Siirry pääsisältöön

Hanna Velling: Kirjosieppo

"Sitähän Anna oli vain halunnut olla, onnellisen perheen pikku äiti. Nyt se onni vietiin häneltä. Oliko Anna tehnyt jotain niin pahaa, että ansaitsi tämän? Ehkä."


Hanna Velling:
Kirjosieppo
Bazar (2018)
252 sivua

Aika ärsyttävä tyyppi tuo Make, joka kesken kaiken ilmoittaa Annalle, että muuttaa pois. Anna jää yksin huolehtimaan pienestä lapsesta ja yrittää selvitä töissä, missä Maken tapaa ennemmin tai myöhemmin. Kaiken keskellä on vielä vuokrakodin putkiremontti ja koiraakin pitäisi ehtiä ajatella.

Jos Make on ärsyttävä, on Anna vähän lapanen. Mutta onneksi vain vähän. Eikä ehkä kuitenkaan ihan kaiken aikaa. Eroprosessi on eräänlainen kasvun paikka naiselle, joka on ehkä hieman naiivi eikä huomaa varoitusmerkkejä, joiden olemassaolon havaitsee kyllä sitten myöhemmin, kun on jo tavallaan myöhäistä. (No, tätähän tapahtuu.)

Yhtä kaikki, Anna on yllättävässä tilanteessa, jossa ei kauheasti vaihtoehtoja tarjoilla. On vain selvittävä, kun perheen toinen aikuinen osoittautuu vähemmän vastuuntuntoiseksi ja enemmän huithapeliksi. Humoristisesti ja tarkalla katseella tarinassa tutkiskellaan yhdestä elämän isosta kriisista selviytymistä. Kirjosiepossa on mukavasti hyviä hetkiä, joissa tavalliset tilanteet näyttäytyvät tragikoomisina oivalluksina. Nimelle on muuten varsin oiva selitys.

Varauksetta en kuitenkaan Hanna Vellingin romaaniin ihastunut. Kerronta on paikoin kankeaa ja erityisesti dialogi jättää toivomisen varaa. Henkilöhahmot jäävät melkoisen stereotyyppisiksi, vaikka monista herkullisia vivahteita löytyykin. Silti Kirjosieppo on mainio kirjallinen avaus ja tarjoaa varmasti monelle paljon samaistumisen mahdollisuuksia.

Hanna Vellingin esikoisteoksesta kirjoittavat myös esimerkiksi Annika, Riitta, Henna, Mari ja Laura.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...