Siirry pääsisältöön

Hanna Velling: Kirjosieppo

"Sitähän Anna oli vain halunnut olla, onnellisen perheen pikku äiti. Nyt se onni vietiin häneltä. Oliko Anna tehnyt jotain niin pahaa, että ansaitsi tämän? Ehkä."


Hanna Velling:
Kirjosieppo
Bazar (2018)
252 sivua

Aika ärsyttävä tyyppi tuo Make, joka kesken kaiken ilmoittaa Annalle, että muuttaa pois. Anna jää yksin huolehtimaan pienestä lapsesta ja yrittää selvitä töissä, missä Maken tapaa ennemmin tai myöhemmin. Kaiken keskellä on vielä vuokrakodin putkiremontti ja koiraakin pitäisi ehtiä ajatella.

Jos Make on ärsyttävä, on Anna vähän lapanen. Mutta onneksi vain vähän. Eikä ehkä kuitenkaan ihan kaiken aikaa. Eroprosessi on eräänlainen kasvun paikka naiselle, joka on ehkä hieman naiivi eikä huomaa varoitusmerkkejä, joiden olemassaolon havaitsee kyllä sitten myöhemmin, kun on jo tavallaan myöhäistä. (No, tätähän tapahtuu.)

Yhtä kaikki, Anna on yllättävässä tilanteessa, jossa ei kauheasti vaihtoehtoja tarjoilla. On vain selvittävä, kun perheen toinen aikuinen osoittautuu vähemmän vastuuntuntoiseksi ja enemmän huithapeliksi. Humoristisesti ja tarkalla katseella tarinassa tutkiskellaan yhdestä elämän isosta kriisista selviytymistä. Kirjosiepossa on mukavasti hyviä hetkiä, joissa tavalliset tilanteet näyttäytyvät tragikoomisina oivalluksina. Nimelle on muuten varsin oiva selitys.

Varauksetta en kuitenkaan Hanna Vellingin romaaniin ihastunut. Kerronta on paikoin kankeaa ja erityisesti dialogi jättää toivomisen varaa. Henkilöhahmot jäävät melkoisen stereotyyppisiksi, vaikka monista herkullisia vivahteita löytyykin. Silti Kirjosieppo on mainio kirjallinen avaus ja tarjoaa varmasti monelle paljon samaistumisen mahdollisuuksia.

Hanna Vellingin esikoisteoksesta kirjoittavat myös esimerkiksi Annika, Riitta, Henna, Mari ja Laura.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…