valtavan menetyksen. Alussa päähenkilön surua kuvataan varsin tunteisiin vetoavasti, mutta valitettavasti kirjan anti minulle jääkin sitten siihen. Diane tekee äkkipäätöksen muuttaa Irlantiin, pakoon muistojaan ja suruaan. Muuttoa seuraa varsinainen kliseemyllytys jylhine maisemineen ja tunnekuohuineen.
Tarina voisi sinänsä olla ihan kiinnostava ja kelpo, mutta vastentahtoisuuttani vahvistaa ilmaisutapa, joka tökkii silmiäni pahemman kerran. Kerronta on kovin päälausevaltaista, enkä pidä sellaisesta lainkaan.
"Huomioni kiinnittyi haukuntaan. Edward oli lähdössä ulos koiransa kanssa. Näin naapurini ensimmäistä kertaa pubissa sattuneen välikohtauksen jälkeen. Hänellä oli suuri laukku olallaan."Minun makuuni Onnelliset (jne.) on sekä liian höttöinen ja romanttinen että ilmaisultaan kankea. Pariin otteeseen tarina onnistuu kuitenkin yllättämään, mikä sille eduksi laskettakoon. Yksi onnistunut valinta on esimerkiksi se, että Diane ei ole mitenkään ylenpalttisen kiva tai helposti sympatiaa puolelleen keräävä tyyppi. Pidän myös tarinan loppuratkaisusta, vaikka muuten tämä esikoisromaani jää epäilemättä tämän vuoden huonoimpien lukukokemusten joukkoon.
Mistä romaanin nimi muuten tulee? Siitä, että Diane on perustanut kahvilan nimeltä Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Eikä hän tarinan aikana montaakaan ajatusta luomukselleen suo.
Kiinnostava tieto muuten on se, että romaani on julkaistu alun perin omakustanteena mutta se päätyi lopulta ranskalaisen kustantajan listoille kirjablogistien huomion myötä. Taidan siis kirjablogistina olla paitsiossa tympeine mielipiteineni. Osoituksena siitä Martin-Lugandin teoksesta ovat minua enemmän pitäneet esimerkiksi Leena, Riitta, Susa ja Mai. Viihteellistä kesäluettavaa kaipaavalle tarina lieneekin omiaan.
Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia ilmestyy 16.8. Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!
Kirjankansibingo: valokuva.
No voi, noin surkeaksi koit. Onhan tämä kevyt ja höttöinen - loppu meni täysin överiksi.... Minä tosin olen lukenut tänä vuonna monta huonompaakin :)
VastaaPoistaNo pitääkin lähteä blogiisi tutkimaan, mitä huonoja kirjoja olet lukenut. :) Onkohan joukossa joku, josta minä puolestani olen pitänyt?
PoistaKun luin kirjaa, minulle tuli mieleen, että luen liian vähän romantiikasta ja rakkaudesta. Kuumalla ilmalla mikäs sen mukavampaa kuin kiihkeät tunteet ja rakastuminen.
VastaaPoistaMinä sain varmaan joskus nuoruudessani yliannostuksen romantiikkaa ja rakkautta (siis kirjoissa 😊), ja nykyään olen niille vähän allerginen. Mutta onneksi moni on tästäkin kirjasta pitänyt, vaikka minä en innostunutkaan.
PoistaAika lailla sama kokemus. Sain kyllä luettua tämän, eli jonkinlaista vetävyyttä on. Toistaiseksi taitaa kuitenkin olla huonoimpia tänä vuonna lukemiani.
VastaaPoistaJotain vetoa tarinassa tosiaan oli, mutta aika kehno kokemus loppujen lopuksi.
PoistaIhmettelen, miksi tämä upposi minuun, rankkojen kirjojen lukijaan. Jotain tässä oli...
VastaaPoistaNo sen kun tietäisi, miksi joku uppoaa ja joku ei. Monihan tästä on pitänyt, paljonkin. Minuun ei nyt vain vedonnut.
Poista